lauantai 31. toukokuuta 2014

Videopostaukset matkasta Helsinkiin!


Voitto näytti kotiutuvan hyvin yöpaikkaansa. Vähän kyllä jänniittä kun se piti ekaa kertaa meille tulon jälkeen jättää jonkun muun hoiviin, mutta eiköhän se hyvissä käsissä ole. Nyt vielä vähän kuvien muokkaamista ja sitten nukkumaan, jotta huomenna jaksaa ratsastaa! Klinikkaan voi muuten ostaa lippuja myös ovelta, jos ei ole vielä ehtinyt ennakkotilata. Lisäinfoa täällä.



Linkki ensimmäiseen osaan / Linkki toiseen osaan

58

perjantai 30. toukokuuta 2014

Hyvän mielen estetreenit

Matkaan lähdössä!
Moi! Kuten varmaan muistatte viime Backlundin valmennus ei mennyt kovin hyvin. Sannan treenin jälkeen en olekaan hypännyt Voitolla, mutta olen kaikilla muilla tavoilla noudattanut hänen ohjeitaan ja sen kyllä onneksi huomasi! Eilen hypättiin sitten Terhin kanssa samassa paikassa missä tuo Sannan valmennus oli. Terhin kanssa oltiin puhuttu, että tehdään ihan helppoa ja ihan pientä, että saadaan vaan hyvä fiilis epäonnistumisien tilalle. Ja sitten voi hyvällä fiiliksellä lähteä sunnuntaina Hippolan esteklinikkaan.

Aloitettiin radan pätkällä jossa oli kavalettejä, puomeja ja ihan mataliksi laskettuja esteitä. Mun piti koko ajan pitää Voitto hyvin avuilla, pistää sen moottori töihin. Välillä unohduin vaan käskemään sitä kovempaan vauhtiin, jolloin laukka piteni, mutta kun pitäisi muistaa pitää edestä vastaan, jotta se polkisi hyvin varsinkin kaarteissa. Alla näette kaikki pätkät mitkä äiti kuvasi pieniltä esteiltä.


Kun oltiin tultu rataa pari kertaa ihan matalilla esteillä melko hyvällä fiiliksellä nostettiin esteet 90cm korkeuteen. Äiti onnistui jotenkin säätämään eikä ekaa 90cm rataa tullut ollenkaan videolla. Ekalle esteelle, joka oli pinkki suunnanvaihtopysty tuli heti kielto. Eikun uusi yritys ja loppu rata puhtaasti. Yritin ekalle esteelle hypyttää Voittoa vähän kaukaa ja se otti heti nokkiinsa.

Terhin kanssa puhuttiinkin, että jos paikka ei luonnostaan satu kohdilleen vaan pitää tehdä joku ratkaisu odotan Voiton mielummin melko pohjaan. Se hyppää pohjasta ihan tyytyväisenä, mutta jos kauempaa pitää lähteä se helposti ottaa sen kiellon. Terhi kertoikin jonkun ulkomaalaisen valmentajan hänelle sanoneen, että herkille hevosille pohjasta hyppääminen ei ole ongelma. Voittokin hyppää sieltä oikeen skarpisti eikä ota puomeja, kuten ehkä jotkut ei niin tarkat hevoset. Mitenkään tietoisesti ei tietenkään pyritä joka esteelle lähestymään niin että paikka tulisi lähelle. Eli käsijarru ei saa jäädä vetämään hyvissä ajoin estettä vaan ne pidätteet otetaan vasta sitten kun näen, että on joko mentävä eteen tai taakse.

Kuten alla olevilta videoilta huomaatte paikat tuli välillä melko pohjaan, mutta niistä selvittiin. Ainoastaan kaarevalla linjalle aallolta siniselle okserille tuli yksi laukka liikaa, joka korjattiin sitten seuraavalla radalla. Hyppäsin 90cm radan kahdesti, joista se eka nyt ei näy videolla, kun äiti oli jotenkin sen saanut feilattua. Kahden suhteellisen onnistuneen radan jälkeen Terhi heitti idean, että menisinkö vielä 100cm radan. Sain itse päättää ja miettiä, otanko riskin että nyt hyvä fiilis katoaa ja niitä kieltoja tuleekin.

