torstai 23. lokakuuta 2014

Kouluvalmennus ja peltoilua!

Moikka! Tultiin just maneesilta ja koitan tässä samaa aikaa postausta kirjottellessa pakata sekä syödä. Huomenna pitää varmaan herätä aikaisemmin kun kouluaamuna, jotta ehtii ratsastaa ennen Helsinkiin ja Horse Showhun lähtöä. Ärsyttää kun on pari videota sekä kuvia arkistoissa, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa postauksia niistö ja näin ollen tuntuu, että en muista enää kunnolla kyseisiä tapahtumia. Haluan tehdä Sannan valmennuksesta kokonaan oman postauksen, joten nyt kerron valmennusta edeltävästä koulutunnista, eilisestä peltoilusta ja tämän päiväisestä maneesireissusta. Tästä tulee ehkä vähän sekava kun väsymyskin painaa luomia, ei ajatus oikeen pysy kasassa...



Sunnuntaina oltiin tosiaan kouluvalmennuksessa Pinjan kanssa kahdestaan. Tehtiin tosi hyviä tehtäviä ja Voitto olikin normaalia parempi seuraavan päivän estevalmennuksessa. Valmennuksen ajan satoi, joten valitettavasti valmentajan kommentit ei oikein teille asti kuulu. Minusta ainakin yksi kivoimmista jutuista muiden blogeissa on videot valmennuksista, kun valmentajat kommentit ja ohjeet kuuluu taustalla. Niistä voi hyvin oppia itsekkin.

Itsenäisen verkan jälkeen siirryttiin ympyrälle, jossa aloitettiin käynnissä. Aseteltiin ulos ja sisään, keskityttiin muutenkin ihan perusjuttuihin, joista kyllä löytyy aina parannettavaa. Ensin käynnissä molemmat suunnat työstettyä siirryttiin raviin, jossa jatkettiin samaa. Ensin normaali asetus hiukan sisään ja sitten välillä taas asetus ulos.

Käveltiin hetki, jonka jälkeen jatkettiin uuden tehtävän parissa. Ollaan tehty tämän tyylisiä tehtäviä usein myös estevalmennuksen sileän osuudessa Sannan kanssa. Mentiin uraa pitkin, mutta tehtiin päätyihin ns. kolmiot, eli käännyttiin ennen lyhyttä sivua, mentiin kohti pituushalkaisijaa ja kun oltiin pituushalkaisijalla käännettiin takaisin kohti toista pitkää sivua tehden vähän kuin kolmion kärjen muotoisen tien. Tehtävässä ei ollut tarkoitus tehdä pyöreitä kulmia vaan kääntää niin, että ulkojalka joutui töihin. Tosi vaikea selittää, mutta näette ehkä videolta paremmin. Videolla tosin on vain ihan muutama pätkä, kun muut olivat ihan heiluvia Lillin heiluttaessa kameraa..


Aloitettiin käynnissä, jonka jälkeen tein urat ravia ja kolmion kärjet käyntiä. Sitten koko tehtävä ravia, jonka jälkeen laukkaa uralla ja kolmion kärjet ravissa. Lopulta tein koko tehtävää laukassa. Minun piti erityisesti muistaa, että käännöksen jälkeen pitää ratsastan hiukan eteen, koska Voitto alkoi helposti koota itseään liikaa käännöksissä. Saatiin muutamia tosi kivan tuntuisia pätkiä kaikissa asklelajeissa ja varsinkin siirtymiset onnistuivat normaali paremmin. Videolla ei tehtääv paljoo valitettavasti näy, olisi ollut kiva itsekkin nähdä. Loppuun tein vielä parit vaihdot, joita sai kyllä varsinkin vasempaan kierrokseen työstää.

Saatiin kehuja, vaikka ei olla taaskaan käyty kouluvalmennuksissa tarpeeksi usein.. Voitto liikkui taas vähän paremmin ja rehellisemmin, jonka lisäksi se oli kuulemma saanut jopa hiukan lihasta oikeisiin paikkoihin. Valmennuksen jälkeen käytiin solariumissa. Onneksi ensi viikolla on klippaus, ettei tarvi aina kuivatella ennen kotiin lähtöä tuota karvaturrukkaa noin kauan.


