Voitto sairastaa jälleen

maanantai 19. kesäkuuta 2017


Moikka! Tiedän, että tätä postausta on odotettu paljon ja pahoittelut siitä, että tämän kanssa on kestänyt. Osittain olen tätä tarkoituksellakin siirtänyt, sillä kun itselläkään ei ole tarkkoja tietoja Voiton sairauden laadusta on vaikea lähteä avaamaan tilannetta teille. Tosin en tiedä olenko nytkään yhtään viisaampi, mutta ainakaan enää en ole pistämässä hevosta suoraan monttuun kuten vielä silloin kun koko sairastumisjupakka alkoi.

Voitto tosiaan keskiviikkona alkoi käyttäytyä oudosti. Se oli ollut jo aamulla vaisu, eikä ollut suostunut esimerkiksi nousemaan laitumella makuuasennosta. Lisäksi se ei halunnut oikein liikkua ja nosteli etujalkoja kuin yrittäen kuopia. Sain sitten äidiltä puhelun töihin ja puhelimen välitykselläkin päädyttiin vähän kaviokuumeeseen, joka tosin ei mikään kovi varma juttu ollut, sillä Voitto ei netin tietojen mukaan oikein kuulunut kohderyhmään. Se ei ollut lihava poni, vaan enneminkin laiha hevonen. Se oli totutettu tosi hyvin vihreään eikä sillä pitäisi olla mitään sairautta, joka altistaa kaviokuumeelle. 

No, kutsuttiin silti päivystävä eläinlääkäri paikalle, sillä netissä käskettiin suhtautumaan varsin vakavsti kaviokuumeen oireisiinkin. Lääkäri tutki Voiton ja päätyi vähän samaan, tosin varmaksi sitä ei hänkään voinut sanoa. Joten ohjeena oli sitten hoitaa tilannetta kuten kaviokuume. Eli hevonen koppilepoon 2-3 viikoksi, kipulääkekuuri päälle ja kaikki ruuat heinää lukuunottamatta pois.

Ja minä olin tässä vaiheessa ihan varma siitä, että nyt koitti Voiton viimeiset hevoset. Valmiiksi jalkavammaista hevosta ei keskellä kesää varsinkaan seisoteta 3 viikkoa karsinassa, varsinkin siinä valossa, että sitä ei ehkä enää koskaan voi pitää laitumella. No, alkushokista toipuneena ja kengittäjän mielipiteen jälkeen tilanne kuitenkin rauhoittui. Voitolle voisi tehdä tarhaan karsinan kokoisen alueen kun meillä on niin lyhyt matka tallin ja tarhan välillä. 

Lisäksi saimme kuulla, että tänä vuonna on useita tällaisia tapauksia toimitettu Tampereen hevosklinikalle ja lopulta todettu, ettei se edes ole ollut kaviokuumetta, vaikka vahvasti sille vaikuttanut. Ihan tarkkaan en muista miten juttu meni, mutta heinä on hitaan kevään vuoksi tänä vuonna ollut erityisen sokeripitoista. Näiden kaikkien tietojen jälkeen siirrettiin montun kaivamista ainakin toistaiseksi.

Voitto parin päivän kipulääkekuurin jälkeen on ollut täysin kivuttoman oloinen ja tyytynyt jopa koppi/sairastarhalepoonsa mallikkaasti. Joten nyt vain katsotaan ja sitten mahdollisesti lähiaikoina käydään klinikalla kuvissa katsomassa oliko se kaviokuumetta ja jos oli, aiheuttiko se millaisia vammoja. Me kuitenkin huomattiin tilanne jo hyvissä ajoin ennen kun Voitto esimerkiksi seisoi kaviokuumeelle tyypillisessä asennossa, joten ollaan hyvin toiveikkaita, että kyllä tämä vielä tästä. Ja ehkä se ei vaikka ollutkaan oikeasti sitä kaviokuumetta.

Nyt haluaisin kuulla kaiken teidän kaviokuumetapauksista. Miten oireili, miten parannettiin, mistä johtui ja miten elelee nykyisin jne. Kaviokuume on itselle hyvin vieras tauti ja siksi haluaisin mielelläni kuulla etenkin niitä positiivisa kokemuksia, sillä valitettavan usein kaviokuumetapaukset joudutaan ilmeisesti lopettamaan. Kerron heti kun olen itse viisaampi lisää, mutta nyt mennään näillä tiedoilla ja toivotaan, että Voitto tästä vielä toipuu...

Loppuun haluan sanoa, etten haluay yhtään "miksette lopeta sitä" -kommenttia. Lopetus on yksi ratkaisu, mutta se on tämän hetkiseen tilanteeseen liian radikaali. Mutta koko ajan mielessä, ei me Voittoa pidetä kivuliaana elossa. Lisäksi yksikään eläinlääkäri tai ammattilainen ei ole tapauksessamme sitä suosittelut tämän hetkisten tietojen valossa. Jollain tapaa kamalaa miten helposti hevosia (jopa toisten) ollaan pistämässä monttuun, vaikka ymmärtäähän sen tavallaan. Harvalla on varaa pitää hevosta puolikuntoisena vuokrakarsinapaikalla, jolloin lopetus on järkevämpi vaihtoehto kun terveyden puolesta taistelu. 

102 kommenttia

  1. Voi voitto parka ja voimia teille ❤❤

    VastaaPoista
  2. Mun kaverin shetlannin ponilla oli kaviokuume, ja nykyään syö jonkinverran vihreää mutta ei laidunna kesäisin. Hirveesti en tiedä tapauksesta mutta poni on aivan normaali tällä hetkellä:) Votelle paranemisia!

    VastaaPoista
  3. Minulla shettis joka sairasti lievän kaviokuumeen 3v sitten. Oireili siten että oli etupäästä jäykkä ja kaviot oli normaalia lämpimämmät. Ei ollut kaviopihti arkuutta eikä voimakasta sykettä. Ell totesi vain että ei tämä ainakaan kk ole ja jatkettiin laiduntamista ihan normaalisti. No oireet eivät hävinneet ja käytin klinikalla ja siellä todettiin sitten että kaviokuumettahan se. Meillä auttoi kipulääkkeen lisäksi jalkojen kylmys 3kertaa pv. Kylmäsin varmaa ainakin kk ajan. Kuvissa käytiin ja ei ollut tullut rotaatiota, eli kavioluu pysyi paikoillaan. Luulen että kun huomasin hyvissä ajoin ja kylmäsin jalkoja alusta asti ahkeraan niin vältyttiin isommilta vahingoilta. Ja jos pitkä kipulääke kuuri niin maha olisi hyvä suojata, jotta ei tule mahahaavaa mikä yleistä pitkän kipulääke kuurin seurauksena. Enää en ole uskaltanut pitää ponia vihreällä että ei sairastu uudestaan, sillä se tulee helpommin kun on jo kerran sen sairastanut. Tsempit voitolle paranemiseen ja toivotaan että ei oo kovin suurta vahinkoa päässyt tapahtumaan. Paljon olen kuullut että pahoistakin rotaatioista selvitty oikeanlaisella kengityksellä ja hoidolla normikäyttöön vaikka ell ollut jo sitä mieltä että monttu kamaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sun kokemuksesta! Tuosta mahan suojaamisesta pitääkin kysäistä ja jutella myös kauanko sitä kipulääkettä nyt itseasiassa syötetään, kun tuo kuuri loppui jo tänään :o

      Poista
    2. Jos oireet palaa takas ja näyttää että kipee on nii sit ell resepti että saa kipulääkettä lisää. pahimmillaa näillä kk hevosillä kipulääkkeet käytössä monta kk.

