keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Liian kovaa

Kenttä ja maastot muistuttavat asfalttia eikä pellonkaan pohja ole kaukana siitä. En edes muistanut miten typerää aikaa syksy on. Enkä ajatellut, että jo muutaman pakkaspäivän jälkeen olen näin epätoivoinen. 

Tänään ajattelin ratsastaa Voiton hyvin läpi, kun lähdettiin pellolle. Pellolle siksi, että meidän kenttä tosiaan muistuttaa enemmän asfalttia kuin pehmeää ja joustavaa ratsastuskentän pintaa. Ei tullut mieleenkään, että pellon pohja voisi olla miltei yhtä kova kun kentän ja vielä liukaskin. Yritys liikuttaa hevonenk kunnolla muuttui harmitukseksi. Kun en pääse ratsastamaan hevosta kunnolla sileällä ja se näkyy aivan taatusti myös esteillä, jossa juuri ollaan saatu ongelmia korjattua ja päästy pikkuhiljaa eteenpäin. 

Tuntuu niin typerälle, että koko kesän aktiivinen treenaaminen ja valmennuksissa käyminen voi mennä savuna ilmaan syksyn ja talven aikana. Viime viikkoinen Terhin treeni meni huonosti, palattiin takaisin vanhalle tasolle. En tiedä johtuiko se vain huonosta päivästä vai oliko yhtenä tekijänä tosiaan se, etten ollut kotona päässyt ratsastamaan hevosta pariin päivään kunnolla kaikissa askellajeissa läpi. Nimittäin Sannan valmennuksessa, josta kerron teille myöhemmin, sujui radat ja asiat hyvin. Saatiin jopa kehuja, että Voitto on kerrankin avuilla laukassa ja laukkaa oikeasti energisesti. Yleensä tästä aiheesta on tullut vain moitetta. Edellisenä päivänä, ennen Sannan valmennusta käytiin maneesilla treenaamassa kunnolla. Tässä näen melko nopeasti yhteyden sille miten edeltävän päivän ratsastus vaikuttaa treeniin...

Tälläinenkin kenttä kelpaisi nyt..!
Ja milloin meillä alkoi menemään huonosti esteillä? milloin epävarmuus ja kiellot alkoivat? Milloin ongelmaksi muodostui se, että Voitto oli aivan pohkeen takana laukassa? Niin, viime talvena. Sileän ratsastus on niin äärettömän tärkeää esteilläkin, sen ymmärtää vasta sitten kun huomaa kaiken sujuvan niin paljon paremmin kun heppa on ratsastettu ajatuksella ja huolella sileällä. Eikä siihen riitä, että ennen valmennusta verkkaa hevosen hyvin. Ainakin Voitto on pitänyt edellisinä päivinä tai jopa edellisinä viikkoina ratsastaa kunnolla, jotta se on avuilla ja laukkaa hyvin eteen. Yksi meidän kompastuskivi onkin esteradalla ollut huono laukka. Nyt jälkikäteen ajateltuna tuntuu, että yksi syy miksi alamäki alkoi oli se, ettei hevonen ollut pohjista johtuen kunnolla läpiratsastettu sileällä. Sileältähän ne meidän ongelmat juurensa juonsivatkin.

Minä en ravaa enkä laukkaa kovalla pohjalla ainakaan kentällä. Joskus laukka ja ravi on ihan ok suoralla esim. maastossa, vaikka pohja kova olisikin. Silloin jalkoja ei ole rasittamassa muut tekijät kuten kaarevalla meneminen. Onhan valmentaja kertonut, että ulkomailla hevosia kisojen jälkeen liikutetaan asfaltilla. Se tekeekin aivan varmasti välillä hyvää, mutta ei jokapäiväisesti viikosta toiseen. Jalkaongelmia on jo ollut meidän tallissa ihan tarpeeksi, joten en halua ottaa tälläisen asian kanssa riskejä, vaikka jotkut minulle täällä blogissa sanovatkin että ihan hyvin voi kivikovalla kentällä ratsastaa. Millaisia periaatteita teillä on kovalla ratsastamisesta? Kotona ei siis tällä hetkellä mennä muuta kuin käyntiä. Maastossa ja pellolla voi vähän laukata ja ravata.