Eilen käytiin Joonaksen luona olevilla pelloilla Pinjan kanssa. Pelto oli melko kova, vaikka kuvittelin sen olevan pehmeämpi. Pellolla oli onneksi myös kohtia joihin oli jäänyt enemmän heinää, ne olivat melko pehmeitä. Voiton kanssa saikin vähän zoomailla, että pysyttiin heinän peittävillä mutkittelevilla kaistaleilla. Ei ollut ihan helppo juttu, kun hevonen oli innoissan lähdössä vähän joka suuntaan. Ravailin hetken aikaa ympyrällä molempiin suuntiin ajatuksella ratsastaa kuten kentällä, jonka jälkeen sitten tepasteltiin ympäri peltoa ihan käynnissä. Otin lopuksi ylämäkeen muutaman laukkaspurtin ja sitten taas paljon kävelyä ennen kotiin lähtöä. Voitto jostain syystä liukasteli aivan kamalasti käynnissä. Ravissa ja laukassa ei ollut niin pahoja ongelmia, mutta jostain syystä takajalat luisuivat käynnissä.




Tänään käytiin sitten koulun jälkeen Korholassa manessilla. Ratsastettiin ihan itsenäisesti ja maneesissa olikin ihanan vähän porukkaa, vaikka yleensä koulun jälkeen illalla onkin ruuhkaa. Äiti laittoi mulle sitten pari puomiakin. Tein samoja juttuja mitä Sannan valmennuksessa kavaleteillä tehtiin, jonka lisäksi harjoittelin puomeilla vaikeaa lähestymistä, joka valmennuksessa oli sarjalle. Menin ekaa kertaa uusilla suitsilla kunnolla sileää. Aluksi Voitto oli todella vahva ja vaikea ratsastaa laukasta, mutta en osaa sanoa johtuiko se suitsista vai siitä, että hepalla oli koko ratsastuksen ajan melko paljon energiaa. Loppuun hevonen kuitenkin liikkui kivasti myös laukassa, joten pitää nyt vain testailla noita suitsia.

Nyt mä jatkan pakkaamista ja alan pikkuhiljaa nukkumaan. Nähdään Horse Showssa! Muistakaa halukkaat tulla lauantaina klo 18.30 alkaen PS of Swedenin ständille moikkaamaan meitä :)

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Liian kovaa

Kenttä ja maastot muistuttavat asfalttia eikä pellonkaan pohja ole kaukana siitä. En edes muistanut miten typerää aikaa syksy on. Enkä ajatellut, että jo muutaman pakkaspäivän jälkeen olen näin epätoivoinen. 

Tänään ajattelin ratsastaa Voiton hyvin läpi, kun lähdettiin pellolle. Pellolle siksi, että meidän kenttä tosiaan muistuttaa enemmän asfalttia kuin pehmeää ja joustavaa ratsastuskentän pintaa. Ei tullut mieleenkään, että pellon pohja voisi olla miltei yhtä kova kun kentän ja vielä liukaskin. Yritys liikuttaa hevonenk kunnolla muuttui harmitukseksi. Kun en pääse ratsastamaan hevosta kunnolla sileällä ja se näkyy aivan taatusti myös esteillä, jossa juuri ollaan saatu ongelmia korjattua ja päästy pikkuhiljaa eteenpäin. 

