perjantai 31. tammikuuta 2014

Kuulumiset videolla

Laittakaa vaikka taustalle video pyörimään ja surffailkaa muualla samaa aikaa, jos ette jaksa mun naamaa kattoo kuutta minuuttia ;) Tällä kertaa kuulumiset videolla, kun ei jaksanut kirjoitella ja tallissa oli sopiva hetki kuvata.




torstai 30. tammikuuta 2014

10 faktaa




1. Mun on pakko ottaa satulavyö aina molemmilta puolilta irti, vaikkei siihen mitään erityistä syytä olekkaan. Mua vain ärsyttää, jos se toinen puoli roikkuu ja törröttää rumasti, eikä ole siististi satulan päällä.

2. Hävettää ihan tunnustaa, mutta en osaa vieläkään oikein laskea esteiden välille tulevia laukkoja. Puomeilla tämä onnistuu ja kavaleteillä, mutta kun este on vähänkään isompi unohdan aloittaa laskemisen kun keskityn vaan hyppyyn ja laskeutumiseen. Sitten kun muistan, että ainiin piti laskea on pari askelta jo mennyt..

3. Kun puhdistan vasenta takakavioita Voitto ei suinkaan ns. revi jalkaa pois vaan se vaan suoristaa vuohisnivelen, jolloin kavio osoittaa alaspäin vaikka pidän jalkaa ylhäällä. Muilla jaloilla se ei osaa onneksi tätä tehdä!

4. Voitto ei osaa kävellä suoraan, kentällä se mutkittelee miten sattuu ja samaten maastossa. Matelee tien toiselta laidalta toiselle. Tietysti, sitten kun otan ohjat tuntumalle ja ratsastan tämä matoiluongelma katoaa.


5. Kun Voitto innostuu tai kiihtyy se vinkuu kun possu. Okei, en ole koskaan kuullut miltä possu kuulostaa, mutta aivan varmasti tuolle! Nyt pakkaskeleillä se vinkuu kun nostan ravin tai kun se viedään aamulla tarhaan, mutta normaalisti se vinkuu vain maastossa kiihtyessään ja joskus harvoin esteillä.

6. Voitolla on varmaan ollut ennen shettiskaveri, sillä se on ihan hulluna kaikkiin pikkuponeihin. Se haluaisi heti mennä rapsuttelemaan ja leikkimään niiden kanssa!

7. Voitto rakastaa takkien hihansuissa ja huipuissa olevia "muttereita", jolla takin tai hupun niiden kireyttä voi säätää. Kun se bongaa sellaisen jonkun takista, se tarttuu siihen heti hampaillaan.


8. Vaikka Voitto hyppää melko helposti isojakin esteitä, ei siitä sitä aina uskoisi. Se on melko kömpelö eikä aina hahmota missä sen turpa oikein menee. Joskus se lyö nenän aurauskeppiin maastoreissulla tai iskee pään oveen, kun en ole vielä ehtinyt avata edes sitä.

9. Voitosta on tullut vaativa poika. Kun se haluaa sisälle, heinää tai sillä on kylmä se hirnuu tarhasta sydäntäsärkevästi. Asiaa ei toki pahenna se, että äiti antaa sille aina sen hirnuessa ainakin leipää tai lämmintä vettä..;)

10. Kun Voitolla on kylmä tarhassa ja päällä on paksumpi ulkotoppis laittaa se korvat loimen sisään. Näyttää oikeasti niin huvittavalle kun hepalla ei näy korvia ollenkaan.


Mitä piditte tälläisestä? Tuliko uusia juttuja?

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Muistellaan vanhoja: Kun aina ei mennyt ihan putkeen..

Nyt olisi vuorossa kuvia arkistojen kätköistä. Suurintaosaa näistä en ole tapahtumahetkellä julkaissut, sen verran karmivaa menoa osassa on. Silloin hävetti, nyt naurattaa :D Varsinkin alkuaikoina jäin usein hypyistä jälkeen, kun en ollut tottunut Voiton isoihin hyppyihin. Mutta annetaan kuvien kertoa enemmän minkälaista meidän meno oli parivuotta sitten välillä. Onneksi nykyään saadaan yhä vähemmän ja vähemmän tälläistä epäonnistumismatskua;)


kaksi ylintä kuvaa c Emmiina P.




