perjantai 7. lokakuuta 2016

Kun helpotus muuttui haikeudeksi


Jos menet pois   Mitä minulle jää   Jos menet pois   Kesä tää häviää

En tiedä miten alottaisin tämän postauksen. Kirjoitan, pyyhin, kirjoitan, pyyhin. Olen monesti jo halunnut kirjoittaa aiheesta, mutta en osaa. En halua kirjoittaa tavallista tekstiä, haluan kirjoittaa kauniin tekstin. Tätä postausta on korjailtu, kumitettu ja luettu monesti, mutta nyt, vaikka en tyytyväinen olekaan sen julkaisen. 

Vuosi sitten saatiin tuomio - tai silloin se ei ollut tuomio vaan toiveikas ennuste. Silloin kyyneliä sai pyyhkiä useammankin kerran, mutta sen jälkeen ollaan menty aika tasaisella fiiliksellä. Kuntouttaminen on aina vuoristorataa. Välillä huulet onnen hymyssä ja välillä taas sitten ihan päinvastasissa fiiliksissä.

Myöhempi tuomio tänä kesänä Voiton loppuelämästä ei sekään siinä hetkessä harmittanut ihan hirveästi. Sillä mähän kyllä tiesin. Mä tiesin omaa hevosta katsoessani ja selässä istuessani, että se ei ole kunnossa. Ei tullut siis shokkina. Ja silloin oli niin paljon kaikkea muuta, kavereita, koulua, kesälomaa ja niin pois päin. Työnsin ne kaikki ikävät ajatukset pois.

Mutta nyt. Nyt kun ei ole mitään (kavereita on onneks oikeesti vieläkin). Taivaalta sataa kolmatta päivää putkeen vettä. Ulkona on ihan harmaata. Ja kaiken huipuksi väsyttää, vaikka olen juonut kolme kuppia lattea. 

Tuomio eläkepäivistä, jos niitä nyt niiksi vaikka kutsuttaisi, oli aluksi helpotus. Ensimmäistä kertaa vuoteen oli ihana mennä talliin. Ei tarvinut pelätä ja stressata mikä on Voiton vointi tänään. Se ihanuus on kuitenkin hiljalleen muuttunut haikeudeksi.

Voin vannoa, että sitä ei ymmärrä ennen kun tilanne osuu omalle kohdalle. On hirvittävän raskasta ottaa aina ne kuntoutuksen jälkeiset ensimmäiset raviaskeleet. Ontuuko se tänään vai ei. Ja se pettymys niiden kaikkien hoitojen jälkeen. Ja vaikka ekat päivät saattoivatkin näyttää hyvälle, niin jossain vaiheessa ihan puskista, kesken ihan tavallisen voltin, se onnahtaa. Tän piti auttaa, mutta tässä sitä taas ollaan. 



Mutta kuten sanoin, nyt hiljalleen helpotus on kuitenkin muuttunut haikeudeksi. Mä katsoin meidän vanhoja videoita ja tämän vuoden 2012 tekeleen kohdalla pääsi ihan oikeasti itku. Katsoin muitakin vanhoja videoita. Minä olen niin pieni ja Voitto niin hirveän hieno. Miten onnellinen saakaan olla kaikesta mitä yhdessä ollaan koettu, vaikka ihan liian aikaisin loppuikin meidän treenitaival.

Nykyisin tykkään käydä salilla ja lenkillä, mutta se ei ole läheskään sama asia kun ratsastaminen. En koskaan tule lenkiltä tai salilta niin iloisena mitä onnistuneen valmennuksen jälkeen. En voi onnistuneen suorituksen jälkeen silittää karvaista turkkia ja kuiskata miten hyvin meillä meni. Onnistuminenkaan ei tunnu yhtään niin hienolle, kun ei voi jakaa iloa kaikkein rakkaimman kanssa.

Kaikkein ikävintä on se, että fysiikan kirjotuksista perjantaina ulos astuessani, mulla olisi alkanut elämäni paras aika treenata. Koulu loppui, traikkukortti voisi olla taskussa ja Bellakin tallissa. Miten paljon helpommaksi kaikki olisi tullut. Lilli olisi voinut jäädä Bellan kanssa kotiin, mä oisin parhaimmassa tapauksessa voinut pakata Voiton yksin traikkuun ja lähteä valmennukseen. Kuinka helppoa... Mutta ei mahda mitään. Pitää olla onnellinen siitä, että Voitto mua edelleen odottaa joka päivä tarhassa eikä laukkaile taivaslaitumilla<3

En kuitenkaan halua tähän tilanteeseen uutta hevosta monien syiden vuoksi - ja eihän talliin edes mahtuisi. Mutta ihan varmasti vielä joskus haluan hevosen. Sanonkin yleensä kyselijöille, että sitten kun olen se rikas lääkäri, ostan itse laadukkaan hevosen ja jatkan harrastamista kunnolla. Sen mihin tilanne loppujen lopuksi vie näkee ajan kanssa. Eihän sitä tiedä vaikka täydellinen hevonen löytyisi ensi kuussa tai sitten en omista Voiton jälkeen yhtäkään hevosta enää koskaan. 