Tuntuu niin typerälle, että koko kesän aktiivinen treenaaminen ja valmennuksissa käyminen voi mennä savuna ilmaan syksyn ja talven aikana. Viime viikkoinen Terhin treeni meni huonosti, palattiin takaisin vanhalle tasolle. En tiedä johtuiko se vain huonosta päivästä vai oliko yhtenä tekijänä tosiaan se, etten ollut kotona päässyt ratsastamaan hevosta pariin päivään kunnolla kaikissa askellajeissa läpi. Nimittäin Sannan valmennuksessa, josta kerron teille myöhemmin, sujui radat ja asiat hyvin. Saatiin jopa kehuja, että Voitto on kerrankin avuilla laukassa ja laukkaa oikeasti energisesti. Yleensä tästä aiheesta on tullut vain moitetta. Edellisenä päivänä, ennen Sannan valmennusta käytiin maneesilla treenaamassa kunnolla. Tässä näen melko nopeasti yhteyden sille miten edeltävän päivän ratsastus vaikuttaa treeniin...

Tälläinenkin kenttä kelpaisi nyt..!
Ja milloin meillä alkoi menemään huonosti esteillä? milloin epävarmuus ja kiellot alkoivat? Milloin ongelmaksi muodostui se, että Voitto oli aivan pohkeen takana laukassa? Niin, viime talvena. Sileän ratsastus on niin äärettömän tärkeää esteilläkin, sen ymmärtää vasta sitten kun huomaa kaiken sujuvan niin paljon paremmin kun heppa on ratsastettu ajatuksella ja huolella sileällä. Eikä siihen riitä, että ennen valmennusta verkkaa hevosen hyvin. Ainakin Voitto on pitänyt edellisinä päivinä tai jopa edellisinä viikkoina ratsastaa kunnolla, jotta se on avuilla ja laukkaa hyvin eteen. Yksi meidän kompastuskivi onkin esteradalla ollut huono laukka. Nyt jälkikäteen ajateltuna tuntuu, että yksi syy miksi alamäki alkoi oli se, ettei hevonen ollut pohjista johtuen kunnolla läpiratsastettu sileällä. Sileältähän ne meidän ongelmat juurensa juonsivatkin.

Minä en ravaa enkä laukkaa kovalla pohjalla ainakaan kentällä. Joskus laukka ja ravi on ihan ok suoralla esim. maastossa, vaikka pohja kova olisikin. Silloin jalkoja ei ole rasittamassa muut tekijät kuten kaarevalla meneminen. Onhan valmentaja kertonut, että ulkomailla hevosia kisojen jälkeen liikutetaan asfaltilla. Se tekeekin aivan varmasti välillä hyvää, mutta ei jokapäiväisesti viikosta toiseen. Jalkaongelmia on jo ollut meidän tallissa ihan tarpeeksi, joten en halua ottaa tälläisen asian kanssa riskejä, vaikka jotkut minulle täällä blogissa sanovatkin että ihan hyvin voi kivikovalla kentällä ratsastaa. Millaisia periaatteita teillä on kovalla ratsastamisesta? Kotona ei siis tällä hetkellä mennä muuta kuin käyntiä. Maastossa ja pellolla voi vähän laukata ja ravata.

Tammikuussa oli tämän verran lunta, toivottavasti tänä vuonna tulee enemmän, niin kotona olisi ihan hyvä ratsastaa!
Ainoa ratkaisu tähän ongelmaan on käydä maneesilla. Ei olisi niin iso homma, jos tässä lähellä olisi maneesi... Viime kouluvalmennuksessakin Ellu muistutti, että kannattaa nyt jaksaa käydä reippaasti talvellakin maneesilla, kun Voitto liikku hyvin ja alkaa pikkuhiljaa näyttää lihaksistaankin paremmalle.. Maneesilla käyminen on koulupäivän jälkeen vaan melko rankkaa. Läksyille tai blogille ei jää oikeen aikaa. Koulu loppuu minulla yleensä kyllä jo kahdelta, mutta bussiaikataulut ovat niin typerät, että lukiolaiset eivät ehdi bussiin. Mulla se, että ehtisin kahdelta lähtevään bussiin, jää kiinni viidestä minuutista. Minun täytyy siis odottaa tunti seuraava bussia jolloin olen kotona kaksi tuntia sen jälkeen kun mun koulu loppui.