Tammikuussa oli tämän verran lunta, toivottavasti tänä vuonna tulee enemmän, niin kotona olisi ihan hyvä ratsastaa!
Ainoa ratkaisu tähän ongelmaan on käydä maneesilla. Ei olisi niin iso homma, jos tässä lähellä olisi maneesi... Viime kouluvalmennuksessakin Ellu muistutti, että kannattaa nyt jaksaa käydä reippaasti talvellakin maneesilla, kun Voitto liikku hyvin ja alkaa pikkuhiljaa näyttää lihaksistaankin paremmalle.. Maneesilla käyminen on koulupäivän jälkeen vaan melko rankkaa. Läksyille tai blogille ei jää oikeen aikaa. Koulu loppuu minulla yleensä kyllä jo kahdelta, mutta bussiaikataulut ovat niin typerät, että lukiolaiset eivät ehdi bussiin. Mulla se, että ehtisin kahdelta lähtevään bussiin, jää kiinni viidestä minuutista. Minun täytyy siis odottaa tunti seuraava bussia jolloin olen kotona kaksi tuntia sen jälkeen kun mun koulu loppui.

Pinjakaan ei enää treenaa Lillin kanssa niin aktiivisesti eli hänellä ei ole niin suurta tarvetta eikä ymmärrettävästi sitten motivaatiotakaan maneesilla käymiseen kun mulla. Jos kotonakin ratsastaminen onnistuu ja Lillille riittää kevyempikin liikutus, tuntuu varmasti turhauttavalle uhrata tunteja maneesille lähtöön. Lilliäkään ei voi yksin jättää kotiin, joten meidän pitäisi äidin kanssa lähteä kahden hepan kanssa ja kun yksi ylimääräinen hevonen pyörii käsissä niin viehän se aina enemmän aikaa. 

Tulisipa lumet nopeasti, koska lumella kyllä sitten voi ratsastaa taas melko hyvin. Toivotaan myös, että äiti jaksaisi ja ehtisi meitä myös kuskata maneesille tarpeeksi usein ja saataisi treenattua valmennusten lisäksi edes pari kolme kertaa kunnolla hyvällä pohjalla. Ehkä nyt on tarpeeksi angstattu maneesittomuudesta. Seuraavissa postauksissa sitten tarinoita viime aikojen treeneistä ja aivan pian alkaa tulemaan postauksia Horse Showstakin!

Kohtalotovereita? 
 

maanantai 20. lokakuuta 2014

Testissä: High Jump Revolution suitset


Moikka! Sain ruotsalaiselta yhteistyökumppaniltani Perfect sit of Swedeniltä heidän uudet High Jump Revolution suitset testiin. Voiton edelliset suitset, joita olen tähän asti käyttänyt ovat myös kyseisen merkin käsialaa, niistä voit lukea lisää täältä. PS of Sweden valmistaa kauniisti ja hevosia ajatellen muotoiltuja suitsia ja muita nahkavarusteita, joiden lisäksi valikoimaan kuuluu myös mm. apuvälineitä istunnan korjaamiseen, ihania otsapantoja ja hevosnameja. 

Edellisiä suitsia olen käyttänyt nyt kesän ajan, eikä minulla ole mitään negatiivistä sanottavaa niistä. Päinvastoin, vain pelkkää hyvää! Suitset ovat kestäneet hyvin, nahka tuntuu käytönkin jälkeen laadukkaalle ja pehmeälle tosin edelliset suitset ovat vähän venyneet. Otsapanna nepparisysteemi on toiminut hyvin, ilman leukahihnaa on pärjätty myöskin ilman mitään ongelmia ja Voiton pään kutittaminen on oikeasti vähentynyt, kuten myyntipuheissa luvataankin. Tavalliset suitset painavat usein hevosen herkkiä hermoja mm. poskissa, mutta näissä malleissa on yritetty ottaa hevonen mahdollisimman hyvin huomioon jo suunnitteluvaiheessa. 


