torstai 28. helmikuuta 2013

Cavallo talvi 2013-2014 ja Kingslandista vähän lisää

 Jo toinen postaus tänään, muistakaahan tsekata edellinenkin postaus, jossette ole vielä sitä tehneet!

Päästiin Pinjan kanssa tänään katselemaan Cavallon tulevan talven mallistoa Suitsisoppiin. Pientä sneak peekkiä tulevasta talvesta, jotain tämän tapaisia värejä kuulemma muiltakin tulossa. Toivotaan, että pääsen jatkossakin kuvailemaan vähän ennakkon teille uusia mallistoja. Miltä teidän mielestä näyttää tää tulevan talven mallisto?





Samalla pääsin ekaan livekontaktiin Kingslandin tämän kesän malliston kanssa. Teinkin mallistosta postauksen, vähän aikaa sitten. Suitsisopissa ei valitettavasti onneksi ollut mitään noita kummallisuuksia mitä aikaisemmassa postauksessa esittelin. Olisin kyllä mielelläni nähnyt ne livenä, oisinkohan vaikka pitänyt niistä? Kuka tietää. Sillä nämä KL-paidat mistä otettiinkin kuvia Pinjan päällä olivatkin oikein kivoja! Kuvat näyttivät kingslandin sivuilla vähän laimeilta "peruspaidoilta", mutta livenä olivat oikeastaan niin kivoja, että mahdollisesti valitsen jonkun noista kuukauden sponsorituotteeksi. Kuinka moni muu on nähnyt näitä livenä? löytyikö uusia lemppareita taikka inhokkeja?



Postivideo ja kuulumisia

Moi! Nyt ei oikein tunnu kirjotus luistavan, mutta koitetaan. Jotenkin pieni stressi tässä päällä koko ajan, hirveesti hommaa mitä pitäisi tehdä, mutta aika ei vain riitä. Todella vaikea fysiikan koe perjantaina, terveystiedon esitelmän tekeminen loppuun, äidinkielen novellin aloittaminen kolmatta kertaa, teidän kirjeisiin vastaaminen, kysymyspostaukseen vastaaminen sekä pitkä jono bannereita ja kotisivuja tehtävänä. Lisäksi pitäisi katsoa vielä Gossip Girlin 4 tuotantokausi ennen kuin viides alkaa tvstä. Onneksi ensi viikolla on hiihtoloma, silloin yritän saada kaikki hommat pois alta!

Pinja sairastui (taas..) joten minun piti tiistaina ja eilen liikuttaa Lilli. Suunitelmana tiistaina oli mennä kentällä ja äiti kuvailisi sitten. Mielessäni näin ihania talvisia kuvia, aurinkokin paisto kauniisti. No, toisin kävi. Oli jo melko pimeetä kun ehdin kentälle asti ja kaiken lisäksi kamerassa oli huonot asetukset. Sitten kun vaihdoin ne paremmiksi, soi äidin puhelin ja se puhuikin koko loppu ajan puhelimeen. En viittisi edes julkaista näitä kuvia, mutta en toisaalta haluaisi kirjoittaa kuvatonta postaustakaan.

Laitoin Voiton valmiiksi pihalla, kun äiti piti sitä kiinni. Lilli sai nimittäin jäädä tarhaan Voiton ratsastuksen ajaksi. Joten oli helpompi hoitaa kaikki ulkona valmiiksi, eikä rampata heppoja sisälle ja taas ulos. Aamulla oli ollut kengitys ja nyt toinenkin etujenkäkin on varmasti kunnolla kiinni. Kengittäjä kyllä sanoi, että iskä oli sen oikein hyvin lyönyt paikoilleen.