Pinjakaan ei enää treenaa Lillin kanssa niin aktiivisesti eli hänellä ei ole niin suurta tarvetta eikä ymmärrettävästi sitten motivaatiotakaan maneesilla käymiseen kun mulla. Jos kotonakin ratsastaminen onnistuu ja Lillille riittää kevyempikin liikutus, tuntuu varmasti turhauttavalle uhrata tunteja maneesille lähtöön. Lilliäkään ei voi yksin jättää kotiin, joten meidän pitäisi äidin kanssa lähteä kahden hepan kanssa ja kun yksi ylimääräinen hevonen pyörii käsissä niin viehän se aina enemmän aikaa. 

Tulisipa lumet nopeasti, koska lumella kyllä sitten voi ratsastaa taas melko hyvin. Toivotaan myös, että äiti jaksaisi ja ehtisi meitä myös kuskata maneesille tarpeeksi usein ja saataisi treenattua valmennusten lisäksi edes pari kolme kertaa kunnolla hyvällä pohjalla. Ehkä nyt on tarpeeksi angstattu maneesittomuudesta. Seuraavissa postauksissa sitten tarinoita viime aikojen treeneistä ja aivan pian alkaa tulemaan postauksia Horse Showstakin!

Kohtalotovereita? 
 

maanantai 20. lokakuuta 2014

Testissä: High Jump Revolution suitset


Moikka! Sain ruotsalaiselta yhteistyökumppaniltani Perfect sit of Swedeniltä heidän uudet High Jump Revolution suitset testiin. Voiton edelliset suitset, joita olen tähän asti käyttänyt ovat myös kyseisen merkin käsialaa, niistä voit lukea lisää täältä. PS of Sweden valmistaa kauniisti ja hevosia ajatellen muotoiltuja suitsia ja muita nahkavarusteita, joiden lisäksi valikoimaan kuuluu myös mm. apuvälineitä istunnan korjaamiseen, ihania otsapantoja ja hevosnameja. 

Edellisiä suitsia olen käyttänyt nyt kesän ajan, eikä minulla ole mitään negatiivistä sanottavaa niistä. Päinvastoin, vain pelkkää hyvää! Suitset ovat kestäneet hyvin, nahka tuntuu käytönkin jälkeen laadukkaalle ja pehmeälle tosin edelliset suitset ovat vähän venyneet. Otsapanna nepparisysteemi on toiminut hyvin, ilman leukahihnaa on pärjätty myöskin ilman mitään ongelmia ja Voiton pään kutittaminen on oikeasti vähentynyt, kuten myyntipuheissa luvataankin. Tavalliset suitset painavat usein hevosen herkkiä hermoja mm. poskissa, mutta näissä malleissa on yritetty ottaa hevonen mahdollisimman hyvin huomioon jo suunnitteluvaiheessa. 


Meille kävi pieni onnettomuus yhtenä päivänä. Laitoin Voitolle kuvauskeikan jälkeen loimea päälle, sillä se oli menossa vielä tarhaan. Pinja piti Voittoa ja halusi eroon Lillin päitsistä, joten yritti samalla heittää ne ovesta sisälle. Jotenkin oltiin lopulta siinä tilanteessa, että Voiton kuolainrengas juuttui ovenkahvaan ja se sai tietysti vetopaniikin. En tajunnut edes mitä kävi ennenkuin hevonen seisoi ilman suitsia parin metrin päässä. Suitset olivat onneksi antaneet heti periksi ja katkenneet kahdesta kohtaa, kyllähän se siinä kohtaa harmitti, mutta pääasia ettei hevoselle käynyt mitään. Jos suitset eivät olisi noin nopeasti antaneet periksi olisi Voitto voinut vaikka rikkoa suunsa. 

Voin tunnustaa, että itkuhan siinä tuli. Uudet suitset olivat käyttökelvottomat. Olin ehtinyt ratsastaa niillä vain pari kertaa. Voitto oli vielä tuntunut hyvälle ratsastattaessa! Laitoin sitten viestiä Ruotsiin, mitä teen? Ja voitteko kuvitella miten ihania he olivat! Sieltä luvattiin heti lähettää minulle uudet suitset yhden koon isompana. Toimitus Ruotsista on muuten melko nopeaa ja paketti tulee kotiovelle, jos sitä vain on joku vastaanottamassa.

