keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Pari sanaa minun bloggaustyylistä

Moikka! Olette toivoneet jonkin verran postauksia bloggaamisesta. Tarkempia toiveita en ole kuitenkaan sannut, joten päätin toteuttaa tälläisen postauksen, jossa kerron vähän minun tavoistani blogata ja pitää blogi aktiivisena. Jos teille tulee vielä jotain postaustoiveita tai kysymyksiä mieleen bloggaukseen liittyen, niin pistäkää kommenttia tulemaan. Kertokaa muutenkin kiinnostavatko tälläiset postaukset, vaikkei teillä omaa blogia olisikaan. Tämä ei ainakaan ole tarkoitettu pelkästään niille joilta oma blogi löytyy vaan ihan kaikille, joita blogit kiinnostavat!


Aikataulut, Muistilistat, Luonnokset
Oman bloggauksen avainsanat ovat ehdottomasti kolme yllä olevaa sanaa. Tämäkin postaus on lojunut pari viikkoa Bloggerin luonnoksissa. Sain  idean tähän lukiessani erästä ulkomaalaista muotiblogia. Ideani harvoin ovat suoria kopioita, mutta usein inspiraatio erikoispostauksiin tai teemallisiin kuvapostauksiin lähtee muiden blogeista, lehdistä tai keskustelupalstoilta. Koska sain idean toisesta blogista ja olin valmiiksi koneen ääressä, tein heti parin lauseen tiivistelmän ja muistilistan aiheesta luonnoksiin. Jos en ole koneen ääressä kirjoitan ideat ylös puhelimeen tai lähes aina koulussa mukana kulkevaan kalenteriini. Koneeni vieressä on myös muistivihko sekä seinäkalenteri auttamassa bloggaamista. Koneen näytöllä on pitkä lista postausideoita, jotka ovat ideana olleet ihan kivoja, mutta joita en ole vielä inspiroitunut toteuttamaan. Näitä voin sitten kirjoitella sopivan inspiraation saatuani.

En ole varsinaisesti suunnitellut blogiviikkoani minkään tietyn kaavan mukaan, joskus tulee enemmän erikoispostauksia, joskus pelkkiä videoita tai tavallisia kuulumispostauksia ja joskus kaikkea sekaisin. Aiheet tulevat siis ihan fiilispohjalta, koitan kuitenkin katsoa, etten kirjoita kovin montaa samanlaista postausta peräkkäin. Itseäni ainakin kyllästyttäisi lukea jostain blogista kolme maastoilupostausta peräkkäin, vaikka sellaiset kivoja ovatkin aina silloin tällöin. Tänäänkin olisin voinut kertoa kuulumisia, mutta halusin tehdä tähän väliin erikoispostauksen. 

Jos olen innostunut kirjoittamaan luonnoksiin useamman postauksen, mietin ja aikataulutan kyllä niiden julkaisua, mutta muuten julkaisen postaukset aika fiilispohjalta sitä mukaa kun ne valmistuvat. Itsellä ainakin on eniten aikaa viikonloppuisin blogille, jolloin kirjoitankin melkein kaikki tulevan viikon erikoisemmat postaukset valmiiksi. Jos olen kirjoittanut mielestäni hyvän postauksen, haluaisin julkaista sen heti. Erikoispostauksia varsinkaan en malttaisi säilöä luonnoksissa ja usein julkaisenkin ne suunnittelemaani ajankohtaa aikaisemmin...  Kuulumispostaukset julkaisen sen sijaan lähes aina heti ne kirjoitettuani, sillä haluan pitää blogin mahdollisimman reaaliajassa. 

