perjantai 29. huhtikuuta 2016

Hevoset ei enää kiinnosta


Olen viime aikoina lukenut niin ht.netistä kun blogini kommenttiboksista siitä kuinka minä olen menettänyt kiinnostukseni hevosiin ja minua kiinnostaa enää ainoastaan biletys. Ajattelin nyt ihan kokonaisen postauksen verran purkaa ajatuksiani ja selventää fiiliksiäni teille.

Kiinnostus ratsastukseen lopahti jo ennen Voiton sairastumista viime keväänä. Treenattiin kuitenkin kesä ahkerasti ja inspiraatio kasvoi sen myötä kun hyppääminen alkoi vihdoin sujua, sitten otettiin kuitenkin harppaus taakse päin. Voitto tuli kipeäksi, ei halunnut enää hypätä ja rampattiin eläinlääkärissä. Tässä vaiheessa jo ihan puhuttiin, että vaikka Voitto tulisi kuntoon ei minua enää kiinnosta kilpaileminen tai kunnolla treenaaminen. Nyt melkein vuoden päivät saikkualtuamme on motivaatiota kilpailemiseen ja kunnolla treenamiseen kuitenkin alkanut palailla - ei vain ole tervettä hevosta. 

Voin rehellisesti myöntää, ettei hevoset ole enää elämäni suurin kiinnostuksen kohde. En ravaa enää katsomassa kaverien kisoja tai vietä kaikkea aikaani tallilla. Mutta ei totuus ole sekään, että biletän tuolla viikonloput menemään ja jätän hevoseni hoitamatta. Ei todellakaan. Eikä sellainen edes onnistuisi kun on hevoset omaan pihaan päättänyt ottaa, joka päivä on tultava ratsastamaan, siivoamaan karsina ja ruokkimaan. Yksi syys miksei hevoset kiinnosta enää samalla tavalla on se, että olen hyvin kilpailuhenkinen ihminen. Maastoilu ja kevyt puskailu ei ole harrastus jota halua. Haluan kilpailla, treenata, valmentautua ja paiskia hommia hiki hatussa. Vaikka me ei koskaan oltu mitään huippuja ja vaikka kilpaileminenkin oli mulle vain harrastus, niin silti se motivoi aivan eri tavalla mitä nykyinen harrastelu.

Moni tyrkyttää uutta hevosta ratkaisuna, mutta en itse halua. Muutan lähivuosina pois kotoa eikä minulla ole mahdollisuutta ottaa sinne hevosta saati kahta mukaan ja meidän perheeseen lemmikit otetaan niiden loppu elämäksi. Nyt ei auta muu kun kuntouttaa Voittoa ahkerasti ja toivoa parasta. Voi kuitenkin olla, että vaikka jalka tulee kuntoon en halua enää hypätä siinä pelossa ettei se kestäkään hyppäämistä ja menee lopullisesti rikki. Siitä pitää keskustella sitten eläinlääkärin ja valmentajien kanssa. Jos kuitenkin lupa joskus irtoaa ja koetaan järkeväksi lähteä vielä treenaamaan kunnolla, niin vitsi miten ihanaa. Vasta kun menettää jotain tajuaa miten tärkeä osa elämää se on ollut.

Voitto on minulle kuitenkin kaikki kaikessa ja vaikka voinkin sanoa, ettei ratsastus ja hevoset enää niinkään kiinnosta niin Voitto kiinnostaa <3 Kenenkään ei tarvitse olla siis huolissaan, että Voitto olisi jäänyt heitteille kun mä niin kovasti nykyisin "biletän". Voitto saa edelleen vanhaan tapaan tarvitsemansa huolehtimisen, rakkauden ja liikunnan. Ehkä se on jopa onnellisempi saadessaan tarhata hokkiaikaankin kaverin kanssa pitkiä päiviä usein ilman loimea, maastoilla ja elää muutenkin enemmän hevosen elämää. Mulla onkin ollut mielessä kirjoittaa jokin postausta siitä miten meillä on jotkin asiat muuttunee kun ei ollakaan enää "treenissä", kiinnostaisiko?