Voiton edelliset suitset samalta merkiltä ovat kokoa cob, joka on juuri täydellinen koko Voitolle. Nyt tilasin tietysti uudetkin suitset samassa koossa, mutta nämä olivat kyllä tooosi naftit, vaikka kyseessä oli se sama cob-koko mikä edellisissä suitsissa. Näissä joissain kuvissa näkyy ne pienemmät suitset, joten älkää ihmetelkö vaikka alaturpahihna on ihan just ja just kiinni. Uudet ovat kokoa full ja paremman kokoiset.


Olen vasta pari kertaa ratsastanut näillä suitsilla, koska tosiaan uudet suitset rikkinäisten tilalle sain vasta tänään. Edellisiin suitsiin verrattuna Voitto on näillä hiukan vahvemman tuntuinen, mutta samalla myös rauhallisempi päästään. Se ei ainakaan silloin kun Pinja oli ollut katsoamssa aukonut suutaan samalla tavalla kuin edellisillä, eikä muutenkaan ollut niin herkkä päästään. Aion kuitenkin käyttää näitä nyt jonkin aikaa ja sitten pitää miettiä kumpi PS of Swedenin malli sopii Voitolle paremmin. En tiedä kumpiin mun pitäisi päätyä, jos en suurta eroa ratsastettavuudessa tule huomaamaan. Infoan teille tietysti miltä suitset tuntuvat tulevilla kerroilla ja kumpiin päädyn. Tulevissa ratsastuspostauksista voitte siis lukea miltä suitset ovat tunutuneet, sillä parilla kokeilukerralla ei mielestäni saa oikein hyvää kuvaa siitä miten suitset loppujen lopuksi hevoselle sopivat.
 

Näiden suitsien ulkonäkö jakaa mielipiteitä, kuten oikeastaan kaikki kyseisen merkin suitset. Itsekkin ekaa kertaa nämä Voiton päähän laitettuani vähän nauroin, miten oudolle ne näyttävätkään. Silmä kuitenkin tottui  hyvin nopeasti ja voin kyllä rehellisesti sanoa, että mun mielestä nämä on tosi nätit ja sirot sivusta päin, mutta ehkä vieläkin hiukan hauskat edestä katsottuna. Näissä kuitenkin on vähän samaa näköiä kun perinteisissä meksikolaisissa. Mitä te tykkäätte ulkonäöstä?


Suitsien mukana tuli todella hyvät ohjat. Olen nyt käyttänyt pelkästään näitä uusia ohjia. Ei joutunut Sanna muuten tänään sanomaan kertaakaan että otappa Tiia lyhyemmät ohjat ;) Ohjissa on sellaiset nappulat tietyin välimatkoin, joten on helppo pitää sama pituus koko ajan. Lisäksi ehdottomasti parasta on hyvä pito. Olin ihan yllättynyt siitä, että ohjat pysyivät noin hyvin kädessä, sillä näissä on vain toisella puolella on tahmeaa grippiä ja toinen puoli on sitten ihan pelkkää nahkaa.

Ohjien lisäksi suitsien mukana tulee ihan tavallinen ja siro otsapanta, mutta minulle oltiin erikseen vielä lähetetty kuvissa näkyvä aivan ihana panta! Aikaisemmassa yhteistyöpostauksessa esittelin kätevää otsapannan kiinnityssysteemiä, nämä toimivat samalla tekniikalla. Otsapanta siis kiinnitetään neppareilla, joka helpottaa tosi paljon vaihtamista. Itse ainakin menen kotona ihan tavallisella pannalla, mutta sitten jos lähdetään ihmisten ilmoille haluan vaihtaa hienomman pannan ja senkin laitan yleensä Voitolle päähän vasta valmennus- tai kisapaikalla, jotta Voitto ei kärryssä irrottaisi blingejä. Ehdottomasti tosi kätevä keksintö ainakin tälläselle, joka tykkää pantoja vaihdella!