Päädyttiin sitten yhdessä, että menen lyhyemmän radan, mutta sillä 100cm korkeudella. Rata näkyy videolla viimeisenä. Muuten rata oli melko iisi, mutta nyt mun piti korjata kaarevalle linjalle se kuusi askelta mikä siihen piti oikeasti ottaa. Ekalla kerralla jäin taas himmaamaan, mua vaan pelottaa ratsastaa isosti kohti estettä, koska sillon niitä kieltoja helposti tulee. Mutta eihän mun oikeasti tarvi isosti kohti sitä estettä mennä, vaan eteen ratsastus heti ensimmäisen esteen jälkeen riittää. Ennen toista estettä voin sitten ottaa jo vähän kiinni. Sainkin uudestaan tehtyä juuri näin ja eihän se ollut yhtään kamalaa..:D
Kehuja sain muuten pohkeen korjaamisesta oikeelle paikalle. Oon aika ylpee itestäni että oon onnistunut sen lähes itsenäisesti korjaamaan näin nopeasti. Jotkut ongelmat on helppo korjata, kunhan joku vaan ne ensin sulle kertoo.

Ehdittiin hypätä juuri ja juuri ennen kun kova sade alkoi. Loppuravit hölköteltiinkin maneesissa, jonne jäätiin äitin kanssa vielä laittamaan kylmiä ja purkamaan Voitto. Voitto sai vielä ennen kotimatkaa vähän drinksua. Ostettiin pitkästä aikaa omenamehua, kun meidän hepat sitä mielellään juo. Jos Voitto heittäytyy huomisen reissulla hankalaksi juomisen suhteen, niin on sitten ainakin muistissa miten hyvältä omppumehu maistuu.


Tämä ilta on mennyt pakatessa ja Voittoa puunatessa. Toivottavasti en unohda mitään tärkeää, ei koskaan olla olut yön yli kestävällä reissulla Voiton kanssa! Käytin tänään muutensaappaatikin kiillotuksessa ihan suutarilla. Koitettiin äidin kanssa metsästää myös siistiä huopaa klinikkaan, mutta ei ollut yhtään meille kelpaavaa. Aina oli väri, malli, koko tai yksityiskohdat pielessä. Ollaanko me vaativia vai onko Kuopion tarjonta pieni? Huomenna lähdetään siis kohti Helsinkiä, mutta ensin käydää Korholassa, jossa Ellu ratsastaa Voiton ja jonne Lilli jää yökylään.

58

torstai 29. toukokuuta 2014

Viikon blogihaaste: Inhokki ja lemppari tallityöt

Ohjeet: Kerro 3 inhokki ja 3 lemppari tallityötä/hevoshommaa tai mitä termiä kukin nyt haluaa käyttää. Kirjoita omalla tyylilläsi postaus blogiisi ja elävöitä postausta kuvilla. Kopioi halutessasi yllä oleva banneri postaukseen ja linkitä tämä haastepostaus, josta ohjeet löytyvät. Haasteen voi tehdä kuka vain, mutta postauksessa voi myös haastaa halutessaan muita bloggaajia mukaan. Minä haastan tällä kertaa Kaktun ja Futuran -blogin ja Laepin blogin Linkitä sinun tekemä postaus tämän postauksen lopussa olevaan osioon, jonne kaikkien haasteeseen vastanneiden blogit tulevat. Sieltä minä ja muut voivat käydä sitten lukemassa sinun tekemän postauksen. Jaan suosikki postauksiani blogin facebook-sivulla ja ehkäpä täällä blogissakin. 