Vinkkinä kaikille pieni tauko tekee hyvää, jos motivaatio on hukassa. Meillä tosin pakollinen tauko tuli vähän ikävistä syistä ja tauolta ei noin vain palatakkaan, vaikka mieli jo esteradoille tekisikin.

45 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! Makin oon kuullut tosta sun jutusta tallilla, ja mä ymmärrän sun tilantees.

    VastaaPoista
  2. Mä ymmärrän sua tosi hyvin! Mulla on käynyt noin, mutta toisen harrastuksen kanssa ja oman vamman takia:(

    VastaaPoista
  3. Täyttä asiaa, itsekkin haluaisin hevosen mutta en sitten tiedä miten saisin kaikki kulut yms hoidettua

    VastaaPoista
  4. Tiedän niin sun tunteen! Mulla on ollut omia hevosia kotipihassa jo melkein kymmenen vuotta ja kun oma kisaheppani loukkasi jalkansa, alun harmituksen jälkeen tuli pieni helpotuksen tunne. Ei enää viikottaisia maneesireissuja talvella, ei kisoja joka kesäviikonloppu, vihdoinkin oli aikaa johonkin muuhun kuin hevosiin.

    Itsekään en kauheasti kuitenkaan nauti puskailusta, joten toiveissa olisi vielä joskus päästä valmentautumaan ja kisaamaan, mutta pieni tauko on tehnyt vain hyvää motivaatiolle.

    Toivottavasti Voitto tulee vielä kuntoon :)

    VastaaPoista
  5. Hirmu hyvin kirjoitettu postaus, itellänikin hävisi kaikki heppailuinto samalla kun kilpailuloppu. Nyt alkaa vähitellen olla kaipuu takasin ratsastamaan, mutta en tiedä onko missään yhtä kivaa diiliä tai sitten vaan niin pirun kivaa hevosta ettei haittaa etten pääse enää radoille.
    Irman omistajille on kiitollisuuden ja puoli elämää velkaa edelleen :)

    VastaaPoista
  6. Mun mielestä on tavallaan epäreilua monia bloggaajia kohtaan, että pikkutytöt edelleen nostavat sun blogisi niin korkealle. Jos tällä sisällöllä nykyisessä blogiskaalassa aloittaisi, lukijamäärä ei ikimaailmassa olisi samoissa luvuissa. Kaipaan itsekin niitä teidän hauskoja yhteksvideoita, lyhytelokuvia ja kaikkea oikeastaan mikä teidät teki tunnetuksi, vastaavien videoiden tekijää kun ei löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä bloggaus mikään kilpailu ole :D Mitä väliä sillä on, että mulla on enemmän lukijoita? Tuskin se keneltäkään on pois :)

      Poista
    2. Hyödythän sä siitä rahallisesti yms esimerkiksi yhteistöillä. Tuskin sadan tai parin lukijan blogi yksitoikkisilla puhelinkuvilla kauheasti yhteistyökumppaneita sais. Ei se keltään pois ole, mulle ainakin tullut sellainen kuva että pidät blogia pakolla jotta saat yhteistyö juttuja.

      Poista
    3. Mistä moinen kuva on syntynyt?, sen verran iso homma tämän ylläpito on, että ei pelkän rahan tai yhteistyökumppaneiden takia jaksa moista. Ihan puhtaasti omasta innostuksesta ja halusta tärä edelleenkin pidän siis :)

      Poista
    4. Ite oon tullu vasta tän vuoden puolella lukijaksi ja siltältö kyllä kelpaa minulle vaikkei jokainen postaus sisällä sit pelkkää hevosasiaa

      Poista
    5. Välillä tulee tunne että monet kuvittelevat Tian pysyvän ikuisesti 13 v heppatyttönä joka väsää heppavideoita blogiin. Tia kasvaa ja aikuistuu ja blogi muuttuu siinä mukana. Varmasti lukijakunnassa on paljon niitä jotka ovat jollain tavalla samassa elämän tilanteessa opiskelujen ja tulevaisuuden suunnitelmien kanssa. Ehkä tämä ryhmä ei vaan ole niin aktiivisia kommentoimaan kuin pikkutytöt.

