lauantai 22. marraskuuta 2014

Onnistunut Sannan valmennus



Moikka! Tiistaina oli jälleen Sanna Backlundin valmennus. Valmennusta edeltävä kotivalmennus Terhin kanssa sujui hyvin, joten vähän jännitti miten nyt käy. Olin edellisenä päivänä tehnyt vähän normaalista poikkeavia liikkeitä salilla kolmen kilsan lenkin jälkeen ja mun jalat olivat oikeasti aivan järkyttävän kipeät valmennuspäivänä. Jo ekan askelkyykky sarjan aikana lihaksiin koski lenkin jäljiltä, joten en edes tehnyt toista sarjaa loppuun ja aamulla tuskin pääsin nousemaan sängystä kun takareidet, polven yläosa ja pakarat olivat niin kipeät. Siinä vaiheessa ajattelin, että nyt jos mennään valmennuksessa ilman jalustimia tai vaikka harjotellaan kevyessä istunnassa jotain niin en ihan oikeasti pysty ratsastamaan. 

Valmennus alkoi neljältä, joten jouduin lähtemään koulusta vähän aikaisemmin eikä Pinja päässyt mukaan. Oltiin onneksi saatu järjestettyä Lillille karsinapaikka Keskimäeltä ja matkalla pudotettiinkin poni sinne. Voiton kanssa sitten jatkettiin kohti TK:ta, joka on siis se paikka missä Terhinkin kanssa aina hypätään eli meille oikeastaan melkein kotimaneesi.

Maneesissa odotti yllätyksenä erilaisia jumppatehtäviä, viime aikoina ollaan menty oikeastaan aina rataa, joten oli ihan kiva mennä välillä vähän erilaistakin. Talvikaudellahan muutenkin yleensä ollaan tehty vähän erityyppisiä tehtäviä ratatreenin lisäksi. Tehtävät näytti epäilyttävästi sille, että saatteittaisi vaikka heittää ne jalkkarit pois... Onneksi edeltävää ryhmää katsoessa selvisi, että näin ei taideta tehdä. Sain huokaista helpotuksesta, tavallisesta valmennuksesta kyllä tiesin kipeine lihaksenikin selviävän.

Kenttä oli jo jäässä, joten verkkaamaan ei etukäteen päässyt. Mun verkat jäikin melko lyhyeksi sitten vihdoin kun maneesiin päästiin. Nykyään annan Voiton hölkötellä ensin ravissa ja laukassa tosi rennosti, jotta lihakset lämpiäisivät ja sen jälkeen vasta alan työstämään normaaliin tapaan. En tiedä miten 15 minuutin maneesikisaverkka tulee oikeen meille riittämään talvikisoissa. Täällä päin kun melkein kaikilla talleilla on vain yksi maneesi, joten verkka-aika on rajallinen.
Aloitettiin kuitenkin sileän tehtävillä, joten vähän kesken jäänyt verkka ei haitannut. Videolta näkyy hyvin millaista tehtävää tultiin. Siirtymisiä uran sisäpuolella, ilman seinän antamaa tukea. Välillä tehtiin kaksi siirtymistä raviin ja välissä sitten nostettiin aina toinen laukka, toisella sivulla tehtiin kavalettien ympärille kiemuraa, jossa vaihdeltiin laukkoja. Mä sain palautetta vinoudesta ja käsien asennosta, joka on nyt viime aikoina huonontunut jostain syystä. Lisäksi vaihtoja pitäisi ajatella enemmän eteen eikä ylöspäin, joten paljon korjattavaa sileällä varsinkin. Mutta toisaalta parempi niin, sielällä kun voi harjoitella huomattavasti useammin kun esteill!

Sileän tehtävän jälkeen tultiin kiemurrellen pitkällä sivulla olevat neljä kavalettia, joihin piti ottaa kolme laukkaa väliin. Kolme oli melko kontrollissa ja ekalla kerralla mokasinkin toisessa välissä tulemalla kahdella. Se olikin päivän ainoa kunnollinen moka. Tehtävä näytti vaikealle edellistä ryhmää katsoessani, mutta se olikin lopulta yllättävän helppo. Tultiin kerran välit myös kahdella laukalla, mutta se oli kuulemma niin helppoa että jatkettiin kolmella laukalla lopputreenin ajan.