Voitto oli taas melko mukava ratsastaa. Se joku aika sitten ollut possuttelu kausi on toistaiseksi sivuutettu ja heppa tekee töitä taas kuten mami käskee. Vähän piti kyttäillä mörköpäätyä, mutta ei mitään viime kerran kaltaista hölmöilyä. Yleensä jään menemään Voiton kanssa vain isoilla ympyröillä, joten tällä kertaa päätin mennä uralla ja tehdä pienehköjä voltteja. Tulikin heti jotenkin erilainen fiilis, kun teki jotain "tehtävää". Laukkailut jätin melko vähiin. Parit onnistuneet pätkät ja vaihdon kautta toiseen suuntaan sama.

Loppukäyntien jälkeen vein Voiton talliin ja äiti otti Lillin samalla tarhasta. Riisuin Voiton pikasesti ja seuraavan ponin kimppuun. Lilli oli tosi puhdas ja pikainen läpiharjaaminen riitti. Oispa Voittokin joskus yhtä puhdas.. Päätin laiskana ihmisenä tehdä asiat helpoimman kautta ja laittaa ponille gramaanit. Lilli ei olisi millän halunnut lähteä hommiin ja juoksikin omaan karsinaan kun olisi pitänyt mennä ulko-ovesta ulos. Eikä siinä suinkaan vielä kaikki, poni ei meinannutkaan liikahtaa karsinasta. Jonkun aikaa siinä sitä pyytelin sitten ennen kuin arvon poni saattoi astua tallista ulos.

Pinja tulikin sitten katsomaan kentän laidalle mun touhuja. Oli muuten melko jännää mennä koulupenkillä! Lyhensin Pinjan jalustimia kahdella ja silti ne oli mega pitkän tuntuiset. Jotenkin koulusatulassa istuminen ei vaan nappaa, vaikka mun polvet tykkäis siitä varmasti enemmän mitä estesatulasta. Verkkailin Lillin sen omalla tyylillä, eli kaikki askellajit ekana läpi pitkin ohjin. Sitten ohjat tuntumalle ja ravailin molempiin suuntiin. Lilli oli oikeasti melko mukava ratsastaa gramaanit päässä. Pinjan kanssa sittrn yhdessä päätettiin, että tänään ei laukkailla ollenkaan.

Parhaillani istun bussissa matkalla kouluun. Olen menossa Suitsisoppiin kuvailemaan ja sen takia järkkäri mukana. Päätinpä sanalla kuvata mydayn, kun sitä lupailin 3000 lukijan kunniaksi. Eilisestä heppailusta kuvasin myös vähän videota, joten videoita on nyt tulossa!

 KIITTI KAIKILLE POSTIA LÄHETTÄNEILLE!

maanantai 25. helmikuuta 2013

Tippuminen ja reipas heppapoika!



Moi! Viime postauksesta tuntuu olevan hirmu kauan, mutta ei siitä ole kuin päivä. Olen varmaan jo liian tottunut tässä kuussa olleeseen postaus tahtiin eli postaus/päivä. Nyt onkin luvassa pitkä postaus tai pitkä jos jaksan kirjoittaa kunnolla..

Lauantaina käytiin siis kuvailemassa aamupäivästä Keskimäellä. Siitä enemmän edellisessä postauksessa. Oltiin siivoiltu karsinat jo heti päivällä, mutta varsinaisiin heppahommiin lähdettiin vasta illemmalla. Iskä aurasi tarhat ja kentän, tyhjensi lantakärryn ja me Pinjan kanssa tehtiin ihan yleisiä omaan talliin kuuluvia hommia. Kentästä tuli melko hyvä, joten päätettiin laittaa siihen pari puomia 17metrin välillä.

Verkkailin melko nopeasti ravissa. Tein siirtymisiä, voltteja, kahdeksikkoja, ympyröitä jne. Voitto oli oikein miellyttämishaluinen ja sen kanssa oli pitkästä aikaa oikeesti kiva työskennellä. Pienten kävelyjen jälkeen nostin sitten laukan. Laukkailin molemmissa suunissa pääty-ympyrällä ja tein parit vaihdot. Sitten aloin tulemaan puomi linjaa. Neljä askelta jäi jopa vähän ahtaaksi, minä kun muistelin alkuun, että neljään laukkaan puomeilla tuolla välillä saa jo vähän hoputtaa. Paikat osu kohdilleen tosi hyvin ja vaihdoin sitten suunnan tosi hyvissä fiiliksissä. Toiseen suuntaan tuli yksi huti ekalle puomille, mutta toisesta selvittiin hyvin. Tein pari kertaa välin myös viidellä laukalla, sai ottaa melko paljon kiinni! Miten me ollaan joskus menty tota täysin samaa väliä seittemällä laukalla?