      Poista
    3. Oma hevonen on mahahaavan sairastaneena syönyt "köyhän miehen ehkäisykuuria" juurikin tuohon mahaongelmiin. Eli 3x päivässä alfa oil heinäsilppua 2litraa, antepsintabletteja 4 jauhettuna sekä magnesiamaitoa 20ml. Auttoi ja klinikalla kehuivat miten hyvin suojannut masua

      Poista
  4. Meillä on hevonen joka on 2 kertaa sairastanut kaviokuumeen, koska se kuuluu "riskiryhmään". Muutoksia tuli kavioihin (kavioluu alkoi painumaan kohti kavionpohjaa) mutta sillä ollaan pystytty harrastamaan täysin normaalisti tämän jälkeen, eli esteet yms onnistuu. Ruoan suhteen olemme vain olleet tarkkoja, heinä on mahdollisimman vähäsokerista ja väkirehuja se ei saa juuri ollenkaan, eikä laitumelle ole enää mitään asiaa. Meillä siis hyviä kokemuksia vaikka aika rajuna se kaviokuume tuli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla tällaistakin! Ja Voitollahan ei ole edes oleellista noin hyvään käyttökuntoon toipua, joten toivoa on..:)

      Poista
  5. Valitettavasti itsellä negatiivisia kokemuksia kaviokuumeesta... Ensimmäinen ponimme jouduttiin tuon takia looettamaan. Cushingin taudin takia kaviokuume kehittyi hitaasti emmekä oireita huomanneet ennen kuin tilanne paheni niin ettei poni pystynyt oikein edes kävelemään. Poni oli luonteeltaan sellainen, että piilotteli kaikkea niin kauan kuin pystyi. Jälkeenpäin on turha jossitella, mutta varmasti olisin tehnyt toisin, jos olisin ollut tietoisempi... Vanha pikkuponi oli jatkuvasti laitumella--> ylipaino ja vielä yhdistettynä cushingiin, ei yhtään hyvä. Kaviokuume oli niin paha, että kavioluu oli painunut alas, eikä mitään ollut tehtävissä. Teillä tilanne vaikuttaa kuitenkin paljon paremmalta vielä, tsemmpiä ja toipumisia Voitolle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voei, tuo on kyllä huonoin mahdollinen yhdistelmä, mitä nyt olen perehtynyt asiaan :( Onneksi Voitto on herkkis kaikissa muissakin vaivoissa ollut, joten todennäköisesti ei kamalan pitkällä tuo vielä ollut kun antoi ekoja reaktioita.

      Poista
  6. Meillä poni sairastui pahaan kaviokuumeeseen noin viisi vuotta sitten (russi). Oli todella kipeä vaikka sillä oli pitkä kipulääkekuuri, mutta ei auttanut. Eläinlääkäri saapui jo kotiin lopettamaan raukan mutta totesikin ettei ponia tarvitse lopettaa. Se vaikutti eläinlääkärin mielestä paremmalta. Ponia ei lopetettu, mutta kaviokuume jätti jälkensä.
    Poni eli vielä viitisen vuotta hyvää hevosen elämää, kunnes pari kuukautta sitten vanhuuden vaivojen tultaessa sekä kaviokuumeen uusiutumisen vuoksi päästettiin taivaslaitumille.
    Ilmeisen moni poni raukka on sairastunut tänä kesänä kaviokuumeeseen huolellisesta totuttelusta huolimatta. Mutta paranemisia Voitolle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten ikävää. Meillä onneksi kipulääke vienyt kaiken kivun ainakin päällisin puolin nyt muutamassa päivässä!

      Poista
  7. Meil oli kaviokuume hevonen pari vuotta taaksepäin talvella joka johtui liian sokerisestä heinästä. Eläinlääkäri anto kipulääkettä erittäin reippaasti. Ei suostunut seisomaan etu jalkojen päällä jonka vuoksi kaatuili. Piti ampua keskellä yötä.:/ kaatui ovea päi hajottaen sen ja rysäytti kyljen paskaks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala, tuossa tilanteessa kyllä ei paljoa mahdollisuuksia enää ole :( Onneksi meillä ei tilanne noin pahaksi ole kehkeytynyt ja kipulääkekkin auttaa tosi hyvin.

      Poista
  8. Voi ei, paranemisia Voitolle 😟❤️

    VastaaPoista
  9. Paranemisia Voitolle<3

    VastaaPoista
  10. meidän ponilla oli samat oireet, ei halunnut liikkua ja käveli hieman omituisesti..johtui liian valkuaispitoisesta heinästä ja liian nopeasti siihen heinään siirtämisestä. tehtiin pieni tarha pihaan missä seisoi muutamat viikot. kilpailtiin siis tämän jälkeen vielä, että vähällä selvittiin.

    VastaaPoista
  11. Mä en oo kovin varma tästä, kun siitä on jo aikaa. Mun shettiksellä siis oli kaviokuume muutama vuosi sitten. En oo ihan varma miten se oireili kun isosiskot sitä hoiti. Mutta ratsastuksessa se ontui eikä oikein suosutunut ravaamaan. hoidettiin sitä alkuun kylmäyssuojilla mutta kun se todettiin kaviokuumeeksi, saatiin lääkettä ja poni karsinalepoon. kohta se pääs jo tarhaan, n. 2x2 tarha. Poni kuitenkin toipu siitä, alotettiin liikutus varovasti, aluksi pelkkää kävelyä ja siitä eteenpäin. Nykyään syötetään analysoitua heinää eikä laitumelle ollenkaan. Vältellään vihreää heinää sillä se laukaisee helposti kaviokuumeen uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua, että teidän sairastamisella kuitenkin onnellinen loppu :)

      Poista
  12. Toivotaan nyt että Voitolla ei olis edes sitä varsinaista kaviokuumetta ja mäkin ihmettelen sitä kuinka helposti jotkut lopetuttaa hevosiaan. Onhan lopettaminen silloin oikea päätös jos hevonen oikeasti kärsii, mutta jos nyt hevosella diagnosoidaan joku jalkavamma niin ei se mun mielestä tarkoita että hevonen pitäisi heti lopettaa, aina voi toivoa ja yrittää, mutta jos mitään ei ole tehtävissä niin sitten lopettaminen on oikea päätös. Paljon paranemisia Voitolle ja sylin täydeltä haleja sulle!<3

    VastaaPoista
  13. Omalla ponilla on pitkään jo ollut kaviokuume, mutta ei ollenkaan haittaa. Välillä sitten syötellään/laitetaan niitettynä ruohoa. Lopettaminen ei ole ollut vaihtoehto, eikä olekaan ennen kuin poni siitä liikaa kärsii.

    Valitettavasti noita tyyppejä jotka laittaa hevosen heti monttuun jos ei pysty kilpailemaan/harrastamaan kunnolla on paljon. Jotkut lopettaa hevosen heti jos se ei ole kunnollisessa harrastus kunnossa, mutta entä jos kyse olisi ihmisestä? Tapettaisiinko se heti kun se ei pysty liikkumaan kunnolla? Toivottavasti ei. (toivottavasti ymmärrät idean)

    Tsemppiä Voiton paranemiseen ja toivottavasti ei kaviokuume ole! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä juuri :) Vaikka toki mielestäni ehdottomasti parempi vaihtoehto on esimerkiksi lopettaa hevonen jalkavamman takia mitä myydä se eteenpäin. Silloin joutuu kipeä hevonen helposti kiertoon :(

      Poista
    2. Ihmiset lopettavat sen takia hevosen, jos ei pysty harrastamaan kunnolla aika selkeän syyn vuoksi. Kukaan ei varmastikkaan halua maksaa monta sataa euroa tallipaikasta tms, jos ei pysty edes ratsastamaan/harrastamaan. Kaikilla kun ei ole sitä omaa tallia :)

      Poista
    3. Samaa mieltä minäkin olen, ehkä ilmaisin asian hiukan huonosti. Terveellekin hevoselle omistajan/asuinpaikan muuttuminen kokoajan stressaavaa, kipeälle vielä enemmän. Toivottavasti jotkut ihmiset miettisivät enemmän hevosiaan, eivätkä vain käyttäisi niitä "koneina" jotka voi myydä pois milloin tahansa ja ostaa uuden tilalle.

      Miten teidän kanat muuten voi? Voisitko kertoa niistä mahdollisesti lisää/kuulumisia jossain kohtaa? =)

      Poista
    4. Juu uskoinkin että olit tuota mieltä, halusin vain omaa kantaani tarkentaa :) Joo kanajuttu tulossa kunhan ehdin toteuttaa!