Sä olet ainutlaatuinen     mitä vastaan tuleekaan    toista sua ei milloinkaan

58 kommenttia:

  1. Hyvin ja ihanasti kirjoitettu teksti! <3 itseltäkin pääsi itku tuossa lopussa.

    VastaaPoista
  2. Ikinä en mitään kommentoi, mutta pakko sanoa että arvostan todella paljon että haluatte pitää voiton, ja lillinkin, vaikkei niillä pysty enää kunnolla treenata. Musta on ihan kauheaa että yleensä hankitaan hevonen, treenataan sen aikaa mitä se kestää ja ikään kuin kiitokseksi tästä se laitetaan kiertoon tai monttuun kun kilometrit on tulleet täyteen. On se hevosen elämä ja sen kanssa oleminen muutakin kuin ratsastusta.

    VastaaPoista
  3. Ihanasti kirjotit tämän tekstin❤️ Mulla meinas tulla itkukin kun ajattelin samalla entista omaa ponia joka on laukannu taivaslaitumilla 2v😕 (Olin valmis kuntoututtamaan sen mutta ei ollu mahdollisuutta kun kavioluu oli tullu melkein läpi ☹️)

    VastaaPoista
  4. Tää postaus veti kyl niin sanattomaksi...niin paljon tsemppii Tiia! ❤

    VastaaPoista
  5. Voin vaan kuvitella mitä tunteiden vuoristorataa sä oot käynyt Voiton "sessioiden" aikana! Ensimmäinen fiilis "voi paska, tää oli tässä", mutta se on kuitenkin melko lievää. Todellisuudessa tilanteen hahmottamiseen ja sisäistämiseen menee kuitenkin tosi kauan.
    Kaikesta huolimatta todella hyvin kirjoitettu postaus, ja myös mulle hyvin ajankohtainen. Oma ensiponini nukkui pois alkuvuodesta, ja nykyinen saikkuilee kolmatta kuukautta, joten osaan samaistua sun mietteisiin; samalla tavalla olen katsellut tippa linssissä vanhoja kuvia ja videoita, ja muistellut vanhoja, hyviä aikoja. Se onneksi jollain tavalla puhdistaa, ja sen jälkeen on paljon parempi mieli.
    Onneksi sulla kuitenkin on vielä Voitto, ja itsekin olet monesti kirjoittanut, kuinka teet sen kanssa sellaisia asioita, jotka jäisivät varmasti välistä aktiivisesti treenatessa.
    Vähän rauhallisempaa syksyä sulle ja Voitolle, älä unohda postailla! ;)

    -Senni /loksare.blotspot.com

    'Don't cry because it's over. Smile because it happened.' :)

    VastaaPoista
  6. Tää oli kaunista tekstiä ja oon ilonen et kirjoitit tän postauksen<3

    VastaaPoista
  7. Kaunis kirjoitus Tiia <3 Aika hiljaiseksi veti ja kyynelkin tuli silmäkulmaan.

    On todella vaikea ymmärtää, mitä toinen ajattelee vaikka olisi itse käynyt läpi saman prosessin. Me kun ollaan kaikki niin erilaisia ja käsitellään tunteita eri tavoin.
    Oma hevonen ehti olla vuoden päivät kunnes ei päästy enää hyppelemään. Aluksi olin todella varovainen ja neuroottinen muutenkin. Tällä hetkellä onneksi pystytään treenaamaan koulua normaalisti, mutta kyllä se teki kipeää. Ja todellakin itsekkin mietin ratsastaessa, että apua ontuuko tämä jne., mutta joskus pitää vaan pistää turhat ajatukset syrjään ja nauttia hetkistä.

    Oli ihana lukea vapaamuotoisempaa tekstiä sinulta. Että teksti on aidosti sinun ajatuksiasi paperilla ilman turhaa kirjakieltä.