Meille kävi pieni onnettomuus yhtenä päivänä. Laitoin Voitolle kuvauskeikan jälkeen loimea päälle, sillä se oli menossa vielä tarhaan. Pinja piti Voittoa ja halusi eroon Lillin päitsistä, joten yritti samalla heittää ne ovesta sisälle. Jotenkin oltiin lopulta siinä tilanteessa, että Voiton kuolainrengas juuttui ovenkahvaan ja se sai tietysti vetopaniikin. En tajunnut edes mitä kävi ennenkuin hevonen seisoi ilman suitsia parin metrin päässä. Suitset olivat onneksi antaneet heti periksi ja katkenneet kahdesta kohtaa, kyllähän se siinä kohtaa harmitti, mutta pääasia ettei hevoselle käynyt mitään. Jos suitset eivät olisi noin nopeasti antaneet periksi olisi Voitto voinut vaikka rikkoa suunsa. 

Voin tunnustaa, että itkuhan siinä tuli. Uudet suitset olivat käyttökelvottomat. Olin ehtinyt ratsastaa niillä vain pari kertaa. Voitto oli vielä tuntunut hyvälle ratsastattaessa! Laitoin sitten viestiä Ruotsiin, mitä teen? Ja voitteko kuvitella miten ihania he olivat! Sieltä luvattiin heti lähettää minulle uudet suitset yhden koon isompana. Toimitus Ruotsista on muuten melko nopeaa ja paketti tulee kotiovelle, jos sitä vain on joku vastaanottamassa.

Voiton edelliset suitset samalta merkiltä ovat kokoa cob, joka on juuri täydellinen koko Voitolle. Nyt tilasin tietysti uudetkin suitset samassa koossa, mutta nämä olivat kyllä tooosi naftit, vaikka kyseessä oli se sama cob-koko mikä edellisissä suitsissa. Näissä joissain kuvissa näkyy ne pienemmät suitset, joten älkää ihmetelkö vaikka alaturpahihna on ihan just ja just kiinni. Uudet ovat kokoa full ja paremman kokoiset.


Olen vasta pari kertaa ratsastanut näillä suitsilla, koska tosiaan uudet suitset rikkinäisten tilalle sain vasta tänään. Edellisiin suitsiin verrattuna Voitto on näillä hiukan vahvemman tuntuinen, mutta samalla myös rauhallisempi päästään. Se ei ainakaan silloin kun Pinja oli ollut katsoamssa aukonut suutaan samalla tavalla kuin edellisillä, eikä muutenkaan ollut niin herkkä päästään. Aion kuitenkin käyttää näitä nyt jonkin aikaa ja sitten pitää miettiä kumpi PS of Swedenin malli sopii Voitolle paremmin. En tiedä kumpiin mun pitäisi päätyä, jos en suurta eroa ratsastettavuudessa tule huomaamaan. Infoan teille tietysti miltä suitset tuntuvat tulevilla kerroilla ja kumpiin päädyn. Tulevissa ratsastuspostauksista voitte siis lukea miltä suitset ovat tunutuneet, sillä parilla kokeilukerralla ei mielestäni saa oikein hyvää kuvaa siitä miten suitset loppujen lopuksi hevoselle sopivat.
 

Näiden suitsien ulkonäkö jakaa mielipiteitä, kuten oikeastaan kaikki kyseisen merkin suitset. Itsekkin ekaa kertaa nämä Voiton päähän laitettuani vähän nauroin, miten oudolle ne näyttävätkään. Silmä kuitenkin tottui  hyvin nopeasti ja voin kyllä rehellisesti sanoa, että mun mielestä nämä on tosi nätit ja sirot sivusta päin, mutta ehkä vieläkin hiukan hauskat edestä katsottuna. Näissä kuitenkin on vähän samaa näköiä kun perinteisissä meksikolaisissa. Mitä te tykkäätte ulkonäöstä?


Suitsien mukana tuli todella hyvät ohjat. Olen nyt käyttänyt pelkästään näitä uusia ohjia. Ei joutunut Sanna muuten tänään sanomaan kertaakaan että otappa Tiia lyhyemmät ohjat ;) Ohjissa on sellaiset nappulat tietyin välimatkoin, joten on helppo pitää sama pituus koko ajan. Lisäksi ehdottomasti parasta on hyvä pito. Olin ihan yllättynyt siitä, että ohjat pysyivät noin hyvin kädessä, sillä näissä on vain toisella puolella on tahmeaa grippiä ja toinen puoli on sitten ihan pelkkää nahkaa.