      Poista
  7. Voi Tiia, hyvä postaus ja kiinnostaa kyllä lukea siitä miten teidän elämänne on muuttunut. Mä oon myös huomannu, miten kova ikävä mulla on treenejä ja kisoja. Oon viime syksystä asti ollu vähän hukassa tän koko harrastuksen kanssa mutta rakkaus Nuuttia kohtaan ei oo muuttunu mikskään. Oon varma, että Voitto on myös onnellinen ja rakastettu edelleen. Ja mitä ikinä se tulevaisuus tuo tullessaan, niin uskon vahvasti, että niin on tarkoitettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu Susanna, hukassa nimenomaan harrastuksen suhteen ei niinkään sen oman hevosen :)

      Poista
  8. Hyvä postaus ja mullakin oli vähän viime vuonna et lopetan mutta sitten kesälomalla päätin että en voi lopettaa T. Laura

    VastaaPoista
  9. Eikös se mee jotenkin, että heppatyttö on aina heppatyttö? Tai jotain sinne päin...

    Tää oli kyllä miu mielestä hyvin kirjoitettu postaus, sillä vaikka hevoset ja ratsastus kuuluisivatkin vahvasti elämään, saa myös olla muutakin elämää kuin ainoastaan ne hevoset. Ei se tarkoita sitä ettei tykkäisi enää hevosista, jos välillä haluaa ja tekeekin jotain muuta kun koko ajan hevostelee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran heppatyttö, aina heppatyttö, luulisin? :D

      Poista
  10. Itsekin lopetin ratsastuksen 4 vuodeksi, mutta niin se laji vaan veti mua takaisin satulaan ja nyt tuntuu etten vaihtais sitä mihinkään. Ratsastus on iso osa mun elämää ja toivottavasti tulee olemaan vielä pitkään :) Typeriä noi huhut susta, toivottavasti Vote tulee kuntoon ja pääsisitte taas treenailemaan, mutta sen näyttää vain aika :)

    VastaaPoista
  11. Haha! Pikkusen ku kertoo heppablogissa jostain muusta elämästä ni heti on hevonen jätetty heitteille ja vaan "biletetään" :DD voi tätä internettiä juoruineen....
    Mäki oon miettiny varmaan 100 kertaa ratsastuksen lopettamista, mutta aina sinne selkään päätyy uudelleen ja uudelleen :D

    VastaaPoista
  12. Tässä mietiskelin, että jos sinulla on kova hinku treenaamaan miksi et ottaisi tuntia jollain muulla hevosella? Eikös Pinjakin viime vuonna ratsastellut valmentajanne hevosella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kova hinku treenaamaan Voitolla, ei niinkään muilla :) Se on kuitenkin eri asia ratsastuskoulussa treenata tosissaan mitä oman hevosen kanssa.

      Poista
  13. Mun mielestä toi on tosi fiksua olla hankkimatta tässä vaiheessa uutta hevosta, jos haluat kuitenkin päästä muuttamaan pois kotoa, opiskelemaan enemmän ja itsenäistymään. Hienoa, että haluatte pitää eläimet niiden elämän loppuun saakka! Pystyn hyvin samaistumaan noihin fiiliksiin, vaikken olekaan ollut täysin samassa tilanteessa. Omaa rakasta hevosta kuntouttaessaan tulee varmaan monellekin sellainen muutos omaan ajatusmaailmaan, ettei kisaaminen ja kehittyminen välttämättä enää kiinnostakaan, ellei juuri se kyseinen hevonen enää tule kuntoon. Vaikka itsekin olen aina ollut tosi innokas hyppääjä, mulle ei tehnyt yhtään tiukkaa pitää 10 kk taukoa hyppäämisestä, koska halusin todella ottaa varman päälle, että hevonen on kunnossa siinä vaiheessa, kun estetreeniä jatketaan. Kyllä siinä menee nopeasti asiat tärkeysjärjestykseen, kun hevonen tulee kipeäksi ja toisaalta kevyempi harrastelu mahdollistaa ajallisesti (ja myös jaksamisen osalta) sen, että pystyy kokeilemaan muitakin harrastuksia ja ehtii viettää aikaa muuallakin kuin hevosen selässä ja tallilla. On kyllä sekopäistä, että heti oletetaan, sun rilluttelevan vaan bileissä ja baareissa, kun pari kertaa mainitset jossain käyneesi. No ei blogimaailmassa voi kai enää muuta odottaakaan. :D