Inhokit
Hevosten syöttely vihreällä
Meillä ainakin hevosia totutellaan alkavaan laidunkauteen syöttelemällä narun päässä pihalla.  Hevosistahan tää on ihan huippua ja ne pistelee kesän ekoja vihreitä ihan onnessaan. Pienempänä syöttely oli ihan huippukivaa ja ratsastuskoulussa oli suorastaan kunnia, kun saatiin käydä syöttelemässä Demsi-ponia ja Marja-aasia. En tiedä miksi tästä on nyt sitten tullut näin vastenmielistä puuhaa. Tuntuu niin turhalta seistä vaan katsomassa, kun toinen syö. Sen ajan käyttäisin paljon mielummin johonkin muuhun! Ehkä se oli ennen kivaa kun keikuttiin selässä ja pelleiltiin, mutta nykyään annettaan hevosille rauha nauttia maukkaasta heinästä.

Heinien mittaaminen
Meillä heinät mitataan aina säkkeihin valmiiksi isosta pyöröpaalista. Äiti hoitaa nykyään onneksi yleensä aina tämän, mutta kesäloman alkaessa tiedän, että joudun sitä itsekkin tekemään aina välillä. Pyöröpaalista heinä ei lähde kovin hyvin irti (tai ainakin mulla on sellanen päähänpinttymä, että sitä saa repiä..). Lisäksi heinä kutittaa, eikä mene sinne minne sitä ohjaan eikä sitä ei ole koskaan oikeaa kilomäärää. Nykyään heinäpaali on sentään ihan tallin vieressä, ennen se oli melko kaukana ja muistan miten pelottavaa oli pimeellä käydä toisen rakennuksen puolella niitä yksin mittaamassa ja hakemassa. Ehkä mulle on siitä jäänyt niin negatiivinen asenne heinien mittausta kohtaan.

Laitumien pystytys ja purkaminen
Kuten huomaatte, kaikki mun inhokkitallihommat liittyy heinään. Yhtenä päivänä tän tajutessani alkoi ihan naurattamaan, että ei voisi kuvitella heinän aiheuttavan näin paljon negatiivisä juttuja. Meillä on kehitetty vaikka mitä apuvälineitä ja vuosien saatossa on kehittynyt jo hyvä tyylikin rakentaa ja purkaa laitumet nopeasti, mutta silti en siitä pidä. Heinät kutittaa jalkoja, nokkoset pistelee, tikut ei mene suoraan riviin, lanka on solmussa, lanka on loppu, hyttyset kiusaa, tikut on loppu, pitää etsiä lisää, paarma pörrää pään päällä ja blaaah... Onneksi meillä on vain kaksi laidunta ja ne pitää pystyttää kerran vuodessa ja purkaa kerran vuodessa. Pystyttämisessä on sentään se ilo, että hevoset pääsee sen jälkeen nauttimaan vihreestä ja niiden iloa on hauska katsoa. Mutta pois ottaminen, silloin kaikkia vaan masentaa, eikä ole edes lämmin ja ihana kesäfiilis!



Lempparit
Hevosen peseminen
Musta on ihan tosi hauskaa pestä ihan kunnolla hevonen. Varsinkin talven jälkeen ekasta pesusta paljastuu kuin uusi eläin. Talven liat on pesty ja alta paljastuu puhdas ja kiiltävä turkki. Yleensä peseminen tapahtuu lämpimänä kesäpäivänä, joten vaikka vaatteet ovatkin touhussa kastuneet ei se haittaa yhtään.

Hevosen siistiminen
Tykkään hommista, jossa työn tuloksen näkee selvästi. Olen laiska, joten ei ole kiva tehdä jotain jota ei sitten jälkeenpäin huomaa edes selvästi. Vaikka pidänkin Voiton siistimisestä, tulee tätä tehtyä vähän liian harvoin ja sempä takia työn tuloksen huomaa selvästi. Vuohiskarvojen ja harjan siistiminen on ihan suosikkipuuhaa. Yleensä en jaksa/viitsi nyppiä Voiton harjaa, sillä se ei siitä pahemmin tykkää. Leikkaamallakin saa ihan kohtuullisen siistiä jälkeä aikaan. Tosin pari kertaa on kyllä tullu mokattua melko pahasti leikkaamalla liian lyhyt tai muuten epätasainen harja..