Kavalettien jälkeen tultiin linjalla kontrolliharjoitusta. Video muuttui jostain syystä melko tummaksi, mutta toivottavasti saatte kuitenkin selvää. Keskellä linjaa oli puomikasa, joka piti ylittää käynnissä. Pari ekaa kertaa Voitto oli melko vahva, mutta sitten se tuli takaisin oikeasti tosi kivan tuntuisesti! Kun hepat oli saatu toimimaan käyntiin siirtymisillä tultiin linjaa ihan suoraan. Puomi oli apuna välissä, jotta saataisi hyvin tasapainotettua ja sitten taas hellitettyä kohti estettä.

Sanna käski käyttää vähän pohjetta myös ponnistuksessa, jotta Voitto hyppäisi terävämmin. Linjan jälkeen tultiin pituushalkaisijalla olevaa jumppaa, jossa hepalle annettiin melko vapaat kädet toimia. Tämän jälkeen tultiin pieni radan pätkä, jossa mukana olivat kaikki tunnin aikana tehdyt elementit molemmista suunnista. Rata sujui oikeasti tosi hyvin! Viimeisen linjan jouduin korjaamaan, kun en ottanut kiinni tarpeeksi ja laskeuduttiin liikaa oikealle. Selkään en tätä tunne ja kuulin olevinaan Sannan sanovan, että laskeudutaan liikaa vasemmalle, joten korjasin sitten oikealle seuraavalla kerralla vielä enemmän... Videolta kyllä huomasin, että Voitto laskeutuu tosi paljon enemmän oikealle mitä ponnistuspaikka oli. 

Valmennus sujui kuitenkin kaikin puolin hyvin. Saatiin korjattavaa kotitreeneihin ja varsinkin sileän treeneihin, mutta myös kehuja, että laukka toimii nyt ja Voittokin oli ulospäin kaikinpuolin hyvän näköinen. Mun omaan istuntaan ja varsinkin siihen vakiovirheeseen eli sisäohjassa roikkumiseen pitää nyt erityisesti panostaa.

Terhi hyppäsi yhdellä ratsastettavistaan samassa ryhmässä mun kanssa ja kehuikin tunnin jälkeen, että sekä minä että Voitto mentiin hyvin. Voitto teki kuten pyysin ja itse en tehnyt alun kavalettien jälkeen juuri yhtään virheitä. Iso kiitos tästä edistymisestä kuuluu kyllä Terhille! Kahden onnistuneen estetreenin jälkeen on taas motivaatiota ravata melkein joka päivä maneesilla, toivotaan ettei tämä aktiivinen hevostelu näy koeviikon arvosanoissa... Sanna tulee joulukuun alussa taas Kuopioon, joten siellä sitten taas! 

 

perjantai 21. marraskuuta 2014

Parasta talvessa - Viikon blogihaaste

Blogitallissa julkaistiin juuri uusi viikon blogihaaste. Palkintona on jälleen tosi käteviä Magic Brushin harjoja, jonka lisäksi parhaat postaukset nostetaan Blogitallin etusivulle. Mukava tapa saada näkyvyyttä omalle blogille! Kannattaa siis ehdottomasti osallistua, niin ja vielä päivä aikaa osallistua edelliseen blogihaasteeseenkin.

"Osallistumiskaavakkeen" ja tarkat ohjeet löydät täältä. Lyhyesti sanottuna, ideana on virittäytyä talviseen tunnelmaan kertomalla lemppariasioita talvesta ja jakamalla talvikuvia. Huomasin kuvia tähän postaukseen etsiessäni, että eihän mulla ole kivoja talvikuvia kun ihan muutama. Tulevana talvena pitääkin tarttua kameraan useammin valoisan aikaan ja toivoa oikein talvista talvea, viime vuonna ei joulunakaan ollut kunnolla lunta. Toivottavasti tänä vuonna tulee olemaan!

Parasta talvessa on...