Ohjien lisäksi suitsien mukana tulee ihan tavallinen ja siro otsapanta, mutta minulle oltiin erikseen vielä lähetetty kuvissa näkyvä aivan ihana panta! Aikaisemmassa yhteistyöpostauksessa esittelin kätevää otsapannan kiinnityssysteemiä, nämä toimivat samalla tekniikalla. Otsapanta siis kiinnitetään neppareilla, joka helpottaa tosi paljon vaihtamista. Itse ainakin menen kotona ihan tavallisella pannalla, mutta sitten jos lähdetään ihmisten ilmoille haluan vaihtaa hienomman pannan ja senkin laitan yleensä Voitolle päähän vasta valmennus- tai kisapaikalla, jotta Voitto ei kärryssä irrottaisi blingejä. Ehdottomasti tosi kätevä keksintö ainakin tälläselle, joka tykkää pantoja vaihdella!


Ohjat sekä itse suitsetkin kiinnitetään kuolaimiin piilosoljilla, jotka on mun mielestä ainakin tosi siistin näköiset ja toimivat. Yläpuolella olevassa kuvassa näkyvät martingaalistopparit, jotka siis saa kiinni tarvittaessa. Itse en martingaalia käytä, joten mielestäni kivemman näköinen ilman näitä, mutta jos jostain syystä alkaisin käyttää niin nämä olisi neppareilla helppo laittaa paikalleen.

Stoppareiden taustalla näkyy ihana silkkipaperi johon otsapanta oli pakattu, oli kyllä ilo avata paketti kun kaikki oli suunniteltu niin kivaksi. Oli tarroja, laadukkaasta pahvista tehtyjä lappuja, silkkipaperia, nahkaista avaimenperää yms. Heppanamitkin oli ihanassa paperipussissa. Tulee kyllä heti pakkauksista sellanen tunne, että on ostanut jotain todella laadukasta ja hienoa!


Suitsieni mukana tuli kolme erillistä turpaosaa. Tavallinen, joka oli suitsissa valmiina kiinni, karvalla pehmustettu sekä blingeillä koristeltu. En ole vielä näitä muita kokeillut, sillä turpaosan vaihtaminen ei käy ihan yhtä nopeasti kun otsapannan, mutta uskon, että tuota karvalla pehmustettua saattaisin vaikka kokeillakkin! Blingit ovat ehkä vähän liikaa Voitolle, mutta voin kuvitella miten hyvin ne sopisi jollekkin ponille. Lilli muuten otti nyt testaukseen ne Voitolla ennen käytössä olleet PS of Swedenin suitset, voitte varmaan lukea mitä Pinja ja Lilli niistä tykkäsivät myöhemmin Pinjan blogista. Mikä turpaosa teitä miellyttää eniten?


Paketista paljastui yllätyksenä myös pussillinen heppanameja ja makuna oli hunaja. PS of Swedeniltä löytyy iso valikoima eri makuisia ja näköisiä nameja. Ainakin näitä hunajan makuisia voin suositella myös nirsoille hevosille! Voitolle ei usein kelpaa herkkuina kuin porkkana, omena, sokeri ja ruisleipä, mutta näistä se kyllä tykkäsi, ihme ja kumma! Ekalla maistelu kerralla vähän kakoi ja irvisteli, mutta muutaman syötyään olisi halunnut vain lisää.


PS of Sweden tulee muuten Horse Showhun, joten kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa heidän valikoimaan. Mä olen esitellyt täällä enemmän tälläisiä estesuitsia, mutta heidän valikoimastaan löytyy myös tosi tyylikkäitä suitsia mm. issikoille ja kouluhevosille. Lisävarusteena on mahdollista myös ostaa leukaremmi, jos sitä välttämättä johonkin kokee tarvitsevansa. Itse en ole kokenut mitenkään tarpeelliseksi leukaremmiä. Silloin kun Voitto sai vetopaniikin, eivät suitset suinkaan luiskahtaneet korvien takaa pois, vaikka joku aikaisemmassa postauksessa näin kovasti väitti.