      Poista
    5. "Kukaan ei varmastikkaan halua maksaa monta sataa euroa tallipaikasta tms, jos ei pysty edes ratsastamaan/harrastamaan."

      Kaikki eivät suhtaudu hevoseensa harrastusvälineenä vaan itsenäisenä elävänä eläimenä, jolle haluaa tarjota mahdollisimman hyvän elämän, vaikka sillä ei voisi enää varsinaisesti tehdä mitään. Tunnen paljon tällaisia ihmisiä, itseni mukaan lukien. Meille tärkeintä ei ole ratsastus ja "harrastaminen" vaan eläimestä huolehtiminen mahdollisimman hyvin, vaikka joutuisi maksamaan tallipaikasta.

      Poista
  14. Meillä sairastui viitisen vuotta sitten vanha tamma kaviokuumeeseen. Oli lievä, joten parantui heittämällä. Sairastui 2014 syksyllä uudestaan syystä x, joka ei koskaan selvinnyt. Kaviokuume iski kaikkiin neljään kavioon, kun normaalisti ollut etusissa. Menetin toivon ja olin jo pistämässä pois. Annettiin elinaikaa pari viikkoa, kun maan routa oli pahimmillaan tuolloin. Hevosella oli styroksipohjat ja ne auttoi jokusen verran. Ell käski aloittamaan reuma- ja särkylääkityksen. Hevonen tarhasi kuitenkin normaalisti koko tuon ajan, ennenkuin alkoi näyttämään paremman merkkejä. Se piristyi silmissä ja kipu alkoi vähentymään selvästi. Puoli vuotta sairastumisen jälkeen hevonen oli täysin takaisin treenissä ja heA tasolle nousu oli lähellä. Kerettiin tähän kevääseen asti treenata kunnolla, ennenkuin jänne pamahti ja syksyllä vihreämmät niityt kutsuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että :( Hienoa kuitenkin että kaviokuumeesta toipui noin hyvin, vaikka suhetellisen pahana olikin teillä!

      Poista
  15. Meilläkin oli hyvin outo tapaus oman hevosen kanssa. Epäilin ensiksi ähkyä, kun meni karsinassaankin vain koko ajan makaamaan. Ja oli muutenkin tosi alakuloisen oloinen. Soitin myös eläinlääkärille, sillä hevoseni suoli kumminkin toimi ja vatsaäänet kuului. Verikokeista kävi ilmi, että sillä oli jokin viirus ja veriarvot alhaalla. Etenkin rauta-arvot: punasolut alhaalla ja hemoglobiini. Nyt vain odotellaan, sillä jalkansakin sai jossain telottua.

    VastaaPoista
  16. Meidän cushingia sairastava shettis on sairastanut kaviokuumeen useasti, mutta joka kerta on parantunut täysin ja onkin edelleen aktiivisessa harrastuskäytössä.
    Kipulääkityksen välitön aloittaminen on kaiken A ja O. Jos Voiton tapaus on todella kaviokuume, kannattaa siihen tarkoitetut kipulääkkeet aina olla valmiina varastossa.
    Mahdollisimman vähä liikkuminen ja pehmeä alusta on tärkeä. Kavioita/jalkoja on myös kannattavaa kylmäillä usein (vaikka tästä on paljon erilaisia mielipiteitä).

    Ei siinä oikeastaan enään auta kun odotella miten käy. Kaviot kuitenkin kannattaa käydä kuvauttamassa, niin näkee miten kavioluu on reagoinut ja onko tullut rotaatiota. Ruokinta kuntoon ja mahdollisimman "köyhää" heinää, ettei saa lisää sokeria siitä. Facebookissa on myös todemma hyvä "kaviokuumeisen omistajat" ryhmä, jossa on paljon asiantuntevaa porukkaa ja vastauksen saa varmasti jokaiseen kysymykseen! Paljon tsemppiä teille! Kaviokuume on todella ikävä vaiva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos hyvästä kommentista, tuo kipulääkkeen varaaminen valmiiksi olikin hyvä neuvo!:)

      Poista
  17. No hyvä että olette toiveikkaita ja ette vain tunge voittoa suoraa kuoppaan! :) Valitettavasti oma heppa jouduttiin paripv sitten lopettamaan:( ell sanoi vain että se on toivoton tapaus ja että siitä ei enää hevosta tule joka oli kyllä täysin totta, kun sillä oli murtuma joka luultavasti ei olisi koskaan tullut kivuttomasksi😭

    VastaaPoista
  18. Kaviokuumetapaukset joudutaan itse asiassa lopettamaan oikeastaan melko harvoin: silloin tauti joko kroonistuu tai on erityisen paha. Votella tuskin kumpaakaan.

    Kaviokuumde(oireey) voi tulla myös akuutista aineenvaihduntahäiriöstä, eikä välttämättä tule näkymään sen yhden kerran jälkeen enää koskaan.
    Toivottavasti Voiton tapaus on tälläinen :)

    VastaaPoista
  19. Meillä vanha pikku shetlanninponi sairasti kaviokuumetta 2 peräkkäistä kesää ja parani niiden jälkeen ja nykyään asuu iloisesti mummolassa ystävänään iso amerikkalainen lämminverinen. Kaviokuumetta sairastaessa oli hyvin vaisu ja ei halunnut liikkua juuri ollenkaan ja käyttäytyi oudosti. Kun kaviokuume oli kaviot meni todella huonoon kuntoon joita parannetaan edelleen. Kaviokuumeen aikana päästettiin pikku poni pari kertaa iltaisin hetkeksi ulos ja oli niin riemuissaan siitä että varmasti teki hyvää. No onneksi selvittiin siitä eikä ponille monttua kaivettu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana että tämmösiäkin tapauksia!

      Poista
    2. Ihanaa kuulla että kahdesti jopa selvinnyt kaviokuumeesta!😇

      Poista
  20. Hei, mulla on suokkitamma joka on aikalailla yöt päivät laitumella.oikeestaan koko viimeviikon ajan hepan silmät on vuotanu ja se on ollu kauheen apaattinen :( lisäks välillä se nostelee etusia...

    Heppa on just toipumassa noin 3vk kipulääkekuurilta mutta edelleen on turvotusta :(

    Siks sympatiat todella sun puolella, kun nyt tietää millaista on omistaa sairas hevone

    VastaaPoista
  21. Meillä oli hiukan ikävempi kun poni sairastui niin otettiin kolmet eri lääke kuurit joista mikään ei auttanut neljänneksi otettiin todella vahvoja lääkkeitä.. jolloin sekään ei auttanut �� emme luovuttneet vaikka ei ollut enään toivoa perjaatteessa.. heppa eli 2vko tarhassa samanlaisessa kun Vote mutta lopputuloksena poni laukkaa vihreillä laitumilla tarhauksen jälkeen poni meni ns kolmeraajaseks kun yks kavio oli niin kipee ettei jakanut painoa ja jotain vielä sattui toiseen jalkaan.. poni kärsi niin pahasti että oli aika päästää hänet pois. �� Uskon että vote toipuu ei kannata koskaan luopua toivosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä onneksi lääke auttanut hyvin, harmu kun teillä ei yrityksistä huolimatta :(

      Poista
  22. Meillä sairastettiin kaviokuume 2015 kesällä. Potilas oli varsin tyypillinen, lihava, hyvin kevyellä käytöllä oleva poni. Aiempina vuosina oli laiduntanut ongelmitta, mutta sillä kertaa riitti pari päivää laitumella. Aamulla poni tuli kävellen syömään kivennäisiään (yleensä laukkasi kiireesti paikalle) mutten tajunnut huolestua. Illalla vastaan tuli todella jäykän näköisesti kävelevä poni, joka kovalla pohjalla liikkui entistä huonommin. Laitettiin karsinaan odottamaan ell ja kipeytyi entisestään, peruutteli seinille, nosteli etusiaan ja lopulta vain makasi. Ell varmisti kaviokuumeeksi ja saatiin kipulääkkeet.