 Ylläolevat maneesikuvat ottanut John Shakespeare

 c Victoria G.

Mikä oli hauskin vai ovatko epäonnistumis kuvat edes teidän mielestä hauskoja?

tiistai 28. tammikuuta 2014

Ihana Spooks!




Tänään eksyin Spooksin nettisivuille, josta paljastuikin yllätykseksi tulevan kesän ja kevään uutuuksia. Spooksista on viime vuoden aikana tullut yksi mun lempparimerkeistä. Vaatteet on kivoja ulkonäöltään, sopivan simppeleitä, ihanan värisiä ja kivan mallisia. Kaiken huipuksi hinta ja laatusuhde on ainakin mun ostamissa vaatteissa ollut kohdallaan. Mitä kokemuksia teillä on tästä merkistä? Ja mitkä on teidän lempparivaatteet uudesta mallistosta?


Spooks Spring / Summer 2014  collection is out now. I love Spooks clothes! Lovely color, fit in nicely and the price is not so bad. What do you think? What is your favorite?

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Itsenäistä hyppelyä



Moikka! Tänään oltiin hyppäämässä maneesilla js kuten moni on varmaan aikaisemmista postauksista jo lukenut hypättiin pitkästä aikaa ilman valmentajaa, kun ei saatu aikatauluja täsmäämään. Viime viikonlopun treenit peruuntuivat kovan pakkasen vuoksi, joten taukoa oli taas kertynyt ikävästi kaksi viikkoa.

Mentiin Pinjan kanssa talliin kerrankn hyvissä ajoin ja ehdittiin siivota karsinatkin ennen lähtöä. On aina ikävä tulla kotiin maneesilta, jos tietää että vielä on karsinan siivous edessä. Laiteltiin hevoset ihan normaalisti valmiiksi siivouksen jälkeen ja päästiin lähtemään hyvissä ajoin. Meidän oli perillä tarkoitus rakentaa rata yhdessä Pinjan ja äidin kanssa ja sitten vasta ottaa hevoset pois kopista. Ennen meidän varausta maneesissa oli kuitenkin joku, jonka hevonen pelkäsi kuulemma esteitä, eikä sitten oikein voitu kun kantaa pari tolppaa ja piirtää viivoja esteiden paikalle.

Laitettiin hevoset maneesin ulkopuolella valmiiksi, jonka jälkeen verkkailtiin normaalisti. Autoin alkukäyntien aikana äitiä kantamalla tolppia paikoilleen. Meidän verkatessa sai äiti kuitenkin rakennettua hyvin radan, vaikka muita apukäsiä ei ollutkaan. Olin suunitellut radan helpoksi rakentaa, joten suurin osa radan esteistä oli lähellä paikkaa missä esteitä säilytetään.


Ravailin muutamia kierroksia pitkin ohjin, jonka jälkeen otin ohjat käteen ja taivuttelin molempiin suuntiin hepan hyvin. Voitto oli ravissa jälleen melko kiva, joten paljoo ei tarvinut työstää. Laukkailun jälkeen menin kavaleteiksi lasketuilla esteillä erilaisia tehtäviä. Voitto oli melko reipas, joten hypyt lähtivät vähän liian usein vähän liian kaukaa noin pieniksi esteiksi. Kerran tultiin ravipuomitkin laukassa kun ei mun pidätteet menny oikein läpi.. Pinja hyppäsi välissä Lillillä pari hyppyä, jonka jälkeen äiti nosti esteet 70-80cm korkeuteen. Mentiinkin koko ajan pienillä esteillä, koska tarkoitus olisi nyt vain saada rutiinia radoista eikä sillä korkeudella ole siinä niin suurta merkitystä.

Mua jännitti aluksi vähän minkälainen tuo 13metrin väli tulee olemaan. Mun ratapiirrosvihkossa luki, että ollaan menty sitä joskus aikoinaan kolmella laukalla. Pinjakin oli varma, että failaan sen ensimmäisellä kerralla. Väärässä oli, sillä tämä väli olikin helppo ratsastaa jokaisella kerralla, vähän vain eteen ja hyvä tuli. 17metrin väliä tulin fiiliksen mukaan joko vähän tasapainottaen viidellä laukalla tai vähän eteen neljällä. Isommilla esteillähän 17m on neljä laukkaa, mutta viisikin toimi näillä hyvin.