Koitan tasapainon vuoksi julkaista postauksia joka toinen päivä näin kouluaikaan, kesällä sitten jopa joka päivä. Oikeastaan ainoa minun oma "sääntö", josta pidän melko hyvin kiinni, on tämä postaustahti. Joka toinen päivä on melko usein, mutta parikin kertaa viikossa voi olla hyvä. Suosittelen kuitenkin miettimään vähän jotain päiviä ja aikataulua, milloin postauksia julkaisee.  Alkukuusta kirjoittaa joka päivä ja sitten ei parina viimeisenä viikkona enää jaksa, jolloin syntyy tauko, jonka olisi hyvin voinut välttää jakamalla postauksia tasaisemmin pidemmälle aikavälille.

Vähän koko ajan
Aamulla ensimmäisenä tsekkaan sähköpostin, julkaisen kommentteja, selaan somen ja vastailen kommentteihin jne. Sama kaava toistuu päivän aikana kymmeniä kertoja. Kun istahdan illalla koneelle, ei minun tarvitse vastata kuin muutamaan kommenttiin ja kirjoittaa uusi postaus. Illan blogityö on tehty pieninä palasina pitkin päivää. En nyt tiedä onko tämä hyvä vai huono juttu, mutta näin silti teen.

 Huono juttu tämä on  kyllä siinä mielessä, että olen koko ajan kiinni blogissa. Minua alkaa suorastaan ahdistamaan, jos en hetkeen ole päässyt katsomaan sähköposteja tai hyväksymään kommentteja. Kuitenkin päivän aikana on paljon luppoaikaa, odotan bussia, istun bussissa, syön tms. Silloin on hyvä tehdä illalta töitä pois. Melko aikaa vievä työ tulee hoidettua huomaamatta muutamin minuutin pätkissä pitkin päivää, jos tekisin kaiken vasta illalla menisi aikaa todella paljon enemmän.

Älypuhelimet tosiaan mahdollistavat tämän. Bloggerilla on oma app ainakin Applen laitteisiin, mutta itse en sitä käytä. Olen lisännyt Bloggerin suosikkeihin ja käyn sitä kautta hyväksymässä ja vastaamassa kommentteihin. Sähköpostin lukemisen hoidan puhelimen postilaatikon kautta, mutta jostain syystä en sähköposteihin voi puhelimen sovelluksella vastata, joten vastaaminen jää sitten iltaan. Instagramia ja Twitteriä tulee taas hoidettua oikeastaan pelkästään puhelimella.



Miltä tämä teistä kuulosti? Miten teidän tavat eroavat minun tavoistani? 
Onko teillä jotain itselle asettamia "sääntöjä"?

maanantai 15. joulukuuta 2014

Maastoilua lumisissa maisemissa


Meidän lauantai vietähti lumisissa tunnelmissa. Piti ottaa vaikka mitä kivoja kuvia, mutta hämärä ehti jälleen ennättää ennen kun saatiin raahauduttua tallille. No, onneksi sunnuntaina oltiin ajoissa liikkeellä ja saatiin otettua kivoja joulukuvia.

Päätettiin lähteä pitkästä aikaa kunnolla maastoon peltoilun sijaan. Tielle oli satanut sen verran lunta, että parissa kohdassa pystyi jopa hyvin ravaamaan! Hakiessamme hevosia sisälle oli molemmille kasaantunut lumikinokset loimien päälle. Ensitöikseen saikin harjata loimen puhtaaksi, sillä ei ole kiva, jos lumi sulaessaan kastelee satulahuoneen lattian. Voitto oli muuten tosi puhdas, joten varusteiden laitoissa ei pitkään kestänyt. Eniten aikaa taisi mennä hännän selvitykseen ja puhdistamiseen, mustasta hännästä kun vaaleat purut näkyy niin selvästi.


 Voitolla oli vauhti päällä heti kun se huomasi, ettei käännytäkään kentälle vaan lähdetään tielle. Toinen oli ihan innoissaan pärisemässä (siis ihan kirjaimellisestikin) joka suuntaan. Jouduttiinkin pariin otteeseen pysähtymään ja odottamaan Lilliä. Valitettavasti lunta satoi sen verran kovasti, että tarkennukset eivät ole kuvissa ihan kohdalleen sattuneet. No, näette ainakin millainen näkyvyys meillä oli. Olisi tehnyt vain mieli ratsastaa silmät kiinni, kun lumihiutaleet tuntuivat tulevan ikävästi suoraan silmille.