    Toivottavasti teillä on vielä vuosia edessä Voiton kanssa <3

    "live for the moment because everything else is uncertain"


    VastaaPoista
  8. Kaunista tekstiä Tiia!

    Ihan itku meinasi tulla, ihanan aidosti osasit kirjoittaa.
    Oot ihan älyttömän taitava ratsastaja ja arvostan siuta ihan sairaasti ihmisenä. Miulle henkilökohtaisesti ois ihana ajatus jos ois hevonen, jonka kanssa treenailla ja sitten eläkeheppa seurakamuna :).

    VastaaPoista
  9. Kaunista tekstiä Tiia ♥ Aina yhtä kiva nähdä, että uskallat puhua blogiin kaikista Voiton jutuista ja avautua. Pakko arvostaa sitä, että ette myy rakkaita hevosianne vaikka niillä ei voi enää treenata!

    VastaaPoista
  10. Kaunis teksti, hyvä että kirjoitat välillä myös syvällisempiä postauksia! Olet aiemmin kirjoittanut että teillä eläimet ovat perheenjäseniä, ja kuten aiempikin kommentoija kirjoitti, arvostan todella että olet päättänyt pitää Voiton vaikka siitä ei olekaan enää treenaamaan ja kilpailemaan.

    Siitä ei ole hirveän pitkää aikaa kun löysin blogisi ja Youtube-kanavanne, joten olen katsellut viime aikoina myös vanhempia videoitanne, mm. juuri niitä sun treeni- ja kisavideoita. Olitte Voiton kanssa hieno ratsukko, joten ymmärrän miksi tilanne surettaa ja harmittaa. Välillä elämä heittää eteen kaikenlaista, varsinkin kun on hevosista kyse, sen olen itsekin saanut huomata. Tsemppiä sulle ja rapsutuksia Voitolle! :) <3

    VastaaPoista
  11. Huh että pelästyin otsikkoa ja luulin että Vote on....

    Arvostan ihan tajuttomana sitä, miten hurjasti välitätte ja rakastatte teidän hevosia. Olenkin seuraillu Voiton tilannetta jo vuoden ja aina oon toivonu et kumpa se parantuis!

    Voitto on sulonen ja upea säväkkä heppa ja sä mitä huolehtivin hevosenomistaja. Tsempperei sinne ❤

    VastaaPoista
  12. Ihana teksti! Tsemppiä♡

    VastaaPoista
  13. Yleensä en mitään kommentoi. Mutta sanattomaksi vetää, itkukin tuli 😔ihan älyttömän paljon tsemppiä sulle Tiia ja tottakai koko perheelle !❤

    VastaaPoista
  14. Harvoin mikään teksti koskettaa varsinkaan kun en tunne sua mitenkään, mutta tämä kosketti! <3

    VastaaPoista
  15. Kommentti ei liity tähän postaukseen!😊

    Vaan voisitteko tehdä what`s on my iphone videon?❤️ Kun semmoista ei oo tullut pitkään aikaan?☹️⭐️

    VastaaPoista
  16. Tämä teksti pisti ajattelemaan. Olen todella iloinen Voiton ja sinun puolesta, kun voisi olla pahemikin tilanne. Olen itse kokenut saman asian tavallaan. Olen ratsastanut tuttuni hevosella n. 10 vuotta nyt. Alku meni opetellessa ratsastamaan kyseisellä hevosella ns. normaalien tuntiratsujen jälkeen. Sitten tehtiin kaikkea mahtavaa yhdessä. Me oltiin todella maastoilupainotteisia, mutta välillä kentällä pyörittiin ja hypättiinkin. Sitten yhdessä vaiheessa hevonen meni niin huonoon kuntoon, ettei tiedetty elääkö enää kesän lopussa. Sitä oli itselle tosi rankkaa katsoa, kun tuntui että mikään ei auta. Päätettiin, että kokeillaan vielä yksi lääkekuuri, ja sen jälkeen pitää tosissaan miettiä tilannetta. Yhtäkkiä hevonen muuttui todella paljon paremmaksi ja jatkettiin elämää. Mutta sen jälkeen ei enää ikinä olla pystytty samalla tavalla ratsastamaan, kuin ennen tuota kesää. Monesti tulee itselle haikea fiilis muistellessa niitä aikoja! Tärkeintä kuitenkin on, että edelleen hevonen on tallissa vastassa aina, kun tulee sinne ja suhteellisen hyvinvoivana. <3