Järjestetään muuten Pinjan kanssa Meet & Greet Horse Showssa lauantaina PS of Swedenin osastolla klo 18.30-19.30. Meet & Greet on expo paviljongissa PS of Swedenin osastolla. Juuri klo 18.30 näytös vaihtuu, mutta voit tulla milloin vain sinä päivänä jolle sinulla on lippu expoon. Eli jos omistaa lauantaille johonkin näytökseen lipun niin voi expoon mennä lauantaina koska vaan. Nähdään siellä, tulkaa ihmeessä moikkaamaan ja juttelemaan!


Nyt mielipiteitä ja kokemuksia kommenttiboksiin!

perjantai 17. lokakuuta 2014

Takapakkia


Moikka! Nyt olisi luvassa treenipostausta tän päiväsestä Terhin valmmennuksesta. Tällä kertaa ajan puutteen vuoksi päätin kertoa vaan itse valmennuksesta enkä muusta heppailusta.
Aloitettiin tulemalla ympyrällä kavalettia, muutama kerta molempiin suuntiin. Erityisen tarkkana sain olla laukan kanssa, sillä se meinasi koko ajan vaihtua vääräksi kuten viimeksi Sannan valmennuksessakin. Itsenäisesti kun menin kavaletteja kotona ei mitään tälläistä ongelmaa ollut ja nyt sain ihan oikeasti tehdä kaikkeni ja keskittyä hommaan kunnolla, että oikeassa kierroksessakin oltaisi laskeuduttu samassa laukassa mistä ponnistettiinkin kavaletille. Ympyrän jälkeen tultiin molempia kavaletteja linjana, välistä en tiedä yhtään, mutta otettiin neljää sekä viittä laukkaa. Ekalla kerralla tosin otin liikaa kiinni ja tulin kuudella. Välit onnistuivat ensimmäisen kerran jälkeen hyvin ja Voittokin toimi hyvin sekä eteen että taakse.

Kavalettien jälkeen tultiin tehtävää ihan esteillä, mutta esteiden yläpuomit oli laskettu maahan. Nämäkin sujuivat ihan hyvin. Kerran tulin jopa kaarevan viidellä laukalla, vaikka sen olisi pitänyt olla vasta ratatempossa viisi. En sen kummemmin laskenut laukkoja, kun ajattelin kuuden olevan ihan normaali ja sitten oltiinkin tultu se viidellä. No parempi näin, harvoin Voitolla tulee otettu liian vähän askeleita...

Verkan jälkeen tultiin rata noin 90cm korkeudella. Rata alkoi hyvin, vaikka Voitto tuntui hiukan tahmealle. Muuripysty ja laineokseri hyvin, vaikka laineella olikin pientä kiemurtelua. Sitten mokasin, hyvin perinteisesti ajoin vain eteen. Aloitin koko radan alusta ja jälleen ykkönen ja kakkonen jees, laineelle vähän pohjaan, mutta jälleen samaiselle pystylle kaarteesta. Että ärsytti, ratkaisu mitä tein tuli ihan jostain alitajunnasta yhtään tarkemmin mietittyä... Eikun uudestaan, Voitto lähti vähän itsekkin jo eteen parista liiasta eteenratsastuksesta oppineena, mutta yli päästiin ja suora linja hyvin. Sitten kaarteesta kaarevalle, joka sujui oikeastaan melko kivasti. Kaarteesta laineelle, jossa pientä epäröintiä, koska jälleen olin liian hidas suoristamaan. Sitten melko vaikeasta kaarteesta pystylle, josta kuusi laukkaa sarjalle. Loppurata sujui siis hyvin.