Varusteiden putsaus
Tätäkin tulee tehtyä mukavuudesta huolimatta liian harvoin. Uusia suitsia olen nyt koittanut puhdistaa joka toinen päivä, mutta yleensä puhdistaminen jäi lähinnä ennen kisoja tai valmennuksia tapahtuvaksi jutuksi. Ehkä se sen takia onkin niin kivaa, varsinkin kisoja ennen tapahtuvaan varusteiden putsaukseen liittyy tietty jännitys. Kun oikein likaiset sappaat tai suitset on puunattu puhtaiksi, tuntuu kun omistaisi uudet varusteet taas hetken!

Lisää postauksesi (HUOM! Vain valmiit postaukset, ei blogia, josta ei edes löydy koko postausta) listaan painamalla Add your link painiketta. Täytä kentät joissa kysytään postauksesi osoitetta (URL), blogisi nimeä (Name) ja sähköpostiosoitettasi (mail), joka ei tule näkyviin muille.






27

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Väistöjä, vastalaukkaa ja uudet päitset

Ihanaa koeviikko on vihdoin ohi ja kesäloma voi alkaa! Mutta eipäs se kyllä mun osalta alakkaan... Käyn ensi vuodelta yhden enkun kurssin pois kesälukiossa eli kaksi ensimmäistä kesälomaviikkoa vietän nenä kiinni enkun kirjassa. Tiistaina eli eilen mulla oli vain kuviksen koe eli siis tehtiin keskeneräiset työt loppuun, joten päästiin hyvissä ajoin lähtemään kouluvalmennukseen, joka alkoikin jo kahdelta.

Oltiin Pinjan kanssa tunnilla kahdestaan, joten tehtiin just eikä melkeen meille sopivia tehtäviä. Aika väistöpainoitteinen tunti olikin ja hyvä niin, sillä nyt sain vähän taas fiilistä miltä niiden väistöjen pitää oikeasti tuntua ja voin kotona hakea sitten itsenäisesti samaa fiilistä. Tehtiin myös vastalaukkaa ja voin tunnustaa, että oon kotona tehnyt sitä ihan päin honkia. Nyt on sitten oikeat avaimet siihen miten vastalaukastakin saa kaiken hyödyn irti eli tosi hyvä juttu, että sitäkin tunnilla työstettiin.
Videolta näette melko hyvin meidän menoa. Alkuun oli melko epätasaista ja tuntui, ettei mikään onnistuisi tällä kertaa. Loppua kohti kuitenkin parani ja vikoista väistöistä saatiin paljon kehuja, jei! Ongelma kohtia olivat jälleen mun apujenkäytön hitaus ja se, että mä en vaan tajua/uskalla vaatia tarpeeksi joka tilanteessa. Ollaan Voiton kanssa ehkä hieman liian mukavuudenhaluisia ja jäätäisi mielellään vaan löllymään sellasta kivaa vauhtia, ettei kumpikaan joudu tekemään duunia.Mun ryhti meinaa edelleen lösähtää, mutta kuten videollakin Ellu taitaa sanoa on se jo hieman parempi. Loppupalautteeksi sain paljon tsemppaavia sanoja, kuinka ongelmista vielä selvitään treenaamalla. Ei pidä jäädä voivottelemaan kun ei onnistu ja lyllertää siellä mukavuusalueella. Mun pitää nyt kotona tehdä vaikka samoja tehtäviä mitä valmennuksissa, jotten keksi liian helppoja ja meidän mukavuusalueella olevia juttuja joka päivälle..