 Heti ensimmäisellä ravipätkällä Voiton takapuoli lenteli melko vauhdikkaasti eikä Lillikään oikein olisi halunnut hiljennellä. Tehtiin ensimmäinen ravipätkä peltojen välisessä ylämäessä, pohja oli melko kova, mutta välillä (tosin nyt on menty melkein joka päivä..) kovalla pohjalla liikkuminen on ihan hyvästä. Tie päättyy metsään ja iloiseksi yllätykseksi huomattiin, että metsässä tien pohja oli lumen alla tosi pehmeä. Voitiin siis ihan huoletta ravailla vähän lisää.

Voitto heittäytyi tässä vaiheessa oikeasti vähän tuhmaksi, sillä sain pari kertaa jo pelätä tippumista. Kun se ei saanut mennä niin kovaa mitä olisi halunnut, alkoi tulla jos jonkinmoisia pukkihyppyjä. Tavallisissa pukeissa ei mielestäni ole kovin vaikea pysyä, mutta sellaisissa joissa hevonen hyppää ensin ilmaan ja sitten pukittaa on! Vaikka kuinka ajattelin painoa jalustimille ja kantapäätä alas, lensivät molemmat jalustimet yhden hypyn aikana pois. Voitto ei millään halunnut pysähtyä, enkä saanut loimen alta jalustimia takaisin jalkaan. Tässä vaiheessa hevonen onneksi tajusi olla hyppimättä, vaikka jatkoikin matkaa melko vauhdikkaasti. 

Lopulta tilanne rauhoittu ja sain jalkkarin jalkaan, sitten käännettiin nenät kohti kotia ja vauhti hiipui molemmilla heti. Yleensä luulisi olevan kovempi kiire kotiin, mitä kotoa pois. Varsinkin kun kotona odottamassa oli päiväruuat. Ei anneta heti ratsastuksen jälkeen ruokia, joten puuhailtiin tallissa taas reilu 30min. Kylmättiin jalat, siivottiin karsinat ja haettiin purua.

 Tässä ihmettelen mun kynttä, joka katkesi ihan keskeltä Voiton riehuessa. On muuten kipeä! Voitto käyttää samalla tilaisuuden hyväksi nappaamalla vähän matkaevästä maasta.


Illalla hevoset saivat vielä matolääkkeet. Muistatte ehkä jokin aika sitten julkaisemani postauksen, jossa kerroin, että tehtiin labrassa matotestit. Silloin minulla oli luulo, ettei tarvitse madottaa ollenkaan, koska testit näyttivät nollaa. Teidän kommenttien jälkeen kuitenkin googlailin vähän ja minulle selvisi, että matolääke (muistaakseni) heisimatoja vastaan pitäisi antaa aina syksyllä, sillä testeissä se ei välttämättä näy. Eli uusi käytäntömme ei ole, että madotetaan sen mukaan mitä lantanäyte sanoo, vaikka näin aluksi teille kirjoitin. Keväällä madotetaan, jos lantanäyte niin näyttää ja syksyllä madotetaan automaattisesti.

Molemmat hevoset söivät yllättävän nätisti lääkkeen. Voitto näytti aluksi ihan mahdottomalle madottaa, mutta se taisi luulla, että tehdään sille jotain muuta. Kun sain kerran vietyä tuubin tarpeeksi lähelle suuta, Voitto varmaan haistoi tai tajusi mistä on kyse ja otti oikeasti tosi nätisti lääkkeen suuhunsa, eikä sylkenyt yhtään pois!