Yhtään pahaa mokaa ei lähestymisissä tullut. Muutaman kerran ajoin vähän turhan paljon ja pari kertaa ponnistuspaikka oli liian pohjassa, mutta muuten olen oikein tyytyväinen. Voitto oli varsnkin alussa tosi villi ja pukitteli ekoilla radoilla. Ekan pukkisarjan jälkeen en enää pystynyt ratsastamaan kunnolla seuraavalle esteelle, mutta seuraavilla kerroilla kun osasin valmistautua pukkeihin onnistuivat lähestymiset niistä huolimatta. Pukitustilanteissa koitin muistella valmentajien ohjeita ja ratsastaa kaarteessa herkillä avuilla taivuttaen, enkä vaan kääntää seuraavalle esteelle.. Pukit nimittäin tulevat erityisesti kulmissa ja kaarteissa. Viimesillä radoilla ei takapää enää lennellyt, joten pistetään pöllöenergian piikkiin.

llman valmentajaa hyppäämisessä on omat hyvät ja huonot puolensa. Kun valmentaja ei ole sanomassa mitä tehdään ja miten, joutuu itse ajattelemaan enemmän ja tekemään omat päätökset, mutta toisaalta virheet kuten liian pitkät ohjat huomaa vasta jälkeenpäin videolta. Lisäksi pitää itse pystyä analysoimaan omaa ratsastusta, miksi tuli liian lähelle, miksi hevonen kielsi, miksi sarja jäi liian pitkäksi jne. Nykyään pystyn siihen itsekkin, mutta ehkä vielä vuosi sitten en läheskään aina osannut analysoida virheitäni.

Kuinka moni teistä hyppää ilman valmentajaa säännöllisesti? Miksi?

Parista radasta olisi myös videota:


lauantai 25. tammikuuta 2014

Pikamoikat


Oon useaan otteeseen koittanut aloittaa tätä postausta, mutta aina inspiraatio loppuu siinä vaiheessa kun huomaan, ettei mulla ole kun kolme epämääräistä kuvaa. Mutta ehkä tämä nyt tämän kerran mennään kahden kuvituskuvan kera! En tiedä häiritseekö tämä yhtä paljon lukijoita ruudun toisella puolella, mutta itseäni kyllä ottaa päähän julkaista tälläinen vähän turhan simppeli postaus. Pakkanen on ainakin meillä laskenut ja säätiedotus näyttää ettei onneksi ihan heti ole kylmenemässä uudelleen. Huomisen hyppelyt siis onnistuvat näillä näkymin. Toivotaan, että äiti innostuu videoimaan, koska Pinja ratsastaa Lilliä samaa aikaa kun minä hyppään niin se ei voi kuvata ollenkaan.

Viime päivinä mulla on ollut kova inspiraatio ratsastaa ja olenkin tehnyt normaalia rankempia treenejä pakkasten vaan niin salliessa. Eilen ratsastin molemmat hevoset Pinjan ollessa kavereiden kanssa syömässä. Tallissa vierähtääkin nopeasti monta tuntia kun siivoaa molempien karsinat sekä ratsastaa. Minä olen vielä toivottoman hidas siivoamaan karsinoita ja silt niistä ei tule yhtä siistejä kun Pinjan tai jonkun muun siivouksen jäljiltä..:D 