Yksi syy siihen, että väli oli melko ahtaan tuntuinen oli varmaan Voiton energisyys. Voitto nimittäin alkoi pikku hiljaa kiihtyä yhä enemmän. Olin jo nostamassa loppuraveja, mutta hepalla oli niin paljon virtaa, että ajattelin tulla puomit vielä pari kertaa. Voitto sitten siinä hieman kiihytteli ja naureskelin vaan selässä. Yhtäkkiä se veti kumminkin melko reippaasta laukasta stopin, siinä vaiheessa mulla oli menny tasapaino ja olin juuri nousemassa takasin kunnolla satulaan. No, Voitto päätti toisin. Se lähtikin sitten täyteen laukkaan ja arvatkaapa kuka makasi maassa. Siinä hetken voivottelin mun häntäluuta ja pakaroita, tulin nimittäin melko töminällä alas. Pinja nousi nopeeta Lillin selästä pois ja otti Voiton kiinni. Siinä vaiheessa minä olin könkännyt myös sinne. Uudestaan selkään ja puomit vielä pari kertaa. Voitto vähän kiihytteli vielä tämänkin jälkeen siellä tietyssä nurkassa, mutta osasin varautua siihen nyt paremmin.





 Sunnuntaina vuorossa olikin maastoilua. Meidän serkut, jotka asuvat Espanjassa olivat tulleet katsomaan ja  heppailemaan. Eilisen Voiton "temppuilun" jälkeen päädyttiin kaikki yhdessä, että käydään eka Pinjan kanssa maastoilemassa ja vasta sen jälkeen Nerea ja Einar menevät selkään.
Sain tippuessani varmaan jonkun aivotärähdyksen sillä aluksi unohdin suojat talliin. No, Sini pitämään Voittoa ja minä hain suojat. Sitten oltiin jo päästy vähän matkaa menemään, kun tajusin ettei mulla ole turvaliiviä. Eikun käännös takaisin ja turvaliivi vetämään päälle.

Lähdettiin siis "tukkiautotielle", jolla ratsastettiin ennen paljonkin. Sen pohja kumminkin uusittiin viime kesänä ja se on nykyään melko kova ratsastaa. Talvella siin oli kumminkin hyvä mennä, kun vain yksi moottorikelkka oli siitä ajanut. Ravailtiin tien puoleen väliin, josta sitten käännyttiin ja tultiin hyvin vauhdikkaasti kotia kohti. Siinä ja hilkulla, että sain pysäytettyä Voiton ennen valtavan isoa alamäkeä. Siitä ei olisi nimittäin laukassa selvitty alas. Kotimatka menikin sitten melko kiihkeissä tunnelmissa, sillä kumpikaan heppa ei malttanut oikein kävellä. Onneksi ne rauhottui meidän pihatielle päästyämme ja serkkujen oli hyvä ratsastaa.

 Nerea meni Lillillä kuten muinakin vuosina, mutta Einar pääsi ensimmäistä kertaa meillä hepan selkään ja hän halusi mennä Voitolla. Einar on kerran ratsastanut shettiksellä, joten saatto Voitto tuntua melkoisen korkealle! Aluksi vain seistiin paikallaan, mutta lopulta me mentiin tandemilla puomienkin yli.

