perjantai 21. marraskuuta 2014

Parasta talvessa - Viikon blogihaaste

Blogitallissa julkaistiin juuri uusi viikon blogihaaste. Palkintona on jälleen tosi käteviä Magic Brushin harjoja, jonka lisäksi parhaat postaukset nostetaan Blogitallin etusivulle. Mukava tapa saada näkyvyyttä omalle blogille! Kannattaa siis ehdottomasti osallistua, niin ja vielä päivä aikaa osallistua edelliseen blogihaasteeseenkin.

"Osallistumiskaavakkeen" ja tarkat ohjeet löydät täältä. Lyhyesti sanottuna, ideana on virittäytyä talviseen tunnelmaan kertomalla lemppariasioita talvesta ja jakamalla talvikuvia. Huomasin kuvia tähän postaukseen etsiessäni, että eihän mulla ole kivoja talvikuvia kun ihan muutama. Tulevana talvena pitääkin tarttua kameraan useammin valoisan aikaan ja toivoa oikein talvista talvea, viime vuonna ei joulunakaan ollut kunnolla lunta. Toivottavasti tänä vuonna tulee olemaan!

Parasta talvessa on...


 ...Ratsastusalueiden pohjien pehmeneminen
Tosin tämä on vähän ristiriitaista, koska eihän kenttä menisi jäähän ilman syksyä, joka taas tietää talvea. Mutta voi sitä ilon päivää kun lunta on syksyn ja alkutalven pakkasjaksojen jälkeen satanut tarpeeksi ja kentällä voi taas ratsastaa kunnolla! Luminen kenttä on oikein hyvä alusta ratsastaa, joten hyvä luminen talvi ei tuota mitään ratsastusongelmia vaikkei sitä maneesia löytyisikään. Kovat tiet, joilla kesäisin ei voi ratsastaa muuttuvat lumipeitteen ansiosta myös hyviksi laukkapätkiksi.


...Järven jäällä ratsastaminen
Meillä ei ole kunnollisia maastoja enää, varsinkaan kesäisin, tässä lähellä. Pohjat ovat liian kovia tai kivisiä. Siksi en malta odottaa että tiet taas pehmenevät lumipeitteen ansiosta ja järven jää on tarpeeksi paksua ratsastamiseen. Jäällä voi sekä revitellä että ratsastaa ihan kunnolla sileetä, hankikin luo pientä vastusta työskentelyyn. Hangessa ratsastaminen onkin kiva lisä hevosen monipuolisempaan "kuntoiluun".


 ...Pirteät hevoset
Ainakin näin alkutalvesta Voitto muuttuu mukavan pirteäksi. Helteen pehmittämänä ja maha täynnä laidunruohoa ei ainakaan Voitto jaksa kovin kiihytellä. Talven tullen vähän peruslaiskasta hevosesta kuoriutuu ainakin alkutalveksi reippaampi ratsu. Maastossakin takapää saattaa vähän lentää ja etupäästä kuulua kummallisia innostuksen vingahduksia.


...pörröiset ponit ja klipatun karvan helppous
Ehkä suloisinta talvessa on pörröiset ponit! Lillistäkin tulee niin suloinen pörröisen karvan kanssa, joten miettikää kuinka suloisia vaikkapa Shetlanninponit sitten ovat? Yleensä hevosista (Suokit asia erikseen!) ei mielestäni tule niinkään suloisia paksun talvikarvan kanssa, Voitto ainakin näyttää enemmänkin epäsiistille kuin suloiselle. Joten toinen talven hyvä puoli on se, että klipattu hevonen on nopea laittaa valmiiksi. Harjaus käy nopeasti, kun karva on lyhyt eikä ainakaan hiekkainen. Klipattu hevonen on myös yleensä loimitettu, joten senkin puolesta paljon puhtaampia kun kesäisin, vaikka kesäkarvakin toki ohut on.


Mikä sinusta on parasta talvessa? Aiotko tehdä viikon blogihaasteen? Mikä kuva oli lempparisi?