    VastaaPoista
  17. Ihana teksti ja paljon paljon voimia Tiia!❤️

    VastaaPoista
  18. Aivan ihana teksti Tiia❤ Mulla oli hevonen samassa tilanteessa ettei sitä voitu enää reenata eikä ajaa kilpaa, mut sen elämän ilo loppu kokonaa. Se vain seiso paikallaa ulkona ja karsinassa ja pahinta oli se, ku se näki muitten lähtevän lenkille. Niin raskas päätös kuin se olikaan niin siitä on nyt 2v kun se pääsi laukkaamaan vihreimmille niityille. Ja hei kovasti tsemppiä❤

    VastaaPoista
  19. Ihanan avoin ja aito teksti, mahtavaa, että päätit kirjoittaa tällain syvemmästi :) Näitä lukisin mielelläni jatkossa enemmänkin, vaikka tiedän omastakin kokemuksesta, ettei niiden kirjoittaminen ole helppoa - on usein niin vaikeaa löytää oikeat sanat kuvaamaan sitä, miltä itsestä tuntuu.

    Teillä ei oo ollut helppoa Voiton kanssa, on todella harmi, että kunnon treenaaminen sekä Lillin että Voiton kanssa loppui niin lyhyeen. Mutta täytyy vaan olla kiitollinen hyvistä hetkistä ja siitä, että se hevosystävä on vielä tallella ♥ Itselläkin tuli itku tätä sun tekstiä lukiessa, samoin kun katsoin ton videon.. Löysin teiän blogit vasta reilu 2 vuotta sitten, mutta oon silti katsonut noita vanhoja videoita monta kertaa, myös tän kyseisen videon. Monesti oon aatellut, kuinka ihanaa olisikaan palata ajassa taaksepäin, sinne, kun kaikki oli vielä hyvin..

    Ja vielä, pystyn niin hyvin samaistumaan tohon fiilikseen, kun sanoit, ettei lenkillä ja salilla käyminen tuo sitä samaa onnea kuin ratsastus - mulla itsellä ei ole ikinä ollut ratsastuksen harrastamiseen mahdollista ennen tätä syksyä, ja vaikka tykkäänkin urheilla monipuolisesti, mulla ei ole ikinä ollut muuhun sellaista paloa ja rakkautta kuin ratsastukseen. Aina on tuntunut, että se kaikista tärkein puuttuu - hevoset on se juttu, ja oon älyttömän kiitollinen että pääsin vihdoin alkeiskurssille tänä syksynä.

    Oli aika vaikea purkaa ajatuksiani sanoiksi tässä kommentissa, mutta vielä: tsemppiä teille jatkoon, ihanaa huomata, että oikeasti välitätte hevosistanne ♥

    VastaaPoista
  20. Aito eläinrakkaus loistaa tekstistäsi & Voitto / Lilli ovat antaneet teille suunnattoman pääoman kohdata elämän vaikeita asioita. "Ilot, surut, menestys, pettymykset ja menetykset" - vuorottelevat läpi elämän ja niihin teitä on valmennettu jo näin nuorina. Iloisia yhdessäolon päiviä Voiton ja Lillin kanssa!

    VastaaPoista
  21. Tosi kauniisti kirjoitettu. En pysty kuvittelemaan kaikkia niitä tunteita, joita varmasti käyt asian tiimoilta läpi.
    Tsemppiä jatkoon ja mun mielestä toimintasi on todella kunnioitettavaa :)

    VastaaPoista
  22. Oi Tiia! c: Ihana teksti c'': Voimii sulle Tiia<333

    VastaaPoista
  23. Aivan mielettömän hyvin kirjoitettu ja kaunis teksti! Säikähdin jo alussa, että Votea ei enää ole... Onneksi Voitto on vielä täällä, se on ihana hepo. Tsemppiä sinulle Tiia! ♡

    VastaaPoista
  24. Haastan sut kommentoimaan jokaiseen lukemaasi blogiin ensi viikon ajan jokaiseen ensi viikolla tulevaan postukseen! Otatko haasteen vastaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurihan haastoin itseni siihen ja pari päivää teinkin näin :)!

      Poista
  25. Voi voittoa ;( mutta jaksele paras asia tässä on se että sulla silti on vielä voitto ;(( samaa mieltä että ei ole toista samanlasita kun voitto ;( jaksele <3!!