    Pari viikkoa oli koppilevossa, sitten kuviin (ei muutoksia) ja vielä muutama viikko koppilepoa ja kipulääkettä. Kuvien jälkeen kengittäjä vetäisi etukaviot mahdollisimman lyhyeksi pyörähdyksen nopeuttamiseksi. Poni sai olla tarhakatokseen tehdyssä karsinassa mistä näki koko ajan kaverit, heinää sai liotettuna pienissä annoksissa muistaakseni 7x/vrk ja vähän pajunoksia silloin tällöin. Koko kipulääkekuurin ajan sai myös Antepsinia.

    Poni toipui lopulta hienosti, käyttöponihan se ei muiden vaivojen takia ollut enää vuoteen ollutkaan. Kk ei ole uusinut, mutta vihreälle ei olla uskallettu sen jälkeen päästää. Vaan eipä ole sittemmin päässyt sen kaverikaan, sekin kun on riskiryhmää ja tämä kk:n sairastanut saisi hepulin jos toinen pääsisi laitumelle :D

    Myös 2015 oli harvinaisen paljon kk tapauksia kun kylmät yöt nostivat ruohon sokerit tosi korkealle.
    Tuota antepsinia (tai muuta mahansuojalääkettä, mutta tämä tuntuu olevan aika suosittu) suosittelen ehdottomasti aina kun hevonen saa kipulääkettä. Saa apteekista, on ihmisille tarkoitettu mutta reilulla annostuksella sopii hevoselle ihan yhtälailla (meillä meni muistaakseni 6kpl kerralla, n.250kg poni).

    Tämän normaalin kaviokuumeen lisäksi on olemassa myös ns low grade laminitis. Siihen en ole kovin tarkasti perehtynyt, mutta käsittääkseni on vähän kuin kk:n "esiaste" joka ei välttämättä koskaan kehity varsinaiseksi kk:ksi. Se ei aiheuta lamellien repeytymistä eikä siis myöskään kavioluun asennon muutoksia, joten se ei näy röntgenkuvissa. Tämän sairastanut hevonen on kuitenkin herkkä sitten sairastumaan myös varsinaiseen kaviokuumeeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 2015, silloin meilläkin sairasteltiin...

      Poista
    2. Hei kiitos hirveesti näin paljosta tietomäärästä ja teidän tarinan jakamisesta! Pitääpä pistää tuo lääke muistiin.

      Poista
  23. Paranemisia ihanalle votelle❤❤

    VastaaPoista
  24. Jos Voitto JOUDUTAAN lopettamaan, niin tuleeko Lillille uusi kaveri vai miten te ajattelitte toimia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lillikin lopetetaan silloin hyvin todennäkösesti

      Poista
  25. Pakko myös kertoa oma kokemus vaikka ikävämpi onkin.
    Meillä ell epäili myös kaviokuumetta, hoidettiin sitten kaviokuumeisena, kipulääke, koppihoito. Kengittäjäkin katsoi kaviot ja oli hyvin varma että kaviokuume. Kuitenkin kävi niin että pari viikkoa eteenpäin, oli kavion etuosaan ilmestynyt pieni halkeama, huomasi vasta kun oikein tarkasti katsomalla katsoi valon kanssa. Ja se oli menos sitten -> hevonen vaan makoili, oli tosiaan kipeä ja kuoppaan meni. Kaviot avattiin, ja niin olematon halkeama oli mennyt kavioluuhun asti, ja kerännyt märkää sinne. Ei tietoakaan kaviokuumeesta. :/

    Ja tämän tiedon halusin vain jakaa, jotta ihmiset reagoisi niihin pienen pieniinkin halkeamiin paremmin.

    VastaaPoista
  26. Sinuna jo lopettaisin koko hevosen, kun kerran ihan itse sen laitoit paskaksi. Hevonenhan kärsii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sanoisi että Tiia sen pilasi, mutta itsekin lopettaisin tuossa tilanteessa. Toki eläinlääkärit koittavat tuputtaa kaikenmaailman lääkkeitä ja hoitojaan, hehän hyötyvät siitä.

      Tsemppiä kuitenkin parantumiseen! Vaatii varmasti aikaa ja jaksamista.

      Poista
    2. Olisit hiljaa kun ei ole iloisempaa sanottavaa! Ei Tiia nyt tarkoituksella Voitolle halunnut jalkavaivoja tai mitään muutakaan. Kyllähän sen näkee sokeakin, että Tiia välittä voitosta enemmän kuin hevosena.

      Poista
    3. Jonna, sinuna pitäisin turvan tukossa, kun kerran et osaa olla asiallinen. Muut ihmisethän kärsii.

      Poista
    4. Eiköhän Tiia perheensä kanssa tiedä mitä tekee itse. Tuskin he toisten mielipiteitä oman hevosen lopettamiseen tarvitsee, vaikka mielipiteitä saa ja pitääkin ilmaista kunhan muistaa hyvän maun rajan! :)

      Poista
  27. Meillä tuossa 2015 kesän lopulla poni alkoi oireilemaan juuri noin eli nostelemalla jalkoja sekä ei halunnut nousta ylös, oletettiin suoraan kaviokuumetta koska sen kesän aikana kaviokuumetapauksia oli ollu tosi radikaalisti, kuitenkin meidän eläinlääkäri otti verinäytteet ja viikon päästä tuomioksi tuli lihastulehdus. Kuukausi sen jälkeen olin tekemässä aamutallia ja tuttuun tapaan poni vielä makoili karsinassaan, yleensä kun olen avannut oven ja alkanut tehdä aamuruokia valmiiksi poni on noussut ylös, ei kuitenkaan tuona aamuna. Noh, ei auttanut muu kuin klinikalle soitto ja poni koppiin. Poni oli tässä vaiheessa jo niin kipeä että peruutettiin traikku aivan tallin oven eteen ja silti kesti puoli tuntia ponin kävellä traileriin, kivut kun olivat niin kovat.
    Klinikalla tuomio oli sitten kaviokuume ja kuukausi karsinalepoa. Kuulosti helpolta vaan ei ollut sitä. Meillä on teidän tavoin hevonen ja poni. Hevonen on läheisriippuvainen ja poni todellinen ulkoilmahevonen. Tässä kohtaa ollaan siis jo menossa vuoden 2016 tammikuussa. Noin 2 viikkoa poni pystyi olemaan karsinassa kunnes lopetti syömisen ja seisoi yhdessä nurkassa ilman yhtäkään elettä. Silloin päätettiin päästää pihalle jolloin ponin mieliala taas kirkastui! Kuukauden jälkeen käytiin uudestaan klinikalla ja siellä näyttivät pelkkää positiivista. Tiedätkö kuinka ihanaa on nähdä kun oma heppa pystyy kävelemään normaalisti ilman kipuja! Kaviokuumesta ei kuitenkaan parilla päivällä toivuta ja klinikallakin sanottiin että voi mennä noin vuosi tämän yksilön kanssa. Vuoden 2016 toukokuu, poni ravaili jo tarhassa täyttä vauhtia ja kivut olivat oikeasti poissa! Torstai 12. Toukokuuta menen tekemään aamutallia, poni makaa taas karsinassa pää maassa, mietin vain että se on varmaa juuri herännyt, pienen hetken jälkee menin itse karsinaan eikä poni pystynyt nousemaan. Paniikkihan siinä tuli, sitten siinä juostiin herättämään äiti joka soitti klinikalle, seurattiin noin 5-6 tuntia ja kerrottiin miten se poni käyttäytyi. Sitten tulikin uutinen mitä pelkäsinkin, kaviokuume oli uusiutunut. Ei siinä tilanteessa mitkään lääkekuurit auta vaan kyllä se oli selvää että poni lähtee kohti vihreämpiä laitumia. Seuraavana päivänä eli perjantai 13, todellinen epäonnen päivä. Poni sai mennä vapaana pihalla minkä jaksoi mennä, mutta loppujen lopuksi se halusi mennä kavereiden kanssa laitumelle. kaivettiin monttu ja lääkäri tuli. Poni haudattiin lempimettänsä viereen. Tottakai se suretti, mutta toisaalta tiedän, ettei sillä ole mitään kipuja.
    Näin meillä se päättyi, mutta toivotaan ettei teille käy yhtä ikävästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän ponilla oli samana kesänä, eli 2015 kaviokuume...