Voitto on ollut todella mukava ratsastaa varsinkin ravissa. Olisi kiva saada videota tai kuvia siitä menosta, että näyttääkö se yhtä hyvälle maasta kun tuntuu selkään. Voitto nimittäin painuu usein luotiviivan alle juuri silloin kun se alkaa tuntumaan hyvälle selkään. Tein pari päivää sitten "lisäyksiä" ravissa. Voitto usein tälläisessä tehtävässä lähtee vain juoksemaan selättömänä kovempaa, mutta nyt se meni kivassa muodossa isoa ravia eikä vain kipittänyt eteenpäin. Laukka ei sitten olekkaan ollut aivan yhtä kehuttavaa kun ravi, varsnkaan eilen. Eilen meinasin oikeasti masentua, kun heppa oli aivan yhtäkkiä muuttunut ihan kovaksi eikä millään halunnut myödätä tai taipua laukassa. Yksi syy saattoi olla se, että menin samalla ympyrällä puomia, joka vähän kiihdytti Voittoa. Ennen tätä puomipäivää ratsastin laukassa suoristustehtävää uran sisäpuolella, jolloin aidat eivät tarjoakkaan enää mukavan turvallista paikkaa laukkailla. Kannattaa kokeilla, yllättävän vaikeaa! Aluksi mentiin vähän madon lailla mutkitellen, mutta kun löysin itse oiken fiiliksen ja aloin ratsastamaan saatiin me aikaan oiken kivoja pätkiä. Välillä piti muistuttaa pohkeilla, että eteenpäin eikä jäädä jumimaan paikalleen, mutta muuten sai olla lopun laukkapätkiin tyytyväinen.


Welcome all new readers. I noticed that my blog was visited over 40 new people in the USA and some of them are following my blog! Thanks! I want to say that I try to write in English but I'm not very good. I hope you will understand what I'm talking about.. 

Now there is only -6C degrees and we can ride normally again. Voitto has been very good to trot for the past few days but canter hasn't so good especially yesterday when we went ground pole.  Tomorrow is finally time to jump!





torstai 23. tammikuuta 2014

Talvikuvia ja kuulumisia

Moi! Mulla alkoi tänään koeviikko, joten koitan ja olen koittanut viettää aikaa enemmän koulukirjojen kun blogin ääressä. Viime lauantaina pakkasessa otetut kuvat ovat jääneet lojumaan koneelle, joten nyt olisi aika julkaista ne teillekkn ja kertoa lyhyesti kuulumisia. Mitään ihmeitä ei ole tapahtunut.Muutamana päivänä olisin halunnut kirjoittaa teille postauksen, mutta kun kuvia ei ollut en sitten saanut aikaiseksi mitään. Lunta satoi pari päivää sitten lisää ja kenttä onkin nyt todella hyvä, melkein täydellinen! Ollaankin päästy ratsastamaan ja treenaamaan ihan oikeasti kunnolla myös kotona. Inspraatiota myös sileäntyöskentelyyn on tuonut onnistumiset ja hepan huima motivaatio tehdä töitä. Pinjakin kehui eilen miten kivaa ravia Voitto meni ja siltä se kyllä selkäänkin tuntui!

Viime viikonlopun valmennus peruuntui pakkasen takia, joten toivotaan ettei tänäkin viikonloppuna kävisi niin. Ei saatu valmentajan kanssa aikatauluja yhteen, joten sunnuntaina hyppään pitkästä aikaa ilman koutsia. Toivotaan, että menee hyvin. Sannahan on sanonutkin mulle, että yksin hyppääminen tekee välillä hyvää omalle estesilmälle. Joutuu miettimään ihan itse, kun valmentaja ei ole ohjeistamassa. Sannan valmennukset varmstuivat myös helmikuun alkuun, joten jännityksellä odottamaan minkälaista palautetta sieltä tällä kertaa tulee ;)




Lempparikuvasi?


 Long time no see! There are some photos from last weekend. It's -20 degrees and so cold in Finland. Next weekend is showjumping traning and after long time I will jump without my trainer.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Muistellaan vanhoja: Videoita vuosilta 2009-2011

Nyt olisi vuorossa vanhoja videoita. Vanhempiakin löytyisi, mutta kun ne ovat videokaseteilla eivätkä digitaalisessa muodossa. Jos saisin ne jotenkin tänne blogiin, niin saisitte kyllä aivan mahdottoman hauskaa materiaalia! Huomasi, että videopostauksia tykättiin tehdä jo sillon;)