    VastaaPoista
  14. Onhan tuo ihan ymmärrettävää, että se suurin palo harrastukseen sammuu kun ei ole enää kunnollista kisa/treenihevosta. Teillähän on ollut hevoset pihassa jo pitkään, nii eiköhän oo jo aikakin että saa viettää enemmän aikaa kavereiden kanssa siinä missä ennen tuo aika meni valmennuksissa ravaamiseen. Mut uskon kyllä että se suurin palo on ehkä sammunut vaan harrastuksen osalta, ei hevosten :D mullakii oli pieni innostuksen lopahdus tossa syksyllä vaikka harrastusta jatkoinkin mutta sitte selkävamman takia(välilevynpullistuma) ja oli pakko pitää breikkiä muutamiu kuukausia nii innostus palasi, melkeimpä moninkertaisena,kaikkien on hyvä ottaa välil happea siitä hektisimmästä elämästä :D

    VastaaPoista
  15. Niin surullista, että monen monta vuotta seurattuani tätä blogia, se ei enään ikinä palaa samanlaiseksi kisapostauksineen, valmennuspostauksieen ja muine hevosjuttuineen. 2-3 vuotta sitten seurasin todella aktiivisesti tätä blogia ja kävin hevosmessujen miiteissä yms.
    Kaveriporukasta kaikki seurasi tätä, ja keskusteltiin blogin jutuista yms. Nyt kaveriporukan tiet erkaantui ja blogikaan ei enään ole sama...
    Ite en edes oo ikinä melkein 10 vuotisen ratsastushistoriani aikana kisannut kunnolla, ehkä pari kertaa tallin kisoissa. Silti on innostus uuden oppimiseen ja hevosteluun säilynyt. Juuri nyt ratsastan islanninhevosilla ainakin neljättä vuotta eikä kyllästytä :)!
    Tietty ymmärrän tilanteesi, ja että kiinnostus voi lopahtaa jos kisaaminen oli se juttu :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mikään kun ei vaan pysy valitettavasti samana. Elämäntilanteet muuttuu, minä kasvan ja blogikin muuttuu siinä samalla :)

      Ja tosiaan joitakin innostaa sellainen hevosten kanssa puuhailu ja itse taas olen enemmän kunnollisesta treenauksesta ja kisauksesta innostuva, jokainen tykkää eri jutuista ja eri jutut motivoi :)

      Poista
  16. Mä tiedän ton tunteen,koska ei enää ollu mitään ratsastuskoulua eikä omaa hevosta koska yksi lopetettiin ja toinen lähti varsalainaan niin päätin että lopetan ratsastuksen siihen,mutten lopettanut ja se kiinnostaa mua edelleen ja haluan oppia ratsastuksessa hyväksi vaikkei kukaan ole koskaan valmis. Meille tuli täysylläpitoon hollantilainen puoliverinen tamma,ja käyn sillä nykyään ja 5.5. 2016 meillä on koulukisat :) Jos osaat kertoo Tiia neuvoa miten saan sen hevosen kulkemaan kuolaintuntumalla? Pää alhaalla sisään asetettuna koska se kulkee pää ylhäällä. Eli osaatko/voitko kertoa neuvoa miten saan sen hollantilaisen puoliverisen tamman kulkemaan kuolaintuntumalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mee vaikka ratsastustunneille. Sillä hevosen rodulla ei ole suurtakaan merkitystä siinä, kuinka se saadaan kulkemaan oikein päin, vain ratsastajan taidoilla.

      Poista
    2. Kysyppä opettajalta apua :) Siinä pitää olla monta palikkaa kohdallaan, että hevonen kulkee nätisti.