Hippolan klinikka lähestyy, oottehan tulossa? Mua jännittää ihana sikana, mutta samalla oon tosi onnellinen, että oon ollu täällä blogissa rehellinen kaikkien epäonnistumisienkin suhteen. Ois melko noloa, jos en olisi laittanut esille videoita, joissa meillä menee huonosti tai saatikka jos en olisi edes kertonut teille. Tiedän siis että te tiedätte, ettei meillä todellakaan ole varsinkaan viime aikoina mennyt estetreenit putkeen. Näin ollen epäonnistuminenkaan klinikassa ei pelota niin paljoo, ainakaan vielä.. Jäiks! Olisi kiva tietää onko paikalle tulossa ketään kuvaajia, laittakaa vaikka linkkiä teidän kuvasivustolle tms. Ja vinkkinä, bloggaajat haluavat kuvat mahd. nopeasti, jotta voivat tehdä tapahtumasta postausken reaaliajassa ;)

Sain eilen muuten puhelun Antti Jurvaselta, joka siis pitää mun ryhmälle tunnin klinikassa. Oli tosi kiva kun valmentaja haluasi etukäten jutella meidän kanssa. Klinikkaa varten sain myös vihdoin aikaiseksi ostaa Voitolle edustuskelpoiset nahkapäitset. Vanhat ovat jo ihan kamalan nuhjuisen näköiset, mutta silti käyttökelpoiset täällä kotona. Miettikää ostin ne melkein 4 vuotta sitten 16 eurolla Hööksistä ja siis ne makso normaalihintasina sen 16e. Ne on kestäneet ihan sika kauan hintaansa nähden ja paremmalla hoidolla, eikä joka päiväisellä käytöllä olisivat varmaan ihan nätitkin vielä. Vanhat päitset jää nyt kotipäitsiksi ja näitä uusia käytän sitten kuljetuksessa ja muutenkin parempina päitsinä. Niissä on melko makeeta kiiltonahkaa, jossa on vähän käärmeennahkakuviota ;) Ootteko te muuten joskus löytäneet jotain tosi halpaa, mutta kuitenkin laadukasta?

 
53

tiistai 27. toukokuuta 2014

Eka päivä laitumella!


Sunnuntaina pystytettiin lähimmälle eli kentän viereiselle laitumelle aidat ja hepat pääsi heti nauttimaan kesän ihanuudesta. Jos joku ihmettelee miksi hevoset on noin märkiä, niin kasteltiin ne ennen laitumelle pääsyä, jottei olisi niin kuuma. Viikonloppuna oli kyllä hirmu lämmintä! Ei olisi pitäny valittaa kuumuudesta silloin, sillä nyt on ihan pikkusen viileämpää ja sataakin kivasti..

Molemmat imuroi heinää turpa maassa, kunnes lähdettiin hakemaan niitä parin tunnin päästä pois. Kerralla kun ei uskalleta niitä koko päivää pitää. Voitto sai lähtiessä kunnon hepulin ja onnistuin osan videoimaan puhelimella. Linkki videoon.  Harmittaa, kun kamera ei ollut mukana olisi voinut saada mahtavia kuvia spurteista!




Mikä oli lempparikuvasi?
96

maanantai 26. toukokuuta 2014

Arvonta!



Arvonta suoritettu! Kaksi lippua klinikkaan sisältävän paketin voitti jennakoivisto@hotmail.com ja itselleen lipun klinikkaan voitti oona.loimulahti@gmail.com Voittajiin ollaan yhteydessä pian!

 Kuten olen jo aikaisemmin kertonut lähdemme Voiton kanssa ensi viikonloppuna Hippolan esteratsastusklinikkaan Kauniaisiin, siitä voit tarkemmin lukea tästä postauksesta. Klinikka pidetään Peikin tallilla Kauniaisissa 1.6. klo 11-15. Muista varmistaa, että pääset paikalle ennen osallistumista.

Vuorossa olisi siis Hippolan kanssa yhteistyössä järjestetty arvonta, jossa palkintona on yksi  lippupaketti, joka sisältää kaksi lippua ja yksi yhden hengen lippu. Voittajia valitaan siis kaksi ja valinta tapahtuu arpomalla.