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Neljä onnistunutta rataa


 Moikka! Jälleen olen ajautunut siihen tilanteeseen, että mulla on monelta päivältä materiaalia kameralla, mutta ei aikaa kirjoittaa teille postauksia. Eihän se varmaan teille ole mikään ongelma, mutta minun on tosi vaikea muistaa yksityiskohtia monta päivää sitten olleesta valmennuksesta. Eilisistä Sannan valmennuksesta onneksi ehdin kirjoittaa heti valmennuksen jälkeen postauksen, mutta julkaisen sen sitten kun olen saanut pari aikaisempaa juttua alta. Koitan kuitenkin edetä postausten suhteen aikajärjestyksessä.

Kerroin edellisissä postauksissa, että Voitto on ollut tosi jäykkä. Puhuttiinkin lauantaina Terhin valmennuksessa siitä ja sen lisäksi Terhi katsoi, että Voitto liikkuu varmasti hyvin. Minusta nimittäin tuntui perjantaina, että Voitto on ajoittain jopa epäpuhdas kun oli niin jäykän oloinen. Terhi katsoi Voiton liikkumista läpi valmennuksen ja oli sitä mieltä, kuten itsekkin sinä päivänä olin, että heppa liikkuu oikein hyvin.

Saatiin muutama hyvä ohje, joita olen nyt noudattanut ja Voitto on tuntunut paljon paremmalle. Ensinnäkin lisättiin Voiton loimitusta, se ei ole tuntunut viluiselle, mutta kylmä pistää tosi nopeeta lihakset jumiin. Viime talvena ei juuri koskaan pidetty tallissa loimea, mutta nyt pidetään koko ajan, jonka lisäksi ulkoloimen alle laitetaan toinen loimi. Loimittamisen lisäksi mun pitää kevyen alkuhölkän jälkeen uskaltaa ratsastaa, vaikka heppa olisikin jäykkä. Kun lihakset on saatu alkuverkan aikana lämpimiksi, vpi heppaa alkaa työstämään ja taivuttelemaan ihan kunnolla. Ei mitään hölkyttelyä siis enään, koska eihän ne jäykkyydet siitä mihinkään katoa. Pitää vaatia hevosta kulkemaan kunnolla ja taipumaan hyvin. 

Valmennuksen alussa, kevyen verkan jälkeen tehtiinkin hetki sileällä töitä. Käänneltiin ravissa sekä laukassa pieniä voltteja esteiden ympärille vaatien hyvää tempoa ja taipumista. Sileän tehtävien jälkeen tultiin kavaletteja mm. muutaman kerran pienellä voltilla samanlaista taipumista hakien kun sileälläkin. Tultiin samaa kaarevaa kavaletilta okserille ja sitten taas kaartaen kavaletille, mitä jokin aika sitten Sannan valmennuksessa. Tämä tehtävä ei silloin onnistunut, kun en ratsastanut tarpeeksi eteen, mutta nyt ei ollut samanlaisia ongelmia. Tällä kertaa jaoin videot muuten kahteen osaan. Alla olevassa videossa näkyy alun verkkajuttuja ja myöhemmässä sitten itse radat.

 Linkki videoon

 Tultiin aluksi pienempää rataa, joka oli sarjaa lukuunottamatta ehkä noin 90cm. Radalla oli Sannan valmennuksen tapaan myös tuo kaareva kavaletilta okserille ja jälleen kavaletille. Verkassa tultiin sitä kuudella laukalla ja nyt viidellä. Ensimmäinen rata sujui hyvin, ensimmäiselle tuli vähän lähelle, mutta muuten ei ollut juuri ongelmia.

Toinen rata oli vielä samalla korkeudella, mutta esteet mentiin erilaisella järjestyksessä. Ainoa isompi moka tässä oli viimeiselle mustaharmaalle pystylle kulmasta lähestyminen, jolle en oikein saanut hyvää tietä enkä kunnollista suoristusta.

