maanantai 1. syyskuuta 2014

Videopostaus: Esteitä itsenäisesti


Moikka ja kivaa alkavaa viikkoa kaikille! Kuvasin teidän toiveista videopostauksen. Oli oikeastaan pitkästä aikaa kiva kuvata ja koota tämä video. Asiaa varmaan auttoi se, että Sini oli koko ajan kuvaamassa eikä mennyt niin paljoo aikaa Pinjan kanssa vuorotellen kuvaamiseen. Tietysti tämä ei ole yhtä hauska, kun Pinja ei ollut kotona eli ei esiintynyt videolla, mutta tälläisiä yksinäisiäkin heppailuja tulee välillä tehtyä. Pahoittelen sitä, että laitoin kameraan huonot asetukset ja kuva on lähes koko ajan aivan ylivalottunutta. Sini ei myöskään tajunnut tarkentaa kosketusnäytön avulla vaan odotti kameran tarkentavan itse, joten melko moni pätkä on vähän epätarkka. Toivottavasti kuitenkin pidätte, koitin editoida tämän nyt teidän toiveiden mukaisesti!

Hyppäsin siis piikityksen jälkeen ekaa kertaa. Otin melko vähän hyppyjä ja helpoilla tehtävillä. Jos jotakuta ei videopostaus kiinnosta, mutta haluaa nähdä hyppyvideot klikkaa tästä. Voitto oli tosi kiva ratsastaa ja täytyy kerrankin olla tyytyväinen itseensä, kaikki paikat meni nappiin. En missannut yhtään etäisyyttä ja tein järkeviä, hillittyjä ratkaisuja.
   

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Viikon blogihaaste: Huonot tavat




OHJEET: Nyt paljastateaan meidän ihmisten "huonot tallitavat". Mitä tyhmiä tai liian ison riskin omaavia juttuja teet hevosten kanssa siitä huolimatta, että tiedät niiden olevan huono juttu. Kopioi halutessasi yllä oleva banneri postaukseen ja linkitä tämä haastepostaus, josta ohjeet löytyvät. Haasteen voi tehdä kuka vain ja mukaan voi tulla silloin kun aihe on mieleinen. Linkitä sinun tekemä postaus tämän postauksen lopussa olevaan osioon, jonne kaikkien haasteeseen vastanneiden blogit tulevat. Sieltä minä ja muut voivat käydä sitten lukemassa sinun tekemän postauksen.

Tällä kertaa pistetään haaste kiertämään myös omille lempparibloggaajille. Muista siis haastaa postauksessasi kaksi haluamaasi bloggaajaa mukaan kertomaan heidän huonoista "tallitavoista". Minä haastaan Lauran ja  Kreetan.


1. Puhelimen räpläys hevosen selässä.
 Yleensä aina alku- ja loppukäynnit räplään puhelinta. Selailen instagramia, luen blogeja tai juttelen kavereille. Hyvä puoli tässä on se, että käveltyä tulee usein tosi pitkään, kun unohdun internetin ihmeelliseen maailmaan. Mutta onhan se iso riski, sekä puhelimella että itselle. Huomio on kiinnittynyt puhelimeen, eikä ympäristöön. Hevonen saattaa säikähtää jotain, minkä olisit itsekkin huomannut, jos katseesi ei olisi ollut liimautuneena näyttöön. 

2. Mahan alta kulkeminen.
Älkää kukaan nyt saako hepulia, en tee tätä kovin usein, mutta teen silti. Joskus jos Voitto on poikittain karsinassa ja joutuisin siirtämään sitä, että pääsen pois tai hakemaan jotain tavaroita kuljen sen mahan alitse. Voitto ei tästä yhtään välitä, mutta onhan se melko vaarallinen paikka kulkea.. Ihan turhaa riskin ottoa.

3. Päitsien jättäminen auki
Yleensä en jaksa laittaa pätsien lukkoa kiinni Voittoa tarhasta hakiessa tai sinne viedessä. Mikään ongelmahan se ei ole niin pitkään kun heppa ottaa rauhallisesti, mutta päitset valahtaa melko nopsaan pienestäkin hepulista pois hevosen päästä. Ei olisi iso vaiva napsauttaa lukkoa kiinni.

4. Karsinan oven jättäminen auki
Voitto on tähän asti pysynyt karsinassa tosi nätisti. Se saattaa hivuttautua pikkuhiljaa käytävälle, muttei koskaan rynni tai karkaa. Silti on turha riski pitää varsinkin molempien hevosten karsinoita samaa aikaa aukia, vaikka me tallissa oltaisikin vahtimassa.


Onko teillä samoja "huonoja tapoja"? Jos ette halua tehdä omaa postausta tai teillä ei ole omaa blogia kertokaa teidän huonoista tallitavoista kommentilla.

Lisää postauksesi listaan painamalla Add your link painiketta. Täytä kentät joissa kysytään postauksesi osoitetta (URL), blogisi nimeä (Name) ja sähköpostiosoitettasi (mail), joka ei tule näkyviin muille.





perjantai 29. elokuuta 2014

Paremmalta se tuntui mitä näytti

 Moi! Edellisessä postauksessa harmittelin, kun en saa ketään kuvaamaan Pinjan ollessa konsertissa. Sain kuitenkin Sinin suostuteltua videoimaan, joten luvassa olisi paljon toivottua sileen videota omatoimisesta treenistä. Oli kyllä ihan hyvä katsoa tuo video itsekkin, sillä tuli pieni palautus maanpinnalle... Selkään mulla on ollut hyvä fiilis. Olen luullut, että etenen tarpeeksi, Voitto liikku reippaasti muttei pitkänä ja ohjani on sopivan mittainen. No, jokainen voi videolta huomata, että tuntemukset on vähän erit mitä se miltä meno näytti videolta. Lohduttaudun sillä, että tänään ei ollut paras päivä, vaikka paremmalta se tuntui miltä näytti. Katsotaan mitlä näyttää sitten, kun saan jonkum videoimaan hyvää treeniä. Laitoin postauksen lopussa olevalle videolle oikeastaan kaikki pätkät mitä Sini kuvasi, myös ne joiden julkaisemista saan vähän hävetä. Olin unohtanut ladata kameran, joten hirveän montaa pätkää ei aina yhdestä tehtävästä tullut, kun säästeltiin akkua.


Tähän väliin nyt aiemmin päivällä sattunut juttu ja sitten vasta takaisin ratsastukseen. Olin kiireessä lähdössä syömään Mammalle ja Papalle, ajoin sitten skopalla tallin kautta ja vein hevosille kaurat laitumelle. Kun Lilli oli syönyt omat kaurat, siirsin sen tarhaan. Hevoset ovat laitumella klo 12-16 ja lopun ajan sitten tarhassa. Lillin sain kunnialla tarhaan, mutta kun tuli Voiton vuoro ei homma mennytkään ihan putkeen.

Voitto oli juuri lopettamassa kaurojen syöntiä, menin sitten ihan normaalisti sitä hakemaan. Silittelin hetken ja heitin narun kaulalle. Olin juuri nappaamassa narun toisesta päästä kiinni, kun Voitto lähti juoksemaan. Juoksin pari askelta vierellä, jos saisinkin narusta kiinni ja hepan pysäytettyä. Jooo, ei ehkä kovin järkevä teko, mutta viimeksi sain tilanteen rauhottumaan, kun sainkin narun kaulan ympärille. Voitto sitten jatkoi matkaa iloisesti laukaten. Menin hakemaan ruokakupin laitumen portin lähettyviltä ja keräsin Voiton suusta tippuneita kauroja kippoon. Voitto tuli tietty uteliaana poikana katsomaan ja sitten siinä tovi yhdessä hengailtiin, mä keräsin kauroja kouraan ja syötin Voitolle. Hivutin tosi varovasti ja huomaamatta narua kaulalle ja saman tien ampaisi heppa kiljahtaen pakoon. No tätä peliä jatkettiin, se tuli aina mun luokse, mutta nähdessään tai tuntiessaan narun kaulalla juoksi pakoon. Se antoi mun rapsutella ihan mistä vain, tuli luokse syömään herkkuja, mutta juoksi sitten narun nähdessään karkuun.

Lähdin hakemaan tallista jotain kunnon herkkuja, joita se söisi pitkään. Pinja sitten tuli samalla tallille, että joko lähdetään ja kävi hakemassa Voiton tarhan portille. Syöttelin sille porkkanoita ja sain ujutettua päitset päähän. Voitto on melko innokas leikkimään ja nytkin se tuntui pelleilevän mun kanssa, kukapa nyt laitumelta pois haluaisi. Viimeksi sain sen kiinni, kun lähdin hetkeksi pois ja tulin takaisin. Silloin se tallusteli mua portille vastaan ja oli mitä kiltein, nytkin tilanteen rauhottaminen ja siitä pois lähteminen näköjään auttoi. Leikki loppui. Tekeekö teidän hepat tätä, miten saatte ne sitten lopulta kiinni?

Illalla tulin sitten ratsastamaan ja siivoamaan karsinan. Mulla ei ollut mitään selvää visiota millaista tehtävää tekisin, joten meni ehkä hiukan soveltamiseksi kentälle päästyäni. Edellisenä päivänä tein tosi hyvää tehtävää, jossa tuli sekä suoristamista, siirtymisiä että taivuttamista. Harmi kun en sitä saanut videolle. Voittokin kulki kivasti, paremmin kuin tällä videolla, mutta en sitten tiedä kuinka kivalta se oikeasti näytti. Tänäänki tuli nimittäin ihan jees fiilis, vaikka meno ei sitten ainakaan mun silmää videolla oikeen miellyttänyt tai vastannut ainakaan sitä tunnetta mikä selkään tuli.


Verkattuani keventäen istuin harjotusraviin. Oon nyt panostanut ihan kunnolla (vrt. ennen kevensin aina) ja mennyt oikeastaan aina harjotusravia. Hyvä tai mun tapauksessa keskinkertainen ryhti on helpompi pitää harjotusravissa istuen. Pidensin eilen myös sileän jalkkareita  yhdellä reiällä, kun olette usein sitä toivoneet. 

Voitto oli vähän jännittynyt ja kyttäsi varsinkin järvelle päin, sillä siellä ilmeisesti ammuttiin sorsia. Ravissa tein keskiympyrää, josta käänsin aina ulos päin voltit. Jatkoin samaa tehtävää laukassa, jolloin tietysti mukaan tuli myös vaihtoja. Tämän tehtävän jälkeen tein vastalaukkaa. Laukkailin kenttää vain ympäri. Ensimmäinen pätkä onnistui tosi hyvin, tuntui että sain oikeasti taivutettua Voittoa sisälle. Voitto ei myöskään vaihtanut tai edes meinannut vaihtaa tähän suuntaan, mutta vaihdettuani suunnan se vaihto kahdesti ennen onnistunutta kiekkaa.

Edelleen pitää kiinnittää huomiota ohjan pituuteen ja käsien asentoon. Varsinkin nuo kilometrin mittaiset ohjat ärsytti videolla, kaikki näyttää niin hanakalalle ja isoeleiselle, kun ohjat on noin pitkät. Ryhti on ehkä hiukan parempi ja katse ehkä vähän useammin ylhäällä, mutta tässäkin vielä parantamisen varaa. Jään edelleen vähän himmailemaan eikä tietenkään liian pitkä ohja sitä yhtään auta, joten siihen pitää kiinnittää huomiota varsinkin kun olen elänyt uskossa, että laukka on ihan jees nykyään. Tekee niin kovasti mieli päästä kouluvalmentajan silmän alle, vielä kun saataisi aikataulut yhteen.