      Poista
  17. Ihanaa, että uskallat kertoa tästä myös blogissasi! Mutta tuttu tunne minullekin. Ei ihan noin pahaksi ole päässyt, mutta oletus siitä että hevoset ovat kaikki kaikessa. Ei, se ei vaan enää mene niin. On muutakin elämää ja varsinkin silloin kun ei onnistu, ei ole mitään motivaatiota myöskään treenata. Ja pieni tauko palauttaa motivaatiota, mutta entäs kun pihassa on kaksi hevosta? Ei vaan pystykkään jäämään kuukaudeksi pois kuvioista. Vähän hankala tilanne mulla tän suhteen, mutta jospa se siitä.

    Mutta edelleen sanon, että arvostan suorapuheisuuttasi tästäkin asiasta. Kyllä se niin on, ettei niitä trueheppatyttöjäkään aina kiinnosta. Siinä vaiheessa, kun esim ratsastaminen ei ole enää vapaaehtoista, voi sekin alkaa nyppiä aika pahasti..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti, ihan tuttuja ajatuksia..:)

      Poista
    2. Oi että, osuit niin naulan kantaan tuossa "Kyllä se niin on ettei niitä trueheppatyttöjäkään aina kiinnosta." ja "Siinä vaiheessa, kun esim ratsastaminen ei ole enää vapaaehtoista,voi sekin alkaa nyppiä aika pahasti." Ihan kun mun ajatuksia oisit kirjottanut! Nimenomaan se pakollisuus tekee heppailusta välillä tympeää. Meilläkin kun noita heppoja omasta pihasta löytyy.

      Poista
  18. Kiva postaus! Tuntuu ettei netissä tai blogimaailmassa voi sanoa enää ainuttakaan kommenttia ilman että joku vetää herneen nokkaan tai tekee omia typeriä johtopäätöksiään... Ja sanoit mielestäny hyvin, että vaikka hevoset ei olisi aina ensimmäisenä mielessä, niin ne ei silti poistu sun elämästä! 😊

    VastaaPoista
  19. Ja se vielä etten ymmärrä miten ihmiset olettaa että kaikkien kiinnostustenkohteet pysyy samana läpi elämän, sillä harvalla ne täysin samanlaisina pysyykään. Ja kun säkin olet tossa iässä (apua kuulostaapa analyyttiseltä :D) niin ei ihmekkään jos kaipaan välillä vähän muutakin sisältöä elämääsi 😃

    VastaaPoista
  20. Mullakin on oma trakehner tamma ollut tammikuusta asti saikulla selässä olleen revähdyksen takia ja koska kyseessä on erittäin herkkä hevonen, niin ollaan pian oltu 5kk todella hitailla, jonka takia itseltäni lopahti motivaatio täysin. Ja kun aloin miettimään tätä asiaa että pitääkö tammalle ottaa vuokraaja, liikuttaja, hoitaja tai jotain koska en itse jaksa,niin ymmärsin että mulla on kuitenkin niin "uusi" hevonen(joka tuli viime kesäkuussa mulle) että kaikki, myös minä itse luulisivat minun tehneen virheen ostaessa hevosen ja heittäessä sen muiden käyttöön olisin laiska suoraan sanottuna paska. Mutta oon nyt vihdoinki alkanut saada motivaatiota kun on alkanut kemiat herkän ja rakkaan hevosen kanssa kohtaamaan, ja ollaan päästy etenemään. Ja en halua tällä sua mitenkään tyrkyttää hevosen selkään, yms... Mut kerroin vaan oman kokemukseni saikkuilevasta hevosesta, ja tämä oli mulle ensimmäinen kerta ikinä kun hevonen on tullut kipeäksi. Ja sehän nyt on muutenkin selvää ettei kaikki kiinnosta ikuisesti, niin kaikki muu on silloin täysin avoinna tai jotain��

    VastaaPoista
  21. Harmi että tää jää nyt tähän. Niin kiva kun on ollut muutaman vuoden ajan seurailla teidän heppailuja

    VastaaPoista
  22. Netissä ihmiset kuvittelee aina näkevänsä koko totuuden someen laitetusta materiaalista..