Kolmas rata oli sitten vähän isompi kun kaksi edellistä, veikkaisin korkeudeksi jotain metriä. Nyt sarjakin oli samalla korkeudella kun radan muut esteet. Tulin siis saman radan mitä ensimmäisellä kerralla. Muutamalle esteelle ajauduttiin vähän lähelle, mutta muuten rata sujui jälleen ilman suurempia ongelmia.

Terhi sanoi, että kerjätään nyt vähän verta nenästä ja tullaan vielä samalla korkeudella se toinenkin versio radasta. Ajauduin vähän liian lähelle okseria, enkä tukenut hevosta ennen ponnistusta tarpeeksi, jolloin Voitto otti poikkeuksellisesti puomin alas, muuten rata sujui omasta mielestäni näistä kaikista neljästä parhaiten. Tulin loppuun vielä kavaletilta okserille uudelleen ja vähän huolellisemmalla ratsastuksella selvittiin ilman puomia.


Kiva huomata, että pikkuhiljaa edistymistä alkaa näkyä ja näitä kiellottomia valmennuksia tulla. Vähän aikaa sitten kun oli lähes normaalia, että pari kieltoa tuli joka valmennuksessa..  Nyt kun laukka on saatu paremmaksi on ratsastaminen paljon helpompaa, jos vain siis itse muistaa keskittyä ja ratsastaa niin hyvin kuin osaa. Viimeksi Terhin valmennus meni huonosti, joten olin koko päivän ennen tätä valmennusta miettinyt, että nyt sitten oikeasti ratsastan enkä haahuile ja näinhän mä tein. Pitää alkaa työstämään ajatusta hyppäämisestä siis jo hyvissä ajoin ennen valmennusta, katsotaan toimisiko se.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Uusi merkki: Martha Ridewear

Martha Ridewear on ruotsalainen ratsastusvaatemerkki, jota Suomessa myy Ridmer. Itse en ollut ennen tätä yhteistyötä koskaan kuullut kyseisen merkin vaatteista, joten mielestäni oli tosi kiva testata ja esitellä teille jälleen uusi merkki. Ainakin edellisen esittelemäni uuden merkkituttavuudeen, PS of Swedenin, kohdalla olitte hyvin kiinnostuneita ja olen monen teistä kuullut innostuneen kyseisestä merkistä juurikin postauksieni ansiosta. Ridmerin kautta saa muuten helposti myös kyseisiä suitsia!

Mielestäni parasta Marthan vaatteissa on se, että ne eivät ensi vilkaisulla näytä yhtään tallivaatteilta. Merkin ajatuksena onkin ollut tehdä laadukkaita vaatteita, jotka soveltuvat niin vapaa-aikaan kun tallillekkin. Ridemeristä kerrottiin, että monet tätä merkkiä käyttävät eivät ole edes millään tavalla hevosihmisiä. Itsekkin sain vaatteista koulukavereilta kehuja, varsinkin saamastani takista.


Postauksissakin jo usein vilahtant Martha tekstillä varustettu Agnes collagepaita on ollut kovassa käytössä. Harmaa väri vaan näyttää mun mielestä aina niin hyvälle, varsinkin collagepaidoissa. Olen ratsastanut tällä nyt näillä parin asteen pakkasilla, kun hommiin rupeaa niin paita on ollut juuri sopivan lämpöinen ihanan paksun ja pehmeän kankaan ansiosta. Kun alle laittaa tarpeeksi lämpimästi tarkenee tällä varmasti treenata läpi talven ja sitten taas kelien lämmetessä keväällä alla olevia kerroksia voi alkaa vähentämään. Yleensä ratsastan hupparilla ja tämän huputtoman paidan myötä huomasin, että hupparin huppu paukuttaa ja heiluu niskassa yllättävän paljon!