OSALLISTU NÄIN
1. Kerro kommentissa miksi juuri sinun pitäisi voittaa liput ja päästä katsomaan klinikkaa.
2. Muista kertoa myös sähköpostiosoite, jotta saan voittajaan yhteyden.
3. Toivottavaa olisi, että osallistujat tykkäisivät blogin sekä Hippolan facebookista 
tai seuraisivat minua sekä Hippolaa Instagramissa


Osallistua voi nyt heti ja arvonta päättyy tiistaina 27.5 klo 20
Arpaonnea!
                                                                 
58

lauantai 24. toukokuuta 2014

Ihana iltamaasto

Sain vihdoin suostuteltua Pinjan lähtemään vähän pidemmälle lenkille. Ehtona tietysti se, että mennään ihan kohtuu iisisti, jotta reissu on sopiva Lillillekkin. Täällä ainakin on ollut hirmu kuuma, joten ollaan koitettu ratsastaa aina vasta illasta. Nytkin suunnattiin ennen kahdeksaa talliin, jossa laiteltiin kaikessa rauhassa hepat valmiiksi. Lämpöasteita oli vieläkin melko reilusti, joten suihkutettiin hepat ennen matkaan lähtöä. Kasteltu turkki taisikin viilentää hevosia melko kivasti!

Ekat pari kilsaa jouduttiin kävelemään pyörätiellä. Meiltä ei oikein pääse minnekkään ilman, että pitää kävellä pari kilsaa asfalttia pitkin. Pyörätieltä päästiin sitten hiekkatielle, joka tosin on sen verran vilkasliikenteinen, että sekin oli tosi kovaksi tamppaantunut. Tie oli reunasta paikoitellen pehmeä, joten ravailtiin muutama pätkä. Katsoin Google Mapsista, että tätä hiekkatietä oltaisi käppäilty myös se pari kilsaa ennen varsinaiseen määränpäähän saapumista. 

Molempia hevosia ja varsinkin Voittoa jännitti melko paljon alkumatkasta. Oli haukkuvia koiria ja  pihoilla kaikkea jännää. Välillä se koittikin kääntyä kotiin päin, mutta tällä kertaa vältyttiin niiltä sen tavallisislta typeriltä ojaanperuutus temppuiluilta. 


Varsinaisessa määränpäässä äiti, Sini ja Armi-koira odottivatkin meitä jo. Me Pinjan kanssa ravailtiin edeltä ihanan pehmeälle polulle, jossa otettiin pari laukkaspurttia.Tarkoituksena oli ekana laukata yksi tooosi jyrkkä mäki ylös, mutta päädyttiin vähän kevyempään vaihtoehtoon kun ei tosiaan olla pitkään aikaan maastoiltu noin kunnolla. Ennen, kun meidän lähellä oli vielä paljon hyviä maastoja käytiin todella usein maastossa, nyt se on reittien puutteen vuoksi vähän jäänyt. Molemmat hepat kyllä nautti laukkaamisesta ja varsinkin Lilli paineli menemään ihan tosissaan. Voittokin jäi jälkeen, kun se ei oikeen innostunut kilpailemaan. Lilli juoksee aina ihan tosissaan maastossa, mutta Voitto tyytyy usein reippaaseen, mutta suhteellisen hallittuun laukkaan. Meille tullessa se ei innostunut yhtään maastoilusta, löntysteli siellä ihan kuten kentälläkin. Voi olla, ettei sillä oltu maastoiltu pahemmin, sillä nykyään se kyllä tietää miten kivaa on painella täysiä menemään metsäautoteitä pitkin.

Loppumatka meni aluksi melko kiihtyneissä fiiliksissä. Molemmat kävi vähän kuumana laukkaamisen jälkeen. Matkaa oli kuitenkin se 4km, joten viimeiset kilsat tultiin melko rauhallisesti jo. Hauskaa kyllä oli ja ihanaa, kun ei ollut vielä ötököitä!




71

torstai 22. toukokuuta 2014

Jotain uutta: Viikon blogihaaste!

Blogissa starttaa nyt uusi "juttusarja". Noin kerran viikossa ilmestyy viikon blogihaaste, jossa haastan teidät bloggaavat lukijat kirjoittamaan postauksen tai kuvaamaan videon jostain tietystä aiheestaa. Törmäsin tähän vähän samanlaiseen ajatukseen Viva Carlos -blogissa ja kysäisin häneltä, saisinko toteuttaa tämän saman omassakin blogissani, mutta erona vain, että suomeksi. Minusta idea oli loistava, sillä juuri tälläistä yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä blogimaailma kaipaa minun mielestäni. Eikä niitä postausideoitakaan ole helppo aina keksiä, joten tässä nyt joka viikko jokaiselle erikoispostausidea!