    VastaaPoista
  26. Ihana teksti. Ymmärän että on rankkaa kun ei voi omalla rakkaalla hevosella enää sitä tehdäkkään mitä haluaisi. Ja varmasti kaikista rankinta on se syy miksi. Hevonen ei ole kunnossa. Mutta onneksi sentään Voitto on vielä kanssasi ja saat halailla sitä niin paljon kun haluat. Kokemuksesta tiedän että se on tärkeintä❤️

    VastaaPoista
  27. Kaunis teksti! Itsekkin toivoisin Voiton olevan siinä samassa kunnossa mitä muutama vuos taaksepäin oli<3

    VastaaPoista
  28. Aivan ihana postaus! Itkuhan tuossa tuli kun sitä luki ;( Tsemppiä! Onneksi voitto on vielä sinulla eikä kenelläkään muulla, olet sille se ainoa ja oikea omistaja, ei muuta voi oikein sanoakkaan.... Ikävä on kova jos voitto häippäisee maailmasta, voitto ja sinä Tiia, toitte aina videoillanne ja hymyillänne piristystä maailmaan, vaikka olisi ollut huono päivä tai koe viikko takana, ei se teidän menoa hidasta, te piristätte päivää joka sekunnilla! Olette se ainut ja oikea tähän maailmaan. Toivon aina että näkisin livenä sut ja voiton ilahduttavan naurun, hymyn ja halin, joskus sitä saa toivoa mutta kaikki ei toteudu... n.15-20km sinne teidän ilahduttavaan maailmaan, mutta ei.. ei vain pääse, tuntuu silti että olette aina lähelläni ja sydämmessäni! Tiia & Voitto 4EVER :)

    VastaaPoista
  29. Haluan kertoa että JOS te joudutte tekemään sen raskaan ja vaikean päätöksen, (eli jos Voiton vammat jotenkin pahenisivat, en kyllä usko että pahenee mutta JOS) niin olette tehneet parhaanne ja Voitto on ollut parhaassa mahdollisessa kodissa teillä. Tämän kommentin tarkoitus oli kertoa sulle että oot hoitanut voittoa hyvin eikä pahoittaa mieltäsi. Tsemppiä!!!:-)

    VastaaPoista
  30. Tää teksti todella kosketti ja oli tosi hienoa lukea, että mitä sinä ajattelet. Minäkin toivoin että Voitto toipuisi, mutta hienointa tässä on se että sä päätit vielä pitää Voiton, moni olisi tehnyt toisin. Voit olla ylpeä päätöksestäsi ja toivoa että teidän yhteinen taival jatkuu vielä pitkään<3 Tsemppiä sinulle Tiia!

    VastaaPoista
  31. Joillekin asioille ei vaan voi mitään, eikä tämä Voiton tilanne ole sinun "syy"! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  32. Siis niin surullista! Mut teille molemmille paljon jaksamisia, vaikka Voitto joku päivä vilkuttaa ja hymyilee tähtenä kauniina yönä❤

    VastaaPoista
  33. ❤ ihana teksti ❤

    Tämä ei ole ehkä oikea postaus ilmaista tätä mutta kun käyt aina voiton kanssa kävely lenkillä laita voitolle flexi (vahva) semmoinen ! Hauskempaa kävellä ja kivempaa ainakin omasta mielestä :D ja ehkä jopa helpompaa !

    Tsemppiä 😚

    VastaaPoista
  34. Ihana, mutta surullinen teksti! Mun on nyt pakko kiittää sua siitä sadepäivän sarjavinkit-postauksesta! Aloitin Orphan Blackin katsomisen ja olen ihan koukussa! Oon nyt kattonu kaikki ilmestyneet jaksot, ja voin vain toivoa että lisää tulee... Olisi kiva kuulla taas uusia vinkkejä, joten voisitko tehdä taas sellaisen postauksen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo voisin! Oon löytäny useammankin hyvän sarjan :)

      Poista
  35. Kaunis teksti <3 Olet paras mahdollinen omistaja Voitolle, ihailen sinua! :)

    VastaaPoista
  36. Voitko tehdä my dayn tai tallivideo postauksen you tubeen?

    VastaaPoista
  37. Tää oli kyllä koskettava <3 Voitolla on paras mahdollinen omistaja mitä voi vaan olla :)

    VastaaPoista
  38. Millon tulee taas hamppuvideoo? :D

    VastaaPoista
  39. Ihana postaus jälleen kerran Tiia❤️❤️Ja myös olis sellasta kysytävää, et mistä moi saappaat ja kypärä on??

    VastaaPoista
  40. Ihana teksti Tiia❤️❤️Ja sit olis myös sellasta kysytävää, et mistä sun nuo saappaat ja kypärä on ostettu??