Tänään sain sitten mun uuden kypärän! Riikka toimi välikätenä, jotta saisin sen vähän nopeammin. Kypärä on siis käytetty, mutta ollut lähinnä kisoissa. Se on mulle ehkä vähän nafti, kun tämmönen jättipää olen. Mutta enköhän mää sillä pärjää. Liimailen varmaan lähipäivinä siihen pari blingiäkin;)!




lauantai 23. helmikuuta 2013

Kuvauskeikka Keskimäelle

Tänään piipahdettiin pikaisesti tässä lähellä olevalla Keskimäen Hevostilalla. Lilli asui sielä vielä silloin, kun talli toimi yksityistallina, nykyään se on estepainotteinen ratsastuskoulu. Menin kuvailemaan kaveriani Emiliaa ja Nuferia, siinä samassa näpsin meidän entisestä "ylläpito" ponista Iitasta kuvia. Iita oli meillä siis tässä omassa tallissa Lillin kanssa ennen Voiton tuloa. Piakkoin saatte Iitasta ihan oman postauksenkin. Kun Emilia oli kuvattu jäätiin vielä hetkeksi kuvaamaan menossa olevaa estetuntia.


Muisteltiin siinä sitten Pinjan kanssa mikä se Lillin karsina olikaan ja missä sen ruuat säilytettiin. Mikä oli sen tarvikelokero ja missä sen satulan paikka oli. Samalla kartoitettiin paljonko sieltä tällä kertaa löytyy meidän kamoja. Edelleen Iitalla oli käytössä meidän ostamat suitset, päitset ja kasa harjoja. Suurimmassa osassa noista harjoista lukikin Lilli. Pinjan olisi tehnyt mieli ottaa pari noista meidän harjoista takasin..:D


Meikä alkaa kiljumaan, jos meidän kentällä on näkyvissä edes pienen pieni ura. Keskimäellä kuten ratsastuskouluissa yleensä pakosti tuleekin urat. Sille ei vaan mahda mitään. Mutta enmä ennen ole kolmikaistaista uraa nähnyt! Tuleeko teidän kentille uria?

Lisää kuvia voitte katsoa täältä

perjantai 22. helmikuuta 2013

10 asiaa, joita et ehkä tienyt meistä

Päätinpä tehdä tälläisen postauksen, kun en näin perjantai illan kunniaksi muutakaan keksinyt. Tuliko teille jotain ihan uutta infoa? Vai olinko liian yllätyksetön?


1. Silmälasit
Minun pitäisi oikeasti pitää silmälaseja, sillä näköni ei ole mistään parhaasta päästä. Näen silti ihan hyvin ilman, eikä päänikään kipeydy, joten pidän näitä vain oppitunneilla tai jos en näe kunnolla kauas esim. elokuvateatterissa

2. Pimeä
Pelkään pimeää. Eikä tätä edes voi laittaa liian pelottavien leffojen tai kirjojen syyksi. En uskalla katsoa mitään pelottavia leffoja. Kauhuleffaoille siis ehdottomasti ei. Joskus on vaikea mennä iltatalliin, kun joutuu kävelemään tuolla pimeässä, siinä ehtii kuvitella vaikka mitä... No yleensä juoksenkin koko matkan.


3. Historia
Oon aina pitänyt historiasta ja varsinkin yläasteen aikana siihen tarkemmin perehtynytkin. Koulussa mun historian numero oli koko yläasteen ajan 10, luen paljon historiallisia romaaneja, katson historiallisia leffoja ja etsin netistä tietoa historilliaisa sivustoja. Tällä hetkellä käsitelty kirjojen muodossa aika hyvin Venäjän hovi, olisiko teillä suositella mitä kirjaa/hovia rueta seuraavaksi valloittamaan? Niin ja ei mua mikään tavallisten ihmisten historia kiinnosta, pitää olla kultaa ja kimallusta, kuninkaita ja kuningattaria.

4. Riippuvuus
Olen riippuvainen mun puhelimesta. Ja pahemman luokan riippuvuus onkin. Mulla on koko ajan puhelin kädessä, selailen facebookkia, blogeja, instagramia, fashiolistiä tai sitten vain pidän sitä kädessä. Tiedän aina missä puhelimeni on, en vaan tajua ihmisiä jotka kadottaa puhelimensa taikka unohtaa jonnekkin. En tiedä kestäisinkö enää ilman tätä mun nykyistä kultaa..!