Vuonna 2009 kaverin hepalla



Vuonna 2009 leirillä


linkki videoon

Vuonna 2009 Lillillä


Linkki videoon

Vuonna 2011 jäällä


 Linkki videoon ja linkki postaukseen

Vuonna 2011 aluevalmennuksissa


tiistai 21. tammikuuta 2014

Muistellaan vanhoja: Voitto

Selailin yhtenä päivänä kuvakansioita ja löysin sieltä ihanan vanhoja kuvia. Harmi, ettei vanhojakuvia ole yhtä paljoo tallessa kun tällä hetkellä tulee talletettua:( Päätin kuitenkin keräillä sellaisia kuvia mihin liittyy jokin selkeä muisto omaksi postaukseksi. Tällä hekellä olisi suunitelmissa tehdä ainakin kolme osaa; yksi Voitosta, yksi vanhoista videoista ja yksi epäonnistumiskuvista. Blogin ensimmäisille lukijoille saattavat jotkut tapahtumat tai kuvat olla entuudestaan tuttuja, kertokaa ihmeessä jos joku on meitä jo niin pitkään seuraillut(3vuotta!), että muistaa nuo (järkyttävät) postaukset mitä olen kuvien yhteyteen linkittänyt.

 Ihan ensimmäinen ja yksi mieleenpainuneimmista muistoista on Voiton koeratsastus. Se oli niin jännää, Voitto oli niin iso ja niin hieno!  Tuskin pysyin sen laukassa kyydissä, kun se oli Lillin ponilaukan jälkeen niin ison tuntuinen.


Meillä ei vielä silloin ollut kenttää, joten mentiin ihan tuossa pellolla. Ylemmässä kuvassa ollaan sovittamassa satulaa Voitolle Tuomaksen kentällä. Voiton mukana ei tullut mitään varusteita, joten ostettiin lähes kaikki Voiton hakureissulta Hööksistä.


 Ensimmäinen estevalmennus, jossa Voitto sai paljon kehuja sen hienosta hypystä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen, kun en osannut ratsastaa sitä oikeaan paikkaan ja tipahdin kerran, ehkä kaksikin..

 Ensimmäiset kisat tulivat vähän liian nopeasti. Mentiin Sorsasalossa 80cm ja Voitto kielsi ekalta ulos. KYllä harmitti ja itketti silloin.


 Katsokaa miten ihanan iso laidun meillä oli ennen kuin kenttä rakennettiin tuohon paikalle!

 Maastoesteitäkin käytiin alkuaikana hyppäämässä parikin kertaa. En ymmärrä miten uskalsin, sillä en osannut ratsastaa Voittoa yhtään hyvään paikkaan, joten siinä hommassa olisi voinut käydä huonostikkin.. Nykyään en ehkä oikeasti uskaltaisi ainakaan mitään isoja mennä! Onneksi kaikki sujui hyvin ja meillä oli kiva ja osaava valmentaja.

Ennen näitä kuvia tapahtui ehkä yksi hauskimmista putoamisista ikinä, kun lensin suoraan lumikasaan! Tulisipa tännekkin jo tuollaiset hanget.


 Tästä valmennuksesa en muista mitään muuta, kun sen miten hyvin sain Voiton toimimaan sileällä Sannan ohjeiden mukaan. Fiiliksiä, jotka muistan vieläkin!

 Korkein hyppäämni este, 125cm. Sen jälkeen ei olekkaan korkeutta tullut hypättyä.


 Tämän Sannan valmennuksen muistan siksi, että se meni aivan surkeasti. Mut oli laitettu ryhmään, jossa hyppäsi mm. Salla Aario (kenttäratsastajat tietää ainakin), voitte vaan kuvitella kuinka olin ennen tuntia jo kauhuissani. Eikä se hyvin mennyt, kun esteet oli sen aikaiseen tasoon nähden omasta mielestä tosi isoja ja muut menivät niin hyvin verrattuna meidän kohellukseen. Mua harmitti silloin tosi paljon se kuinka huonosti ise ratsastin ja pilasin omalla osaamattomuudellani kaiken.

Mentiin Sannan valmennuksessa ilman jalustimia ja vitsi meillä meni hyvin, ainakin näin jälkeenpäin muisteltuna. Sain kehuja siitä, miten ratsastan paremmin ilman jalustimia kun jalustimilla!