    VastaaPoista
  41. Itse olen yleensä sellainen, etten helposti itke, mutta tämä teksti sai ''kovemmankin muijan'' pyyhkimään kyyneleitä. Itselläni on kolme hevosta, tai yksi on poni, enkä voi mitenkään edes kuvitella sun oloa. Paitsi että toinen hevonen on jonkun verran kesällä sairastellut (puhkuri). Välillä se on hyvä ja välillä huonompi, se on aivan kamalaa, kun ei tiedä, että näkeekö hevonen enää seuraavaa kesää, sillä jos oireet menevät pahaksi, ei hevosta ole järkeä pitää elossa, jos jo hengittäminen on vaikeaa... On vietetty unettomia öitä murehtien hevosen kohtaloa. Nyt meni vähän ot, mutta Tsemppiä kovasti! <3

    VastaaPoista
  42. Oon seurannut suo jo 2 vuotta. Kaikki hetket katoin kun ratsastit Voitolla hyvin. Voitto ei voi juosta enään. Muista että vaikka se on "kipeä" sä oot sen luona♡ Kauniisti kirjotit

    VastaaPoista
  43. Ei nyt liity postaukseen, mutta kuinka monta kurssia suoritit lukiossa?

    VastaaPoista
  44. Kiitos jokaiselle ihanista kommenteista, kaikkiin en ehdi henkilökohtaisesti vastata, mutta jokaisella oli todella kauniita sanoja sanottavana <3

    VastaaPoista
  45. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattukohan tämän tarinan poni olemaan rakas Täplämme?

      Poista
  46. Pystyn samaistumaan tuohon kohtaan jossa kerrot että yksin onnistuminen ei ole yhtä ihanaa kuin sen rakkaan karvaturvan kanssa. Ainakin minulla leviää kyllä suu hymyyn kun saa silittää sileää kaulaa kiittää hevosta kun se on tehnyt niin hyvin töitä.

    VastaaPoista
  47. Ihana postaus <3 Itelläni on kokemusta jalkavaivoista, ovathan meän heposet ravureita...
    Kaks niistä on juoduttu lopettamaan nimenomaan niitten jalkavaivojen takia :'(

    VastaaPoista
  48. Ihana postaus<3 Koskettava ja kauniisti kirjoitettu postaus. Mulla tulee sun nykysistä postauksista mieleen yks suokki. Mä ikävöin sitä vaik tiedän et se on onnelinen (se ei oo kuollu vaan se on eläketallilla (tai niin mulle on kerrottu). En voi unohtaa sitä.

    VastaaPoista
  49. "Jos sä olet luonani mä olen onnellinen" Sä Tiia... Koskettava postaus. Kun katson vanhoja videoita siittä kun Vote oli terve niin mietin miltä sinusta tuntuu. Olen luopunut rakkaastani (koirasta) Se oli hirveää. En voisi kuvitella jos meidän uusi koira kuolisi. Vanha koiramme eli noin: 13 vuotiaaksi. Mulla on sitä niin ikävä. Kun luin näitä kommenteja jokaisella on tarina. Tsemppiä jatkoon ja rapsutuksia Voitolle!

    VastaaPoista

LUE NÄMÄ ENNEN KUIN KYSYT!
♥ Blogin sivupalkista löydät vastaukset useimmin kysyttyihin kysymyksiin. Sivupalkkia kannattaa muutenkin tutkailla sillä siellä on paljon hyödyllistä tietoa!
♥Voitosta löydät lisätietoja täältä, minusta täältä ja muista eläimistämme täältä.
♥ Ennen kuin toivot erikoispostauksia, voit käydä täältä katsomassa olemmeko jo toteuttaneet sen.
♥ Kuvaamme pääasiassa Canon 7D -kameralla sekä Olympus E-PM2 -kameralla. Canonissa objektiinä toimii Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM ja Olympuksessa Olympus M.Zuiko Digital 45mm f/1.8. Videot kuvaamme yleensä Olympuksella.
♥ Muokkaan videot nykysyin iMoviella ja kuvat sekä bannerit Adobe Lightroom 6:lla sekä Adobe Photoshop Premierillä



KOMMENTTI JULKAISTAAN VASTA KUN OLEN HYVÄKSYNYT SEN! Vastauksen kommenttiisi saat varmiten kommentoimalla uusimpaan postaukseet. Luen kaikki kommentit, mutta joskus vastaaminen unohtuu, jos kysymys on tullut vanhaan postaukseen!