 ...Ratsastusalueiden pohjien pehmeneminen
Tosin tämä on vähän ristiriitaista, koska eihän kenttä menisi jäähän ilman syksyä, joka taas tietää talvea. Mutta voi sitä ilon päivää kun lunta on syksyn ja alkutalven pakkasjaksojen jälkeen satanut tarpeeksi ja kentällä voi taas ratsastaa kunnolla! Luminen kenttä on oikein hyvä alusta ratsastaa, joten hyvä luminen talvi ei tuota mitään ratsastusongelmia vaikkei sitä maneesia löytyisikään. Kovat tiet, joilla kesäisin ei voi ratsastaa muuttuvat lumipeitteen ansiosta myös hyviksi laukkapätkiksi.


...Järven jäällä ratsastaminen
Meillä ei ole kunnollisia maastoja enää, varsinkaan kesäisin, tässä lähellä. Pohjat ovat liian kovia tai kivisiä. Siksi en malta odottaa että tiet taas pehmenevät lumipeitteen ansiosta ja järven jää on tarpeeksi paksua ratsastamiseen. Jäällä voi sekä revitellä että ratsastaa ihan kunnolla sileetä, hankikin luo pientä vastusta työskentelyyn. Hangessa ratsastaminen onkin kiva lisä hevosen monipuolisempaan "kuntoiluun".


 ...Pirteät hevoset
Ainakin näin alkutalvesta Voitto muuttuu mukavan pirteäksi. Helteen pehmittämänä ja maha täynnä laidunruohoa ei ainakaan Voitto jaksa kovin kiihytellä. Talven tullen vähän peruslaiskasta hevosesta kuoriutuu ainakin alkutalveksi reippaampi ratsu. Maastossakin takapää saattaa vähän lentää ja etupäästä kuulua kummallisia innostuksen vingahduksia.


...pörröiset ponit ja klipatun karvan helppous
Ehkä suloisinta talvessa on pörröiset ponit! Lillistäkin tulee niin suloinen pörröisen karvan kanssa, joten miettikää kuinka suloisia vaikkapa Shetlanninponit sitten ovat? Yleensä hevosista (Suokit asia erikseen!) ei mielestäni tule niinkään suloisia paksun talvikarvan kanssa, Voitto ainakin näyttää enemmänkin epäsiistille kuin suloiselle. Joten toinen talven hyvä puoli on se, että klipattu hevonen on nopea laittaa valmiiksi. Harjaus käy nopeasti, kun karva on lyhyt eikä ainakaan hiekkainen. Klipattu hevonen on myös yleensä loimitettu, joten senkin puolesta paljon puhtaampia kun kesäisin, vaikka kesäkarvakin toki ohut on.


Mikä sinusta on parasta talvessa? Aiotko tehdä viikon blogihaasteen? Mikä kuva oli lempparisi?

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Neljä onnistunutta rataa


 Moikka! Jälleen olen ajautunut siihen tilanteeseen, että mulla on monelta päivältä materiaalia kameralla, mutta ei aikaa kirjoittaa teille postauksia. Eihän se varmaan teille ole mikään ongelma, mutta minun on tosi vaikea muistaa yksityiskohtia monta päivää sitten olleesta valmennuksesta. Eilisistä Sannan valmennuksesta onneksi ehdin kirjoittaa heti valmennuksen jälkeen postauksen, mutta julkaisen sen sitten kun olen saanut pari aikaisempaa juttua alta. Koitan kuitenkin edetä postausten suhteen aikajärjestyksessä.

Kerroin edellisissä postauksissa, että Voitto on ollut tosi jäykkä. Puhuttiinkin lauantaina Terhin valmennuksessa siitä ja sen lisäksi Terhi katsoi, että Voitto liikkuu varmasti hyvin. Minusta nimittäin tuntui perjantaina, että Voitto on ajoittain jopa epäpuhdas kun oli niin jäykän oloinen. Terhi katsoi Voiton liikkumista läpi valmennuksen ja oli sitä mieltä, kuten itsekkin sinä päivänä olin, että heppa liikkuu oikein hyvin.

Saatiin muutama hyvä ohje, joita olen nyt noudattanut ja Voitto on tuntunut paljon paremmalle. Ensinnäkin lisättiin Voiton loimitusta, se ei ole tuntunut viluiselle, mutta kylmä pistää tosi nopeeta lihakset jumiin. Viime talvena ei juuri koskaan pidetty tallissa loimea, mutta nyt pidetään koko ajan, jonka lisäksi ulkoloimen alle laitetaan toinen loimi. Loimittamisen lisäksi mun pitää kevyen alkuhölkän jälkeen uskaltaa ratsastaa, vaikka heppa olisikin jäykkä. Kun lihakset on saatu alkuverkan aikana lämpimiksi, vpi heppaa alkaa työstämään ja taivuttelemaan ihan kunnolla. Ei mitään hölkyttelyä siis enään, koska eihän ne jäykkyydet siitä mihinkään katoa. Pitää vaatia hevosta kulkemaan kunnolla ja taipumaan hyvin. 

Valmennuksen alussa, kevyen verkan jälkeen tehtiinkin hetki sileällä töitä. Käänneltiin ravissa sekä laukassa pieniä voltteja esteiden ympärille vaatien hyvää tempoa ja taipumista. Sileän tehtävien jälkeen tultiin kavaletteja mm. muutaman kerran pienellä voltilla samanlaista taipumista hakien kun sileälläkin. Tultiin samaa kaarevaa kavaletilta okserille ja sitten taas kaartaen kavaletille, mitä jokin aika sitten Sannan valmennuksessa. Tämä tehtävä ei silloin onnistunut, kun en ratsastanut tarpeeksi eteen, mutta nyt ei ollut samanlaisia ongelmia. Tällä kertaa jaoin videot muuten kahteen osaan. Alla olevassa videossa näkyy alun verkkajuttuja ja myöhemmässä sitten itse radat.

 Linkki videoon

 Tultiin aluksi pienempää rataa, joka oli sarjaa lukuunottamatta ehkä noin 90cm. Radalla oli Sannan valmennuksen tapaan myös tuo kaareva kavaletilta okserille ja jälleen kavaletille. Verkassa tultiin sitä kuudella laukalla ja nyt viidellä. Ensimmäinen rata sujui hyvin, ensimmäiselle tuli vähän lähelle, mutta muuten ei ollut juuri ongelmia.

Toinen rata oli vielä samalla korkeudella, mutta esteet mentiin erilaisella järjestyksessä. Ainoa isompi moka tässä oli viimeiselle mustaharmaalle pystylle kulmasta lähestyminen, jolle en oikein saanut hyvää tietä enkä kunnollista suoristusta.

Kolmas rata oli sitten vähän isompi kun kaksi edellistä, veikkaisin korkeudeksi jotain metriä. Nyt sarjakin oli samalla korkeudella kun radan muut esteet. Tulin siis saman radan mitä ensimmäisellä kerralla. Muutamalle esteelle ajauduttiin vähän lähelle, mutta muuten rata sujui jälleen ilman suurempia ongelmia.

Terhi sanoi, että kerjätään nyt vähän verta nenästä ja tullaan vielä samalla korkeudella se toinenkin versio radasta. Ajauduin vähän liian lähelle okseria, enkä tukenut hevosta ennen ponnistusta tarpeeksi, jolloin Voitto otti poikkeuksellisesti puomin alas, muuten rata sujui omasta mielestäni näistä kaikista neljästä parhaiten. Tulin loppuun vielä kavaletilta okserille uudelleen ja vähän huolellisemmalla ratsastuksella selvittiin ilman puomia.


Kiva huomata, että pikkuhiljaa edistymistä alkaa näkyä ja näitä kiellottomia valmennuksia tulla. Vähän aikaa sitten kun oli lähes normaalia, että pari kieltoa tuli joka valmennuksessa..  Nyt kun laukka on saatu paremmaksi on ratsastaminen paljon helpompaa, jos vain siis itse muistaa keskittyä ja ratsastaa niin hyvin kuin osaa. Viimeksi Terhin valmennus meni huonosti, joten olin koko päivän ennen tätä valmennusta miettinyt, että nyt sitten oikeasti ratsastan enkä haahuile ja näinhän mä tein. Pitää alkaa työstämään ajatusta hyppäämisestä siis jo hyvissä ajoin ennen valmennusta, katsotaan toimisiko se.