      Poista
  28. Olen nähnyt paljon erilaisia kaviokuumetapauksia. Yksi niistä oli mennyt jo niiin huonoon jamaan että hevonen ei kärsinyt kääntyä liikkumisesta puhumattakaan. Tuossa tapauksessa oli selvästi laiminlyöty hoito-ohjeita ja hevoselle parhaimpana vaihtoehtona oli päästää se vihreille laitumille laukkaamaan eli siis monttuun. Toinen tapaus oli taas ihan "normaali" kaviokuume tapaus ja hevonen toipui siitä täysin tai niin ainakin oletettiin kunnes vuosien jälkee keskellä talvea hevonen alkoi aristamaan kavionpohjia ja oli muutenkin vaisu. Tilanne kuitenkin rauhoittui ja heppa elelaa tällä hetkellä normaalia elämää rajoitetulla vihreällä. Voiton tapauksessa on selvästi toivoa. Tapaus huomattiin ajoissa ja kipulääkitys myös päästiin aloittaa hyvissä ajoin ennekuin kaviot pääsisivät menemään juuri siihen väärään asentoon. Nopea tapa tsekata onko hepan kavioissa kaikki hyvin on tunnustella kaviosta ruununrajasta alaspäin onko se kuuma/lämmin jos kavio on lämmin tai kuuma ei siellä ole kaikki hyvin. Pienestä lämmöstä kavion päällä ei kuitenkaan kannata huolestua ! Ja totta tänö kesänä heinän sokeriarvot on ollut tosi korkeet.. mutta aina on toivoa vaikka kaviokuumeesta sanotaankin että siitä ei voisi muka parantua ja suoraan monttuun mutta näin ei ole. Tiedän enemmän illisesti päättyneitä tapauksia kuin surullisia.

    Iloista ja toivottavasti huoletonta kesää ja voimia jatkaa huomiseen sinulle ja Voitolle ! :)

    VastaaPoista
  29. Minun hevoselle todettiin kaviokuume eläinläääkärin sekä kengittäjien puolesta ja sama juttu, oireet ei viitannut kaviokuumeen puoleen joten tätä ihmettelimme. Hoidettiin hevosta siinä uskossa että on se kaviokuume mutta, oireet ei helpottanut, meillä oireet oli liika väsymys,ruoka ei maistunut (eikä herkut,joka on todella outoa), ihmeelliset tarinat ja säpsyt sekä turvotus. Kutsuttiin eläinlääkäri uudelleen sillä ongelmat vain koveni viikon sisällä eikä tiedetty enää mikä hevosella oli. Eläinlääkäri otti kuvia eikä siellä näkynyt mitään mutta, lääkäri huomasi ettei hevosella ollutkaan kaviokuumetta. Tämän jälkeen mietin ruokia että olisiko niissä mitään ja muistin testanneeni uutta nami pussia banaanin makuista. Sanoin tästä lääkrille ja ilmeni banaani allergia joka oli todella voimakas reaktio. En usko että voitolla on tämä mutta kerroin oman tarinan. Tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
  30. Mun vuokraponilla oli ollu kaviokuume ennen kun aloin vuokraan sitä, eli enempää en tiedä, mutta toipu hyvin, kesällä on laitumella mutta tulee yöks aina sisään/tarhaan eli ei voi laiduntaa ympäri vuorokauden.

    VastaaPoista
  31. Minun hevoselle todettiin kaviokuume eläinläääkärin sekä kengittäjien puolesta ja sama juttu, oireet ei viitannut kaviokuumeen puoleen joten tätä ihmettelimme. Hoidettiin hevosta siinä uskossa että on se kaviokuume mutta, oireet ei helpottanut, meillä oireet oli liika väsymys,ruoka ei maistunut (eikä herkut,joka on todella outoa), ihmeelliset tarinat ja säpsyt sekä turvotus. Kutsuttiin eläinlääkäri uudelleen sillä ongelmat vain koveni viikon sisällä eikä tiedetty enää mikä hevosella oli. Eläinlääkäri otti kuvia eikä siellä näkynyt mitään mutta, lääkäri huomasi ettei hevosella ollutkaan kaviokuumetta. Tämän jälkeen mietin ruokia että olisiko niissä mitään ja muistin testanneeni uutta nami pussia banaanin makuista. Sanoin tästä lääkrille ja ilmeni banaani allergia joka oli todella voimakas reaktio. En usko että voitolla on tämä mutta kerroin oman tarinan. Tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
  32. Mun hoitoponi(hoikka shettis)sai pari vuotta sitten kaviokuumeen se huomattiin onneksi ajoissa ja nyt se on täysin terve. Voitolle paranemisia:)

    VastaaPoista
  33. Oma hevonen(eestiruuna 9v) on nyt jo kahdesti sairastanut oireellisen kaviokuume episodin EMS:n ja tarhastakarkailun vuoksi. Hoitona meillä oli pienempi heinäannos, kipulääkkeet ja karsinalepo. Kaviokuumehan on insuliinin liikatuotannon aiheuttama tulehdus lamelleissa, joten hevosen sokerisaanti on syytä pitää mahd. alhaalla. Antibioottikuuri lisää myös todennäköisyyttä sairastua. Sitä ei osata vielä yhdistää, mutta tutkijoiden mukaan niiden välillä on selvä linkki. Kylmäily ei kuulemma alan lääkärin mukaan tällaisessa tilanteessa auta, vaan äkillisesti tulevassa kaviokuumeessa, ennen kuin se pääsee oireilemaan. Meillä Kk oireili vain toisen jalan ontumisena viikon, kunnes levisi sitten koko etupäähän. Selvittiin säikähdyksellä ja poni on pikkuhiljaa palaillut normikäyttöön, mutta ei täysin kaviokuumeen jälkiseurausten takia. Kaviopaise löytyi pari kuukautta viimeisen episodin jälkeen (kaviokuume lisää paiseriskiä, irtaantuneiden lamellien vuoksi) ja osa lamelleista on tulehtunut. Tulehdus on hyvää vauhtia kasvamassa pois ja ehkä esteitäkin päästään vielä hyppäämään. Koulupuoli sujuu jo hyvin, mutta esteille ei olla vielä uskaltauduttu. Olen luvannut lopettaa hevoseni seuraavalla kerralla kun Kk iskee, sillä en näe sitä reiluna hevoselle enää. Toivotaan silti pitkää ikää ja terveyttä.

    VastaaPoista
  34. Paranemisia Voitolle! <3 Tosi ikävä juttu mutta hyvä että kerrot kuulumisia. Mun hoitoponi (risteytysponi) sairasti kaviokuumeen kolmisen vuotta sitten. Huomattiin että poni seisoi oudosti siten, että piti painoa etujaloillaan. Se toipui kuitenkin yllättävän nopeasti eikä kaviokuume ole uusinut. Se elää nyt ihan normaalia elämää :) Poni oli sairastuessaan 6-vuotias ja nyt 9-v.