Ohjeet: Vastaa annettuun kysymykseen, joka on tällä viikolla Miten hevoseni viettää kesää? Kirjoita omalla tyylilläsi postaus blogiisi ja elävöitä postausta ihanilla kuvilla. Kopioi halutessasi yllä oleva banneri postaukseen ja linkitä tämä haastepostaus, josta ohjeet löytyvät. Haasteen voi tehdä kuka vain, mutta postauksessa voi myös haastaa halutessaan lempparibloggaajiaan mukaan.

 Linkitä sinun tekemä postaus tämän postauksen lopussa olevaan osioon, jonne kaikkien haasteeseen vastanneiden blogit tulevat. Sieltä minä ja muut voivat käydä sitten lukemassa sinun tekemän postauksen. Jaan suosikki postauksiani blogin facebook-sivulla ja ehkäpä täällä blogissakin.

Minä haastan teidät kaikki ja aivan erityisesti Hippolan porukan (kuukauden bloggaajan mukaan lukien).



Ensimmäisenä kesästä ja hevosista tulee mulle mieleen laiduntaminen ja mielestäni se onkin aivan ehdottoman tärkeää jokaiselle hevoselle. Laitumella hevoset saavat olla oikeasti hevosia ja parastahan olisi laiduntaan kaverin kanssa tai jopa laumassa. Meillä Lilli ja Voitto laitetaan heti hokkien poisoton jälkeen samaan tarhaan ja sieltä sitten laitumien kasvettua samalla laitumelle. Ja vitsi, että ne nauttii. Ne kupsuttelee toisiaan, huitoo toisen naamasta ötököitä pois ja välillä jopa yhdessä vähän juoksentelevat.

Meillä hevoset eivät ole yötä laitumella, mutta hyvällä ilmalla ne saavat laiduntaa ihan aamusta myöhäiseen iltaan. Usein ötökät kiusaavat kuitenkin Voittoa niin paljon, että hepat levähtävät kuumimman ajan päivästä tallissa. Mikään ötökkäloimi tai myrkky ei ole vielä ollut niin tehokas, että jättäisi Voiton ötököiltä rauhaan.


Vaikka usein ajatellaan, että hevosilla on lomaa kesällä ei meillä ole yleensä näin. Kesällä kun ei ole kouluja ja aikaa on muutenkin enemmän niin yleensä tulee treenattua ahkerammin. Talvella, kun on pimeää ja koulu vie paljon aikaa saatetaan sitten hölläillä useampi viikko. Kesällä kuitenkin tulee tehtyä kaikkea hauskaa. Maastoillaan, kahlaillaan järvessä, ratsastetaan ilman varusteita jne. Tallilla tuleekin vietettyä paljon enemmän aikaa ja onhan puuhastelu paljon mukavampaa lämpimässä säässä ilman kiirettä mihinkään.

Mitä mieltä olette tälläisestä ideasta ja te joilta ei blogia löydy tai jotka eivät haastetta halua tehdä, miten hevosesi viettävät kesää?

Lisää postauksesi listaan painamalla Add your link painiketta. Täytä kentät joissa kysytään postauksesi osoitetta (URL), blogisi nimeä (Name) ja sähköpostiosoitettasi (mail), joka ei tule näkyviin muille.


106

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Ei mennyt hyvin ei..

"Siis onks ihan pakko lähtee treeniin?!"