Tässä välissä tultiin yksi rata vähän isompana eli noin 100cm korkeudella, josta Pinja otti pari kuvaa eli videota ei ole. Voitteko kuvitella että mulla ei ole mitään mielikuvaa miten se meni, enkä voi edes videolta luntata..:D Onkohan mulla dementia? Mentiin kuitenkin ihan sama rata mitä matalammallakin korkeudella. Mä en oikeasti saa päähäni, että tuliko tälläkin radalla kielto siihen pinkille pystylle, jossa oli sateenkaaret alla kuten aikaisemmallakin radalla vai päästiinkö rata loppuun ilman kieltoja.. No, saattoi tulla yksi kielto vaaleanpunaiselle tai sitten koko rata meni ilman kieltoja.

Tultiin vielä kolmas rata samalla korkeudella, mutta tällä kertaa esteet eri järjestyksessä ja linjat yms. eri suunnasta mitä ekoilla radoilla. Tässä vaiheessa alkoi sitten ongelmat. Rata alkoi kaarevalla, johon otin heti extra laukkoja. En millään saanut laukkaa pyörimään vaan meno tuntui ja näyttikin videolta vähän tahmaiselle. Okseista kuitenkin yli ihan ok, mutta pystylle kielto. Luulin ratsastavani hyvin eteen, mutta loppujen lopuksi Voitto ei juuri laukannut isompaa laukkaa ja kaiken lisäksi tultiin ihan päin tolppaa. Tässä vaiheessa oikeasti alkoi jo hermostuttamaan, m-i-k-s-i   e-n   o-s-a-a! Terhi sanoikin mulle pariin kertaan, että nyt rauha ja nollaa tilanne, mutta kuten olette varmaan jo oppineet mun on tosi vaikea saada tilanne nollattua kun se on jo "päällä". Mitenköhän mä sen oppisin?

Aloitin radan alusta. Ykköselle ihan liian pohjaan. Taas liikaa laukkoja kaarevaan, mutta nyt sain omasta mielestäni liikuttua vähän paremmin kaarevan jälkeen kohti okseria. Päädyssä olevat hevoset olivat kuitenkin melko lähellä ja Voitto vähän varoi niitä, joten mulla meni ihan sekasin okserille lähestyminen. Käänsin jo hyvissä ajoin voltin ja tulin uudestaan. Nyt Voitto varoi jo vähän enemmän hevosia ja käänsin uudestaan kulmasta jo voltille. Hepat siirtyi sitten pois ja uusi yritys, koko rata alusta. 

Ja jälleen huono aloitus, mikäköhän tossa pinkissä pystyssä oli mulle ongelmana kun en osannut siihen sitten yhtään ratsastaa. Nyt sain oikean määrän laukkoja kaarevaan ja vähän pohjasta okserinkin yli. Sujuin trapeeksi välissä ja pinkistä pystystäkin selvittiin. Seuraavana vuorossa oli kaareva okserilta okserille, jota vähän jännitin, mutta se sujuikin varmaan parhaiten koko radasta! Sitten oikaisin, tuudittauduin siihen että nyt meni hyvin ja kielto. Missä suoristaminen, hyvä tie ja ratsastus ylipäätänsä? Rauhoitus ja uudestaan rata loppuun. Voitto paikkasi tosi hyvin loppuradan ja saikin radan jälkeen taputuksia. Tuollainen se saisi olla aina, kieltää kun on aihetta, mutta hypätä sitten kun saan virheeni korjattua. Tänään se oli siinä mielessä asiallinen, ettei pahemmin kiellellyt ainakaan mun mielestä turhia vaan rankaisi mua ihan oikeesti huonosta ratsastuksesta.

Terhi sanoi valmennuksen loppuun, että tämä kuuluu kehitykseen. Välillä, vaikka tuntuukin että on päästy ns. ongelman yli ja ns. seuraavalle tasolle tulee takapakkia. Jostain selkäytimestä ne vanhat virheet vaan puski esiin ja sitten kun pari kertaa mokasin aloin tekemään huonoja, hätiköityjä ratkaisuja näin muutenkin. Mutta eihän sitä nyt voi olettaa, että aina menisi hyvin. Minun mielestä meillä on nyt treenit menneet viime aikoina hyvin yhdellä, kahdella tai nollalla kiellolla, puomejahan me ei lasketa ;) 

Maanantaina olisi sitten Sannan valmennus, pakko koittaa ennen sitä pistää hermot kuriin, jottei kävisi samalla tavalla...