lauantai 13. joulukuuta 2014

Arkitreeniä ja videopostaus

Moikka! Olen saanut jonkun verran palautetta nykyisten postausten sisällöstä ja postaustahdistani. Valituksia postaustahdista en kyllä oikein ymmärrä, sillä mielestäni kirjoittelen edelleen melko aktiivisesti eli keskimäärin joka toinen päivä. Postausten sisällöstä saatu palaute on kyllä sitten taas ollut ihan asiaa, sillä itseänikin on harmittanut sisällön muuttuminen melko valmennuspainoitteiseksi. Se ei kuitenkaan ole mikään tarkoituksellinen päätös, vaan ihan materiaalin ja kentän huonoudesta johtuva päätös. Ei teitäkään varmaan huvittaisi lukea kovin montaa postausta peräkkäin siitä kuinka tänään taas käveltiin kentällä ja käytiin vähän ravaamassa ja laukkaamassa pellolla. Illalla on vaikea saada ketään kuvaamaan eikä kuvaaminenkaan ole kovin kivaa, kun on sen verran pimeää. Maneesilla ollaan sitten käyty melko monesti äidin kanssa kahdestaan, jolloin ei ole ylimääräisiä käsiä kuvaamaan. Tänä viikonloppuna ei kuitenkaan ole valmennusta ja Pinjakin lähtee huomenna maneesille, joten katsotaan mitä matskua saadaan tänne blogin puolelle!



Meidän serkut Espanjasta tulivat jouluksi Suomeen ja kuvattiinkin yhdessä pieni videopostaus ekasta ratsastuksesta tai oikeastaan se ei mikään kunnollinen ratsastus ollut, sillä molemmat kävivät heppojen selässä tallissa. Edellisenä päivänä oli ollut vapaa ja ulkona oli tosi tuulista, jolloin hevoset ovat usein melko säikkyjä. Ihan turvallisuuden vuoksi siis suoritettiin "ratsastelut" tällä kertaa sisätiloissa. Molemmat hevoset oli melko kummissaan, kun tallissa olikin yhtäkkiä vähän enemmän vilskettä ja meteliä. Varsinkin Voitto käyttäytyi levottomasti, tosin levottomuutta selittää varmaan myös edellisen päivän vapaa.



Nerea ja Einar lähtivät, joten videopostaus päättyi vähän lyhyeen. Äiti tuli auttamaan kuvaamisessa, sillä oltiin jo pitkään suunniteltu, että otetaan illalla kentän valojen valaisemana kuvia. Äiti talutti Voiton kentälle ja mä tulin kameroiden kanssa perässä. Pidin kädessä Olympusta ja Canon oli selässä kameralaukussa. Mä sitten tietysti menin liukastumaan ihan kunnolla ja kaaduin suoraan kameralaukun päälle, Kameraan ei tullut mitään ulkoisia vammoja, eikä pikaisen tarkistuksen perusteella onneksi mitään sisäisiäkään. Toivotaan, että tänään, kun kuvataan vähän enemmän ei paljastu mitään ongelmia...



Kuvien ottamisen jälkeen kipusin selkään ja aloitin jo tutuksi tulleen kotiratsastuksen. Ensin kentällä käyntityöskentelyä ja sen jälkeen pellolle ravaamaan ja laukkaamaan. Tällä kertaa menin satulalla, mutta yleensä menen ilman. Käynnissä on tullut kyllä tehtyä jo vähän kaikkea mahdollista. Yleensä teen väistöjä, avoja, pieniä voltteja kunnolla taivuttaen, takaosakäännöksiä, pysähdyksiä tai suoraan ratsastamista. Tuleeko teille mieleen vielä jotain muita hyvä käyntitehtäviä? Tällä hetkellä ulkona sataa lunta, joten toivoa saattaa, että mitään uusia käyntitehtäviä ei tarvitse tehdä vaan päästään jo ravaamaan!