    VastaaPoista
  35. Yksi läheinen poni sairastui kaviokuumeeseen jonkun aika sitten. En itse tiedä mitä oireita oli, mutta aika kauan joutui olla vain karsinassa tai pienessä tarhassa(sairasti yhteensä ehkä 2-3kk). Lopulta kun parani, niin normaalisti on pystytty elämään ja ratsastamaan. Normaalisti on laitumella ja syö normaalisti. Toivottavasti tästä oli edes jotain hyötyä💕 Paranemiset Voitolle, kohta Voitto on jo kuin ennen sairastumista💗💗

    VastaaPoista
  36. Muutama vuosi sitten entinen hevoseni sairastui kaviokuumeeseen kortisonipiikityksen "jälkitautina". Tämä ei myöskään kuulunut mihinkään riskiryhmään, päinvastoin oli tuohon aikaan varmaan parhaimmassa kunnossa mitä koskaan ollut. Kinner vain piikitettiin säännöllisesti. Viikko rutiinipiikityksen jälkeen alettiin ihmettelemään miksi aiemmin reipas hevonen kävelee nyt niin hitaasti ja töpöttää käännökset. Alkuun ajattelin johtuvan helteistä, kivestä kengässä tms. Mutta onneksi ylihuolehtivana soitin päivystävän ell. KK diagnoosi tuli eli heti koppilepo, kipu -ja vatsansuojalääke ja kengittäjä paikalle seuraavana päivänä tekemään pohjalliset helpottamaan oloa. Kengittäjä kävi muistaakseni viikon välein tekemässä uudet pohjalliset. Kaksi viikkoa taidettiin hoitaa kotona kunnes lähdettiin klinikalle. Sinne lähdettiin tosi positiivisin mielin, sillä kipulääkeannos oltiin saatu nopeasti puolitettua ja omalta ell saatu lupa pienen pieneen hiekkatarhaan. Kengittäjäkin oli toiveikas hyvän hoitovasteen vuoksi. Noh, eipä kuitenkaan saatu niin hyviä uutisia mitä odotettiin. Rotaatiot oli muistaakseni jotain 11 ja 8 astetta jos en ihan väärin muista. Klinikalla annettiin 50/50 mahikset palautua kisakäyttöön kouluratsastuksessa, mutta kuntoutus on erittäin pitkä ja tietysti rajoitteita tulisi olemaan. Köpöttelykäyttöön siitä vielä hevonen tulisi. Hevosilla rotaatiot on yleensä paljon vakavampia jo elopinonsa vuoksi, mikä koituu usein kohtaloksi toisin kuin poneilla. Silloin päätin, että hevonen kuntoutetaan ja kotiin lähdettiin ison lääkepussillisen kanssa ja kontrolli aika muistaakseni kolmen viikon päähän. Ohjeena jatkaa vielä samaa hoitoa eli sairastarha, kipulääke, kylmäys, ruokinta ell ohjeen mukaan sekä sairaskengitys. Pari viikkoa jatkettiin hyvin intensiivistä hoitoa (kävin tallilla 3krt päivässä), mutta selvästi alkoi ruunasta nähdä ettei sen pää kestänyt touhua. Kipulääkkeen nostoista huolimatta siitä tuli kiukkuinen ja masentunut. Ennestään oleva kinnerpattikaan ei tietenkään helpottanut levossa. Jotenkin siinä sitten tuli sellainen olo loppujen lopuksi, että nyt on aika päästää ruuna pois kivuista ja huonosta olosta. Se oli kilpaillut menestyen ja rakasti monipuolista vaihtelevaa liikuntaa. Tulevaisuudessa sillä olisi ollut niin paljon rajoitteita, ettei sille olisi voinut mahdollistaa riittävän "hyvää elämää". Rahaa paloi monta sataa lääkkeisiin ja kengityksiin. Ajattelin, että ehkä voisin nämäkin käyttää uuteen ja terveeseen hevoseen, sillä en haluaisi aina ajatella onkohan sillä nyt kipuja tms.. Alkuun kun mietin lopettamista, oli niin totaallinen luovuttaja fiilis, että aivan hävetti kertoa mitä olin ajattelut. Lopulta päätin kuitenkin tehdä omasta mielestä reilun päätöksen molemmille ja vaihtaa kontrolliajan lopetukseen. Viimisiksi päiviksi kipulääke jälleen nostettiin ja ruuna pääsi pienelle kävelylle ulos. Pari tuntia ennen klinikalle lähtöä se päästettiin laitumelle. Miten kliseiseltä kuulostaakaan, mutta en ole ikinä nähny niin onnellista hevosta kun pitkän koppilevon jälkeen pääsi laitumelle laukkaamaan. 5.8.2014 tämä nukahti pää minun sylissä ikuiseen uneen. Aika monet haukut sain päätökseni takia, mutta itse en kadu, sillä irti päästäminen on myös osa sitä suurinta huolehtimista.

    VastaaPoista
  37. Moi toivottavasti Voitto paranee parhaansa mukaan tästä! Meidän hevonen sairastui reilu 4 vuotta sitten kaviokuumeeseen. Elli oli riskiryhmää, metabolisen oireyhtymän oireita, vähän ylipainoa ja aina ollut kova syömään. Huomattiin vasta kun Elli otti kaviokuumeelle tyypillisen asennon. Kipulääkettä, pienen pieni tarha karsinan ovelle niin että pääsi vähän ulos, tarhaan pehmeää hiekkaa ja etukavioihin parin päivän välein vaihdettiin sellaiset pehmentävät muovit jotta käveleminen ei olisi niin kivuliasta. Heinä piti liottaa ennen antamista jotta vähäisetkin sokerit poistuivat. Meni varmaan lähemmäs 2 kuukautta kunnes kivut alkoivat poistua ja hevonen käveli normaalisti. Kavioluu ei vaurioitunut, Elli ei ole ontunut kertaakaan tämän jälkeen, varovaisesti myös laitumella, ei ole eläinlääkärin kanssa ollut negatiivisissa tekemisissä tämän tapauksen jälkeen. Rehun sokeripitoisuus pidetään minimissä, erittäin tarkka vihreälle totuttaminen, mutta pystyy elämään täysin normaalia hevosen elämää. Monet sanoivat ettei tule enää hevosta noin aggressiivisen kaviokuumeen jälkeen, kavioluu varmasti vaurioituu ja joudutaan ainakin kiikuttamaan sitä eläinlääkärille ontumisien ja liikuntahaluttomuuden takia. Ei mitään, meillä kävi uskomaton tuuri. Toivotaan että Voitollakin kävisi tuuri!

    VastaaPoista
  38. Meillä oli yp poni muutama vuosi sitten ja se sai kaviokuumeen. Poni oli sitten haluton liikkumaan ja lopulta alkoi ontua. Parantui kuitenkin.

    VastaaPoista
  39. Meillä viime kesänä pikkushetu sairastui, mutta kipulääkkeillä ja karsinalevolla parantui oikeastaan täysin.
    Huolestuttiin kun otettiin sitä päivisin viilentymään sisälle ja poni meni joka päivä ihan kyljelleen makaamaan, eikä hievahtanut juurikaan. Muutaman päivän ajateltiin, että se on vaan onnellinen kun saa levätä viileässä, mutta kun makaamista jatkui toista tai kolmatta viikkoa, eikä ilmat enää ollut niin kuumia, soitettiin eläinlääkärille. Kävi vielä sen verran huono tuuri, ettei päivystävä ell ollut niin perehtynyt hevosiin, jolloin saatiin väärät ohjeet. Pohdittiin, että eläinlääkärin neuvoma viikon lepo kuulostaa tosi vähältä ja saatiinkin tutuilta (heillä ollut kaviokuumepotilaita muutamasti) vahvistus, että 2-3vkoa ainakin ois hyvä pitää. Kengittäjä teki myös ponille pohjalliset, jotka helpottivat kipua, ettei paino ole kipua tuottavalla alueella. Se kesä oltiin niukemmalla vihreällä ponin kanssa, mutta nyt jo ihan normaalisti. :)

    Monestihan ainakin mun tuntemilla tapauksilla kaviokuumepotilailla on ennen lopettamista ollut jo muutaman kerran kaviokuumetta, eikä eka kerta vie vielä heti piikille. Eikä mun tuntemat potilaat ole edes ollut mitebkään erityisen lihavia, poneja kylläkin kaikki. Kaksi isompaa ponia ja tää pienempi.

    VastaaPoista
  40. Moikka Tiia, halusin tulla kertoon onnellisen tarinan kaviokuumeesta! Oma jo edesmennyt ponini sairastui kaviokuumeeseen pari vuotta sitten, jolloin se oireili hyvin vahvasti. Poni sairastui äkillisesti, kun ratsastuksen jälkeen se piti etujalkaansa ylhäällä koko ajan eikä pystynyt kävelemään. Ponin etukaviot olivat myös todella kuumat, sekä sen olemus muuttui täysin. Eläinlääkäri antoi ponille huonon ennusteen jo kotitallilla ja kehoitti kutsumaan paikalle osaavan kengittäjän. Kengittäjä kävi, ja ilmaisi myös ettei tilanne vaikuta hyvältä. Kävimme klinikalla kuvissa, jotka näyttivät erittäin pahalta sillä kavioluu(?) oli kiertynyt todella voimakkaasti. Taistelimme rakkaamme elämästä kynsin ja hampain ja pistimme sen viikoiksi karsinalepoon, jossa sillä oli tdella paksu purupohja alla. Myöhemmin tilanne parani ja sille tehtiin sairastarha, kokonaan ponin tervehtyminen kesti kuukausia, mutta se palautui täysin käyttöön vaikka kaviokuume oli päässyt jo pahaksi. Olin ikionnellinen kun 12-vuotiaana sairaslomailun pääsin kävelyttämään ponia selästä, ja myöhemmin jopa hyppäämään esteitä. Toivottavasti teidänkin tarinassa käy hyvin, sillä en tiedä mitään kamalampaa kuin menettää oma rakkaansa. Hirnahduksin Jenna <3

    VastaaPoista
  41. Hyvä postaus Tiia!
    Tsemppi Voitolle, oikaista paranemista.

    VastaaPoista
  42. Hei! Mulla on kaksi positiivista tapausta! Meillä on islanninhevonen ja shetlannin poni ja molemmat sairasti kaviokuumeen sokeripitoisen heinän vuoksi (niin arveltiin). Kaviokuumeen sairastivat noin puolitoista vuotta sitten talvella. Molemmat toipuivat tosi hyvin ja kunnolla annettiin ennen ratsastusta parantua jotain puolisen vuotta vaan juoksutellen liinassa. Tällä hetkellä molemmat on laitumella monta tuntia päivästä ilman mitään oireita. Kaviot ehti kääntyä molemmilla jonkun verran mutta se ei ole haitannut meitä mitenkään, tosin vuoluväli pidetään vaan lyhyenä kun kaviot kasvaa entistä mallia nopeammin. Molemmat oikein hyvässä kunnossa ja kengittäjän mukaan ihme ja kaviot loistavassa kunnossa! Lääkkeenä meillä oli nestemäistä lääkettä nimeä en nyt muista mutta suosittelen sitä. Erikseen oli myös sellasia tabletteja mut ne ei oman kokemuksen mukaan auta yhtä tehokkaasti. Toivottavasti tää auttoi sua ees vähän, tsemppiä:)!

    VastaaPoista
  43. Tunnen yhen shetlanninponin, jolla on joka kesä kaviokuume, ja se ei pääse ikinä vihreille, mutta onneks se selviää aina siitä. Ja votelle tsemppejä!:)

    VastaaPoista
  44. Vastaukset
    1. Samoin paranemisia Voitolle!

      Poista
  45. Muutama kesä sitten ponilleni iski laitumella aivan ihmeelliset oireet. Arkoi älyttömästi kaikkia jalkojaan ja kääntyminen erityisesti oli vaikeaa. Eläinlääkäri kävi tutkimassa, ei ollut kaviokuume eikä verikokeistakaan löytynyt mitään puutosta tms. mikä olisi voinut heikotuksen aiheuttaa. Poni oli kuitenkin yön tallissa seisottuaan ihan normaali, joten eläinlääkäri epäili että kyseessä oli ehkä jonkin sortin pöpö, joka meni itsestään ohi. Tän tapauksen jälkeen ei ole koskaan ollut mitään vaikka laitumella onkin koko kesän.

    VastaaPoista
  46. Meillä kaviokuume huomattiin onneksi jo ensimmäisistä oireista (haluttomuus liikkua ja hitusen verran lämpimät kaviot) hevonen oli karsina levossa n. viikon ja oireet hävisivät ja hevonen palasi normaaliksi. Loppukesästä heppa ei päässyt enää laitumelle muuta kuin aivan viimeisiksi viikoiksi, kun ruoho oli jo köyhempää ja laitumelle vietiin jo paali (ruoho alkoi loppumaan). Seuraavana kesänä hevonen pääsi jo laitumelle eikä kaviokuume ole puhjennut uudestaan.

    VastaaPoista
  47. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kavioluuhan ei käänny takaisin alkuperäiseen asentoon, vaan kavio vuollaan pikkuhiljaa kavioluun mukaiseksi

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  48. Toivotaan että Voitto paranee.💜 Itsellä ei ole kokemusta hevosen kaviokuumesta joten en voi kertoa oikein mitään. Mutta tsemppiä kaikille (:

    VastaaPoista
  49. Me jouduttiin tuossa talvella lopettamaan meidän 18v suomenhevostamma kaviokuumeen takia. Yhtenä aamuna mentiin talliin ja tamma makasi karsinassa eikä meinannut nousta ollenkaan. Lopulta kun tamma pääsi ylös yritettiin saada se käytävän puolelle kävely oli tosi jäykkää ja vaikeaa. Kokeilimme sitten kavioita ja ne oli tosi lämpimät. Tammaa hoidettiin muutaman päivä mutta tilanne ei helpottunut joten päädyttiin lopettamaan se. Tammalla oli siis ennestään jalkavamma eikä sillä voinu mennä kuin käyntiä.

    VastaaPoista
  50. Kaviokuumehan ei parane koskaan. Vähän sama kuin nivelrikko. Jos on kaviokuume niin sehän "piilee" koki ajan taustalla. Toivotan teille onnea matkaan että ei olisi tämä sairaus tai joku muu yhtä vakava. Ja tsemppiä päätöksen tekoon, se on joka kerta ihan yhtä vaikea tehdä :(

    VastaaPoista
  51. Meidän ponilla oli vuonna 2011 todella paha kaviokuume todella pitkään. Kesti melkein vuoden ja yhdessä vaiheessa meinattiin jo, että täytyy lopettaa. Alkoikin sitten paranemaan ja nyt poni on tälläkin hetkellä laitumella, kunhan saa sellaista omaa kaviokuumetta ehkäisevää mössöä joka päivä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eise siitä mihinkään parane. Saadaan oireet kuriin ja tauti "pysäytettyä" , mutta mahdollisia tapahtuneita muutoksia sä et saa enää paranemaan millään :)

      Poista
    2. Kyllä voi sanoa, että parani kun hevonen ei enää onnu ja pystyy kävelemään yms. :D

      Poista
  52. Toivottavasti Voitto paranee ja voimie sulle ja teidän perheelle! :)

    VastaaPoista
  53. Heip. Meidän 8v pv-tamma sairastui yllättäen kaviokuumeeseen kolme vuotta sitten. Alkoi haluttomuudella liikkua, jota ihmettelimme. Lopulta yksi päivä tamma ei päässyt laitumelta enää ylös, mistä ei voinut enää olla huomaamatta että joku pielessä. Tässä vaiheessa yhteys ell ja saatiin samantien vahvat kipulääkkeet, näiden avulla tamma talliin ja muistaakseni kk koppihoitoa ja karsinasta muutaman neliön alue ulos tallista. Pidettiin jatkuvasti styroksipohjallisia alla jesarilla kavioon teipattuna, näiden vaihto päivittäin. Kylmäys myös päivittäin useasti esim jääpussit kavioiden ympärillä jne. Kuukauden päästä klinikalla aika, meillä oli joko tai: jos muutoksia menee monttuun jos ei niin astutetaan. Mitään muutoksia ei ollut tullut nopean reagoinnin takia, terve varsa syntyi seur kesänä. Laitumella kestää yhteensä noin tunnin, pienissä pätkissä. Täysin normaalissa käytössä ja kisattu myös. Tänä kesänä löysin avuksi hippo ex laminitis- lisäravinteen jonka pitäisi ennaltaehkäistä kaviokuumetta hoitamalla suolistoa (kaviokuumehan lähtee suolistosta ja aineenvaihdunnasta), en tiedä kuinka suuri apu siitä on ollut mutta ensimmäistä kertaa kaviopulssi on olematon myös laitumella olin jälkeen, eli pystyy olemaan jo noin 4x päivässä 20min kerrallaan laitumella ja se on kaikkein parasta. Täällä hyvää tietoa turvallisista laitsailuajoista ja kaviokuumeesta http://hevosenruokinta.blogspot.fi/p/hiilihydraattiherkan-hevosen.html?m=1 tsemppiä paranemiseen, on hankala sairaus ja kokoajan pitää olla tuntosarvet pystyssä ja kytätä kavioita ja jalkoja päivittäin useasti.

    VastaaPoista
  54. Kolme vuotta sitten tammikuussa aiemmin täysin terve 10-vuotias arabiruuna ei halunnut astua karsinasta kovalle tallinkäytävälle. Reilu syke molemmissa etusissa. Ell paikalle, kipulääkitys, kengät pois, karsinaan paksu patja ja lepoa. Heinät huudeltiin. Viikon koppikuurin jälkeen tarhaan pieni eristetty alue, ettei pääse liikkumaan, mutta saa raitista ilmaa. Kun syke, ontuminen ja arkominen loppuivat, oleskelualuetta laajennettiin. Ruuna lomaili koko kevään ilman kenkiä ja söi liotettua heinää. Kesäksi ell lupasi hepan köyhälle laitsalle. Aluksi oli vihreällä yöt. Loppukesästä ympärivuorokautisesti. Lomaili seuraavaan kesään. Liikutus aloitettiin vähitellen.

    Nykyisin ruuna on terve kuin pukki, mitään jälkiä ei jäänyt rtg:ssakaan. Liikutetaan nykyisin normaalisti ja poika elää iloisen ja elämänhaluisen hevosen elämää. Entinen lihaskimppu on saamassa lihastaan vähitellen takaisin, vaikka melkoiseksi hengariksi surkastuikin vuodessa.

    Olin henkisesti valmistunut, että tiemme eroavat kaviokuumekeväänä, mutta ihmeiden aika ei ole ohi. Älä luovuta, Tiia!

    VastaaPoista
  55. Itselläni ei ole kokemusta kaviokuumeesta. Mutta tsemppiä voitolle ja myös sullekin. Raskas koettelemushan aina tuollaiset sairaudet ovat.❤❤

    VastaaPoista
  56. Nuo kaviokuumeet ovat tosi pelottavia. Muutamalla tutun hevosella ollut kaviokuume. Tutut ovat kirkkain silmin vakuuttaneet, että ovat totuttaneet hyvin hevosensa vihreään, mutta itse olen seurannut touhua läheltä ja olen aivan erimieltä asiasta. He jaksavat vihreän tultua esiin syöttää narussa hevostansa kymmenisen minuuttia. Tämä kymmenen minuuttia sitten toistuu päivä päivän jälkeen ja hevosen liikuttaminenkin on niin ja näin.

    Itse aloitan ensimmäisen viikon 20 min syöttämisella/pvä. Sitten seuraavan viikon syötän hevosta 1/2 h /pvä ja annan lisäksi yhden Ikean kassin kerättyä vihreää /pvä. Seuraavalla viikolla syötän 30 min ja annan 1,5 kassia vihreää lisäksi. Kolmantena viikkona syötän 30 min ja annan 2 kassia kerättyä vihreää. Neljäntenä viikkona heppa lähtee laiduntamaan yötä päivää. Koskaan ei ole ole ollut mitään ongelmaa ja tietenkin hevosta pitää ratsastaa jokaikinen päivä vihreään totutteluvaiheessa 1-2h/pvä. Minun hevosellani toimii tällainen totuttelu, eikä minään vuotena ole ongelmia tullut. Ei tänä vuonnakaan. Vaatii paljon työtä, varsinkin tuo vihreän kerääminen alkukesällä, kun vihreää vähän, mutta lopussa kiitos kyllä seisoo. Tuloksena onnellinen terve hevonen, joka nauttii kavereidensa kanssa laiduntamisesta täysin siemauksin.

    Hyvää kesää Tiia ja paranemisia Voitolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin ollaan menty aikalailla tuollaisella kaavalla :) tosin meillä ei missään vaiheessa ole yhtä ruokintaväliäpidemmäksi alkukesänä ainakaan pidennetty. Ainoana erona toki se, että Voitolla ei ole voinut tänä vuonna ratsastaa kun käyntiä... Liekö se sitten suurin muuttuja 🤔

      Poista
  57. Mulla oli vuosia sitten kaviokuumeponi. Ei mitään selkeetä sairastumisajankohtaa. Muuttui vaan vähitellen köpöksi etupäästä ja käytettiin klinikalla kuvissa. Etukavioissa oli kavioluut selkeästi vaihtaneet asentoa. Poni sairaskengitettiin ja sairaskenkäyksellä jouduttiin jatkamaan varmaan seuraava vuosi. Välillä se liikkui jo niin hyvin, että sitä pääsi liikuttelemaankin säännöllisesti. Poni eli tuon "akuutin vaiheen" jälkeen vielä pari vuotta, kunnen lopulta lopetettiin, kun jalkojen kanssa alkoi olla niin usein ongelmaa.

    Tälleen jälkeenpäin ajateltuna olis pitäny lopettaa poni jo silloin "akuutissa" vaiheessa. Jälkeenpäin ajateltuna laadullisen elämän määrä oli niin vähäinen enää sairastumisen jälkeen, että harmittaa kun en osannut/uskaltanut tehdä päätöstä jo aikaisemmin.

    Tsemppiä kovasti sinne, harmi ettei meidän tarina ollut se rohkaiseva tarina. Mitä tahansa päätät, päätä niin, että hevosen on hyvä olla.

    VastaaPoista
  58. Et ole ikinä kirjoittanut että te keräätte vihreää kasseihin monen viikon ajan Lillille ja Voitolle. Kuinka monta vuotta ootte kerännyt vihreää? Keräättekö millaisiin ja minkä kokoisiin kasseihin? Keräsitkö tänäkin kesänä? Mulle oli ihan uutta tuo teidän heinän kerääminen.

    VastaaPoista
  59. Mulla jäi vähän kysyttävää vielä noihin kuukautisiin liittyen. Että minkä ikäisenä sä aloit käyttämään tamppoonia liikkuessa/ratsastaessa?:)

    VastaaPoista
  60. Tallilla, jossa hevoseni asuu on poni, jolla ilmeisesti parikin kertaa ollut kaviokuume, en tiedä sitten kuinka raju.. Nyt kuitenkin ihan normaalissa käytössä, itsekin olen sillä ihan kunnon kokoisia esteitä hypännyt! Vihreällekin pääsee aina loppukesästä, kun ruoho on köyhempää.

    VastaaPoista
  61. Voi ei! Voimia teille ja Voitolle❤

    VastaaPoista
  62. Voiko Voitto ravatajo

    VastaaPoista

LUE NÄMÄ ENNEN KUIN KYSYT!
♥ Blogin sivupalkista löydät vastaukset useimmin kysyttyihin kysymyksiin. Sivupalkkia kannattaa muutenkin tutkailla sillä siellä on paljon hyödyllistä tietoa!
♥Voitosta löydät lisätietoja täältä, minusta täältä ja muista eläimistämme täältä.
♥ Ennen kuin toivot erikoispostauksia, voit käydä täältä katsomassa olemmeko jo toteuttaneet sen.
♥ Kuvaamme pääasiassa Canon 7D -kameralla sekä Olympus E-PM2 -kameralla. Canonissa objektiinä toimii Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM ja Olympuksessa Olympus M.Zuiko Digital 45mm f/1.8. Videot kuvaamme yleensä Olympuksella.
♥ Muokkaan videot nykysyin iMoviella ja kuvat sekä bannerit Adobe Lightroom 6:lla sekä Adobe Photoshop Premierillä



KOMMENTTI JULKAISTAAN VASTA KUN OLEN HYVÄKSYNYT SEN! Vastauksen kommenttiisi saat varmiten kommentoimalla uusimpaan postaukseet. Luen kaikki kommentit, mutta joskus vastaaminen unohtuu, jos kysymys on tullut vanhaan postaukseen!

© Voitto kotiin. Design by FCD.