Suosikkini saamistani vaatteista on tämä luonnonvalkea/beige takki, jota olenkin käyttänyt lähes päivittäin - tosin koulussa. Mulle käy usein niin, etten raaski kaikista kivoimpia tallivaatteiksi alunperin ajattelemiani vaatteita koskaan edes käyttää tallilla. Katsotaan käykö tämänkin kanssa niin ihan pysyvästi, tosin keväällä takki olisi ihan täydellinen ratsastukseenkin ja oikeastaan nyt, pienillä pakkasilla, tällä voisi hyvin myös ratsastaa koko treenin. Muut minun takit on liian lämpimiä vielä toistaiseksi, mutta sitten taas huppari alkaa olemaan välillä jo vähän viileä.

Takissa on tosi hyvin toimiva vetoketju, inhoan vaatteita joiden vetoketjua saa ähertää kiinni  minuutti tolkulla. Sellaisten takkien jälkeen osaa arvostaa hyvin toimivaa vetskaria. Taskuista tykkään myös. Kuvista näette, että takkissa on oikeastaan kahdet taskut päällekkäin. Vetoketjulliset taskut, jossa esim. puhelin pysyy hyvin ratsastuksenkin ajan sekä tavalliset taskut, joissa itse ainakin lämmittelen aina käsiä.


Käytin aluksi koulussa myös tätä raidallista pitkähihaista, joka on kyllä rehellisesti sanottuna kaikista mun pitkähihaisista mukavin päällä. Totesinkin muille, että huomaa muuten oikeasti eron niihin  kympin pitkähihaisiin mitä mulla on aikaisemmin ollut tallilla.

Kesällä pitkähihainen on yleensä Suomen sääolosuhteisiin se paras vaihtoehto, joten tämä tulee takuulla kovaan käyttöön tallillekkin. On vaikea löytää ratsastukseen sopivia paitoja, sillä itsellä ainakin suurin osa paidoista rullautuu ja nouse ylös. Ei ole kiva kesken treenin useaan otteeseen korjata paitaa syvemmälle housuihin. Tämä tosiaan on pysynyt koko treenin ajan hyvin paikoillaan, nytkin kirjoittelen postausta tämä paita päällä ja sitä ennen tämä oli hupparin alla kun käytiin maneesilla ratsastamassa.


Sain myös ihan farkuilta näyttävät farkkuratsastushousut, joissa on kokopaikat. Itse ratsastan yleensä paikattomilla ratsastushousuilla, joten täytyy myöntää että nämä tuntuivat varmaan sen takia melko jäykille. Voi tosin olla, että jo pelkkä kokopaikka tekee jäykän tunteen, paikattomat housut kun ovat mukavuusasteeltaan melkein kun kalsarit. Oletteko te muuten sellaisia ratsastajia, jotka haluaa ehdottomasti paikattomat tai paikalliset vai löytyykö teiltä molempia housuja? Vaikka nämä minun makuun vähän kankeat ovatkin niin hienointa näissä on se, että merkin farkuista suurin osa on tehty kierrätetystä denimistä. Marthan slogan niille onkin second life - lots of love.

Yhteenvetona voisin todeta, että aivan ihania ja laadukkaita vaatteita, jotka tosiaan menee niin vapaa-ajalla kun tallillakin! Kaikki ovat minulla aktiivisessa käytössä viikoittain ja harmittaa, kun en voi käyttää samoja vaatteita samanaikaisesti sekä tallilla että koulussa.

Martha Ridewearista merkkinä voitte lukea lisää täältä. Vaatteisiin voi tutustua Espoolaisessa Ridmerissä, jolta myös helppokäyttöinen verkkokauppa. Ridmerin facebook-sivua kannattaa myös seurata kampanjoiden ja alennusten varalta!

Mistä vaatteesta piditte eniten? Oliko Ridmer tai Martha Ridewear teille ennestään tuttu? 

Niin, ja mitä piditte vähän erilaisista kuvista? Vaikka kameran toiselle puolella ilman hevosta poseeraaminen ei ehkä ole se mun juttu, oli kuitenkin kivaa kuvata äidin kanssa vähän erilaisia kuvia blogiin.