    VastaaPoista
  23. Hyvä postaus :) ja rupesin tässä miettimään että jos se Voitto tulee kunnolla kuntoon mutta et haluaisi sillä hypätä jalan pettämisen pelossa niin oletko miettinyt kouluratsastusta? Se olisi vähän kevyempää Voiton jalalle ja pääsisit kilpailemaan? :)

    VastaaPoista
  24. Hei Tiia! Mut toihan on sitä hiki hatussa hommaa. Mitä enemmän sä hoidat voittoa sitä paremmin se paranee vaikka se on hidasta hommaa. Jos Ratsastus ei kiinnosta niin voithan vain hoitaa voittoa ja sitten kun se inspi tulee taas niin kyllä se siitä. Onhan sitä nuorena muutakin kuin hevoset varmaan. Tulet ylioppilaaksi, opiskelut, kaverit ja yms. Ite näin alakoululaisena, hoitoponini on koko elämäni, eikä koulu ole sen rakempaa. Onnea :)

    VastaaPoista
  25. Tyyppien pitäis ymmärtää että sä et enään oo mikään pikku tyttö vaan jo tosi iso ja kyllä sä saat bilettää. Ja paranemisia voitolle. Ja kyllä teillä hepat ainakin videoiden perusteella hoidetaan hyvin. Ei sitä pelkkiin hevosiin pidä elämää heittää

    VastaaPoista
  26. Ymmärrän Tiiaa täysin, vaikken täysin samaa tietenkään ole kokenut. Jotain pitää poistaa, että jotain muuta saa enemmän.
    Luultavasti Tiia haluaa keskittää aikaa nyt omiin kavereihinsa, joten heppailua on poistettava, mutta ei se silti tarkoita, että Tiia ei huolehtisi Voitosta, tai tallistaan ylipäätänsä.

    Turhien päättelyiden tekeminen saisi loppua, Tiia kyllä tietää miten järjestää oman elämänsä.

    VastaaPoista
  27. miks sua vaan ei kiinosta\?

    VastaaPoista
  28. Kisaaja motivoituu treeneistä ja kisoista eli tavoitteellisesta tekemisestä. Kun kisahevonen hajoaa, on aina aika tehdä valinta uuden hevosen ja lopettamisen välillä. Ihan oikea valinta!

    VastaaPoista
  29. Oiii, surullista teidän molempien kannalta! Mutta yhteinen matkanne tähän tilanteeseen on varmasti antanut paljon, vaikka Voitto siirtyisikin kokonaan "eläkepäiville". Harvat nuoret pääsevät kasvamaan aikuisuuteen näin vastuullisen harrastuksen parissa. Upea aloitus itsenäiselle elämälle opintojen jälkeen myös Tiialle! Onnea teille kaikille uusille valinnoillenne!

    VastaaPoista

LUE NÄMÄ ENNEN KUIN KYSYT!
♥ Blogin sivupalkista löydät vastaukset useimmin kysyttyihin kysymyksiin. Sivupalkkia kannattaa muutenkin tutkailla sillä siellä on paljon hyödyllistä tietoa!
♥Voitosta löydät lisätietoja täältä, minusta täältä ja muista eläimistämme täältä.
♥ Ennen kuin toivot erikoispostauksia, voit käydä täältä katsomassa olemmeko jo toteuttaneet sen.
♥ Kuvaamme pääasiassa Canon 7D -kameralla sekä Olympus E-PM2 -kameralla. Canonissa objektiinä toimii Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM ja Olympuksessa Olympus M.Zuiko Digital 45mm f/1.8. Videot kuvaamme yleensä Olympuksella.
♥ Muokkaan videot nykysyin iMoviella ja kuvat sekä bannerit Adobe Lightroom 6:lla sekä Adobe Photoshop Premierillä



KOMMENTTI JULKAISTAAN VASTA KUN OLEN HYVÄKSYNYT SEN! Vastauksen kommenttiisi saat varmiten kommentoimalla uusimpaan postaukseet. Luen kaikki kommentit, mutta joskus vastaaminen unohtuu, jos kysymys on tullut vanhaan postaukseen!