Kävelyn jälkeen mennään pellolle, jossa pääsee melko tasaisella kohdalla ravaamaan ja laukkaamaan suoraan. Ympyröitäkin voi tehdä, mutta sitten meno on jo vähän epätasaisempaa. Olen kyllä koittanut ajatella kaiken mahdollisimman positiivisesti, ihmisille ainakin tekee välillä hyvää liikkua myös epätasaisella ja sama pätee varmaan myös hevosiin. Käytössä oleva peltohan on melko iso, mutta sen keskellä on oja, joten tilaa ei hirveäasti kuitenkaan ole. 

Tällä kertaa tein kentällä hiukan väistöjä, mutta muuten lähinnä ratsastelin suoraan ja tein isoja voltteja. Voitto työskenteli oikein hyvin eikä ollut edes yhtään villi vaikka keli oli tuulinen ja takana vapaa. Pellolla se sitten jo vähän innostui, vaikka tekikin sen ihan Voitolle poikkeukselliseen tyyliin. Yleensä sen olemuksesta huoma, että kohta lähdetään ja vauhdilla. Nyt me kuitenkin lönköteltiin suoraan rentoa ravia ja yhtäkkiä Voitto vinkaisee ja pukittaa! Laukkailin loppuun vielä pidemmän pätkän molemmilla pelloilla kiertäen ojan ihan tarhojen vierestä, näin sain laukattua suhteellisen tasaisella pohjalla vähän pidemmän pätkän.

Ratsastuksen jälkeen kylmätiin vielä hevosten jalat. Kylmien vaikuttaessa siivoiltiin karsinat ja puuhailtiin muita tallijuttuja sekä kuvailtiin. Voisin kirjoittaa jossain vaiheessa uuden postauksen hevostemme jalkojen hoidosta, sillä rutiinit ja "välineet" on hiukan muuttuneet.


Seuraavana päivänä eli eilen lähdettiin äidin kanssa maneesille, kun pääsin koulusta vähän aikaisemmin. Mulla oli muuten aamulla ensimmäinen ajotuntikin. En vaan osaa kuvitella, että kohta mä voin ajaa autolla! Harmittaa, kun unohdin ottaa kameran mukaan maneesille, sillä Voitto kulki aivan mielettömän kivan tuntuisesti. Äiti olisi kyllä varmaan jotain videota saanut otettua, vaikka Lilliä toisessa kädessä olisikin pitänyt.

Ratsastin Voittoa samalla tavalla mitä Sannan valmennuksessa ja sain aikaiseksi just sen saman fiiliksen mitä valmennuksessa ellen jopa paremman. En vaan käsitä, miten noin tavallista ja helppoa tehtävää työstämällä sain hepan noin kivaksi niin lyhyessä ajassa. Asiaa auttoi varmaan se, että mulla oli muistissa kaikki Sannan sanomat jutut sekä se fiilis miltä Voitto tuntui aina kun Sanna sanoi, että nyt kulkee hyvin.

Ratsastin ensin ravissa isolla ympyrällä eteen, jonka jälkeen heitin jalkkarit pois ja menin pienellä ympyrällä aika normaalia ravia. Sitten taas isonsin reittiä ja liikuin eteen. Ja sama laukassa. Varsinkin laukassa Voitto liikkui jopa paremmin kuin Sannan valmennuksessa pohkeesta eteen. Oli kyllä hirmu hyvä fiilis tuon ratsastuksen jälkeen, sillä ennen ratsastusta ajattelin, että en varmaan saa Voittoa yhtä hyväksi ilman valmentajan apua vaikka samaa tehtävää teenkin. Itse teen usein itsenäisesti ratsastaessani samoja tehtäviä mitä valmennuksessa, varsinkin jos valmennus on tuoreessa muistissa onnistuu tehtävä hyvin, kun valmentajan ohjeet ovat tuoreessa muistissa.


Pitäkää peukut pystyssä, että lunta tulisi nyt tarpeeksi, jottei tarvitsis enää rampata niin usein maneesilla!

Millaisista postauksista te muuten pidätte eniten entä vähiten? Valmennuspostauksista? Videopostauksista? Arkipostauksista?