4. Englannin kieli
I am Tiia. How old are you? Siihen se sitten melkeen jäi. En oikeasti osaa tuottaa tekstiä englanniksi, en osaa kunnolla perussanastoa saatikka kielioppia. Oon muuten hyvä koulussa, mutta kielet.. Englantia kohtaan mulla on vielä joku asennevamma, en osannut ennenkään miksi osaisin nyt. Joten turha edes opetella. Tulen vielä varmasti tarvitsemaan tätä kieltä, joten joudun  vielä joskus opettelemaan kunnolla.. 


5. Voitontahto
Olen melko kilpailuhenkinen ihminen. Ratsastus on ainoa laji, missä hyväksyn jonkun muun sijan kun voiton. Osaan nykyään olla (onneksi) tyytyväinen vain hyvästä suorituksesta, ilman ruusuketta. Muut lajit mitä koulussa harrastetaan ovatkin asia erikseen. Haluan olla paras, hypätä pisimmälle, juosta koviten, tehdä eniten maaleja jne. Eikä tämä parhauden tavoittelu lopu vielä urheiluun, haluan olla paras tekemään bannereita, haluan olla paras bloggaaja, haluan saada parhaan numeron kokeesta jne. Onneksi selviän loppujen lopuksi ihan hyvin, vaikken ole paras, vaikka oisin se huonoin. Tiedän omat vahvuuteni, juoksemisessa voin olla paras, mutta en voi olla hypätä pisimmälle pituushypyssä tai saada parasta numero kokeesta. Tiedän omat rajani ja vahvuuteni, voin siis hyväksyä vähän huonommankin suorituksen. Mutta ne lajit ja asiat missä tiedän olevani hyvä miltei paras, ei niissä voikkaan sitten olla huonoin tai sitten ärsyttää - ja kunnolla ärsyttääkin. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

6. Katalogien hamstraus
Keräilen hevostarvikeliikkeiden katalogeja, niitä on mulla pari korillista tuolla pöydän alla. Otan kaikista liikkeistä aina esitteitä parikin kappaletta, jos toinen vaikka häviää. Hööksin katalogeja löytyy vuodesta 2006 asti, muita sitten vähän vähemmän.

7. Blogien ulkoasut
Mulla on joku pakkomielle blogien ulkoasuihin. Saatan selailla tunteja ihan satunnaisia blogeja katsellen vain niiden bannereita. Jos en pidä ulkoasusta, en yleensä jatka blogin lukua. En lue yhtään blogia, missä ei ole ulkoasu josta en pidä yhtään. Melko pinnallista.

8. Sotkuisuus
Mua ei vaan häiritse sotku, ainakaan omassa huoneessa tai tallissa. En jaksa siivota ja miksi siivoisin kun pystyn elämään mun kaatopaikka huoneessa?  Mun tavarat on hujan hajan, vaatekaappi sikin sokin, kuukauden vanhat kananmunan kuoret työpöydällä eikä sängyn alle kurkistettu kuukausiin. Todella ällöttävää.


9. Voiton kieli
Jotkut ovat ehkä kuvista huomanneet, että Voitolla on hieman erikoislaatuinen kieli. Itsekkään en ihan tarkalleen tiedä mitä sille on käynyt, mutta kertomuksia siitä olen kuullut. Voitto on löytynyt karsinasta kieli repaleisena, se on sitten ommeltu kasaan ja heppa on ollut lähellä kuolemaa, koska syöminen on ollut todella vaikeaa. Tämä on siis tapahtunut ennen Voiton meille tuloa, enkä kyllä enään ihmettele että miten joku on voinut saada kielen noin riekaleiksi. Voitto kun tunkee sitä joka paikkaan.