Ohjat sekä itse suitsetkin kiinnitetään kuolaimiin piilosoljilla, jotka on mun mielestä ainakin tosi siistin näköiset ja toimivat. Yläpuolella olevassa kuvassa näkyvät martingaalistopparit, jotka siis saa kiinni tarvittaessa. Itse en martingaalia käytä, joten mielestäni kivemman näköinen ilman näitä, mutta jos jostain syystä alkaisin käyttää niin nämä olisi neppareilla helppo laittaa paikalleen.

Stoppareiden taustalla näkyy ihana silkkipaperi johon otsapanta oli pakattu, oli kyllä ilo avata paketti kun kaikki oli suunniteltu niin kivaksi. Oli tarroja, laadukkaasta pahvista tehtyjä lappuja, silkkipaperia, nahkaista avaimenperää yms. Heppanamitkin oli ihanassa paperipussissa. Tulee kyllä heti pakkauksista sellanen tunne, että on ostanut jotain todella laadukasta ja hienoa!


Suitsieni mukana tuli kolme erillistä turpaosaa. Tavallinen, joka oli suitsissa valmiina kiinni, karvalla pehmustettu sekä blingeillä koristeltu. En ole vielä näitä muita kokeillut, sillä turpaosan vaihtaminen ei käy ihan yhtä nopeasti kun otsapannan, mutta uskon, että tuota karvalla pehmustettua saattaisin vaikka kokeillakkin! Blingit ovat ehkä vähän liikaa Voitolle, mutta voin kuvitella miten hyvin ne sopisi jollekkin ponille. Lilli muuten otti nyt testaukseen ne Voitolla ennen käytössä olleet PS of Swedenin suitset, voitte varmaan lukea mitä Pinja ja Lilli niistä tykkäsivät myöhemmin Pinjan blogista. Mikä turpaosa teitä miellyttää eniten?


Paketista paljastui yllätyksenä myös pussillinen heppanameja ja makuna oli hunaja. PS of Swedeniltä löytyy iso valikoima eri makuisia ja näköisiä nameja. Ainakin näitä hunajan makuisia voin suositella myös nirsoille hevosille! Voitolle ei usein kelpaa herkkuina kuin porkkana, omena, sokeri ja ruisleipä, mutta näistä se kyllä tykkäsi, ihme ja kumma! Ekalla maistelu kerralla vähän kakoi ja irvisteli, mutta muutaman syötyään olisi halunnut vain lisää.


PS of Sweden tulee muuten Horse Showhun, joten kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa heidän valikoimaan. Mä olen esitellyt täällä enemmän tälläisiä estesuitsia, mutta heidän valikoimastaan löytyy myös tosi tyylikkäitä suitsia mm. issikoille ja kouluhevosille. Lisävarusteena on mahdollista myös ostaa leukaremmi, jos sitä välttämättä johonkin kokee tarvitsevansa. Itse en ole kokenut mitenkään tarpeelliseksi leukaremmiä. Silloin kun Voitto sai vetopaniikin, eivät suitset suinkaan luiskahtaneet korvien takaa pois, vaikka joku aikaisemmassa postauksessa näin kovasti väitti.

Järjestetään muuten Pinjan kanssa Meet & Greet Horse Showssa lauantaina PS of Swedenin osastolla klo 18.30-19.30. Meet & Greet on expo paviljongissa PS of Swedenin osastolla. Juuri klo 18.30 näytös vaihtuu, mutta voit tulla milloin vain sinä päivänä jolle sinulla on lippu expoon. Eli jos omistaa lauantaille johonkin näytökseen lipun niin voi expoon mennä lauantaina koska vaan. Nähdään siellä, tulkaa ihmeessä moikkaamaan ja juttelemaan!


Nyt mielipiteitä ja kokemuksia kommenttiboksiin!