Maanantain Sannan valmennus meni rehellisesti sanottuna surkeasti. Hevonen pohkeen takana ja eikä koko päivän porottanut aurinko ainakaan asiaa yhtään auttanut. Alun tehtävät sujuivat hyvin, kuten oikeastaan aina. Niistä saattekin vähän videota. Mutta sitten radalla, kieltoa kiellon perään ja onhan se oikeasti vaikeaa, kun Voitto on todella pahasti pohkeen takana. Ratsastin sen verkatessa vielä omasta mielestäni hyvin pohkeen eteen ja pah.. Voitto sai kehuja varovaisuudesta ja laadukkaasta hypystä, mutta siihen ne hyvät jutut taisi sitten jäädä. Kun ei päästy ekaa rataa loppuun, odotettiin muiden radat ja työskenneltiin lopuksi hetki Sannan kanssa sielällä. Ja sen jälkeen Voitto oli oikeasti pohkeen edessä. Hyppäsin saman radan hieman helpotettuna, eikä Voitto meinannutkaan kieltää. Esteen nähdessään se oikeen ryntäsi sinne ja hyppäsi omasta tahdostaan huonoistakin paikoista. Jos käskin sitä eteen, se meni eteen. Onhan se vaikea koittaa hyvään paikkaankin ratsastaa, jos pohkeet ei mene tarvittaessa läpi ja ainoa järkevä vaihtoehto on ottaa kiinni, joka sekään ei sitten hyvä juttu ole... Sanna sanoikin, että jos sä nyt maiskuttaisit tai käyttäisit kannusta niin Voiton pitäisi olla sekunnissa toisessa päätä kenttää. No, en kokeillut, mutta uskon, että reaktio olisi ollut ehkä hännän huiskaus tai hieaman reippaampi vauhti. Ongelmaan ei ole muuta ratkaisua kun ratsastaa, kunnolla, tehokkaasti ja Voiton on oltava oikeasti pohkeen edessä KOKO AJAN. Sillä tavalla kun se maanantaina oli, ei sillä tavalla kun olen sen ennen luullut olevan pohkeen edessä. Kesälomalla on onneksi aikaa käydä vielä useammin kouluvalmennuksissa. Masentaa ja harmittaa, mutta ei mahda mitään jos ei vaan osaa. Parhaitenhan sen kantapään kautta oppii, vai?! Jospa se kuitenkin tästä, ratsatamaan ei opi kun ratsastamalla ja kukaan (tai ainakaan minä) ei ole seppä syntyessään. Treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä. Ei puoliteholla, vaan täysillä hommaan keskittyen. Pitää kaikista epäonnistumista huolimatta pitää positiivinen asenne ja ajatella, että ehkä mä vielä opin ja osaan tuota hevosta vielä jonain päivänä  ratsastaa oikein. 



42

tiistai 20. toukokuuta 2014

Kuvausten kulisseissa




Kuten kaikki hevosia kuvanneet tietävät aina ei mene ihan putkeen. Voitto ei varsinkaan ole mikään kovin helppo kuvattava, sillä se usein vain möllöttää paikallaan tympääntyneen näköisenä tai ainakin tekee kaikkea muuta kun poseeraa nätisti korvat hörössä. Usein kuvatessamme meidän heppoja kuluu Voiton kuvaukseen reilusti yli puolet enemmän aikaa mitä linssilude Lillin. 

Ostettiin vähän aikaa sitten tuollainen kangas, jolla voi pehmentää valoa, heijastaa lisää valoa, luoda varjoja jne. Sitä ei olla juuri käytetty tätä ennen heppojen kanssa, joten nyt kun äiti oli avustamassa kokeiltiin ja ehkä vähän enemmän harjoiteltua tolla saa tosi hyvää jälkeä! Kuvissa, joissa tuota kangasta käyettiin huomasi kyllä selvän eron. Kuva näytti melkein jopa salamalla otetulle. Jos jotakuta tuollainen kiinnostaa niin kannattaa mennä kameraliikkeeseen ja pyytä heitä esittelemään, mä en osaa oikeen kertoa tosta mitään, mutta me ainakin saatiin Rajalassa tosi hyvä opastus ton käyttöön.


Minkälaisia kuvattavia teidän hepat on? Kiinnostaisiko teitä kuvauskaluston esittelypostaus? Mitä haluaisitte erityisesti kuulla siinä postauksessa?
                                                                  
36