10. Avoimuus
Oon melko avoin ihminen, pystyn kertomaan lähes tuntemattomille kavereilleni joidenkin mielestä tosi yksityisiä juttuja. Ei se mua häiritse vaikka ne tietää minusta asioita. Tämän takia mun on joskus vaikea pitää muiden "salaisuuksia". Ajattelen että eihän tossa oo mitään salaista, ei minuakaan haittaisi vaikka joku kertoisi tuon eteenpäin. Jolle kulle toiselle se voi kumminkin olla vähän arempi asia, eikä hän halua että kaikki tietävät. Nykyään koitankin olla tarkempi ja miettiä kaksi kertaa, mitä muiden juttuja voin kertoa ja mitä en.


torstai 21. helmikuuta 2013

Puuhun törmäämistä ja irronnut kenkä

Moi! Mulla ois varastossa vielä monta erikoispostaust jemmassa, mutta päätin kirjotella vähän mitä meille kuuluu. Tuntuu, että semmosesta postauksesta on hirmu kauan aikaa! Johtunee varmaan siitä, ettei meille kuulu mitään ihmeellistä.

Eilen oltiin koulun kanssa 3tuntia laskettelemassa. Suunitelmista poiketen jäin vielä seuraavaksi kolmeksi tunniksi laskemaan, joten rinteessä tuli vietettyä aikaa 6h! Ja sen kyllä tunsi jaloissaan. Tarkoituksena oli kuvata myday, mutta puhelimessa ei akku riittänyt, joten joku muu päivä sitten. Mulle kävi pikku onnettomuuskin, jonka johdosta tämä silmä on nyt vähän pahemman näköinen. Oltiin siis tulossa metsäreitiltä pois tulin Topin ja Peetun perässä. En sitten katsonut tarpeeksi tarkasti ja toinen suksi menikin puun toiselta puolelta. Törmäsin siihen puuhun vähän, ei sattunut enneminkin nauroin kun mikäkin hullu:D Eikä siinä vielä kaikki, reitti mistä tultiin oli mäen yläpuolella. Kaaduin sitten tietysti sinne jyrkän alamäen suuntaan ja jäin roikkumaan suksestani jotenkin. Roikuin pää alaspäin sitten siinä, kunnes pojat tuli irrottamaan mut. Ne napsas sitten vaan sen suksen irti monosta jolloin valuin sen mäen alas törmäten selälläni toiseen puuhun. Siitä puusta sitten tippu vielä kaikki lumet mun päälle. Silmän valkuaisessa ollut veri sitten tuossa rytäkässä jotenkin levahti mun silmässä.. Mitä tästä opimmekaan. Älä mene metsäreiteille, varsinkaan yksin. Roikkuisin siinä varmaan vieläkin jossen ois ollu Topin ja Peetun kanssa siellä!

Voitolla oli maanantaina vapaapäivä ja tiistaina huomasin heti talliin mentyäni, että ei voi olla totta. Kenkä irti. Ärsytti kyllä sikana, sillä mieleen tuli heti miten se laukasee taas jonkun jumin siellä jalassa mikä aiheutti viimeksikin pitkät saikkuilut. Ratsastin kumminkin melko kevyesti hangessa ilman satulaa. Voitto meni virkeesti ja ravaili ihan puhtaasti. 

Maanantaiksi oli varattu kengittäjä, eikä se millään päässyt tulemaan aikaisemmin. Äiti soitteli sitten meidän vanhalle kengittäjälle, Tuomakselle sekä nykyiselle ohjeita miten irtokenkä lyödään kiinni. Minähän en sitä varmasti suostu lyömään, mutta onneksi iskä löi sen eilen kiinni. Mua pelotti ihan hirveesti, että se lyö sen liian syvälle tai huonosti. Mutta ei ainakaan vielä vaikuta sille. Hyvä olla joku talossa, joka osaa tarpeen tullen lyödä kengän kiinni!

Jottei tästä tulisi ihan tylsä niin sanokaapas mitä tykkäätte mun uusimmista tekeleistä: