lauantai 31. joulukuuta 2011

#200 Suunitelmia ja unelmia tulevasta sekä muistellaan kulunutta kautta

Moi! Päätin nyt kertoa teille vähän tulevasta vuodesta, suunitelmat ovat toistaiseksi aika auki, sillä pitää katsoa kuntoutuuko Lilli ja milloin Voitolla pääsee kunnolla treenaamaan ja lähtevätkö treenit sujumaan hyvin.


Palataan nyt kumminkin vielä vuoteen 2011. Olen itse edistynyt mielestäni todella paljon, saanut korjattua virheitä sekä opinut monen monta uutta asiaa. Voiton kanssa yhteistyö on parantunut ja Voittokin on oppinut pelastelemaan minun virheitä. Sileellä työskentely on parantunut huimasti, osittain varmaan oman kentänkin ansiota. Esteilläkin päästiin lähinnä henkisestä erikoiseste kammosta :)
Harvoin nähty virhe minulla nuo kantapäät, mutta näköjään onistuttu ikuistamaan tähän kuvaan :D


 Kilpailtiin 80-90cm tasolla ja joka kisoissa päästiin ainakin se toinen rata ilman hylkäystä. Sorsasalo on ollut meille Voiton ensimmäisistä kisoista asti epäonnen paikka ja jos oikein muistan niin missään muualla meitä ei kuluneena kautena ole edes hylätty, ei kun tulinhan minä Siilissä 90cm alas eli siitä hyl. Ensimmäinen metrikin päästiin aloittamaan sujuvasti ja hyvin, mutta sitten menin onneton tipahtamaan kun Voitto kielsi.. Muutamia ruusukkeitakin ollaan saatu, mutta ne ovat usein tulleet siitä "huonommasta" radasta. Eli ratsastuksellisesti olen ollut enemmän tyytyväinen siihen hitaaseen 0vp tai 4vp rataan. Voiton myötä olen myös ruennut arvostamaan siistejä ja hyvin onnistuneita ratoja, vaikka se yksi puomi olisi tullut alas tai sijoitus jäänyt saamatta.




Vuoteen mahtui myös muutoksia. Kuten estevalmentajan vaihtuminen. Uuden valmentajan kanssa on löytynyt yhteinen sävel ja paljon on taas tullut opittua välillä onnistumisien ja välillä epäonnistumisien kautta. Sitten vähän pienenpinä muutoksina mm. estekuolaimen vaihto.

Muutama valmennus jäi väliin impparin ja vähän pahemman haavan takia, sitten tietysti tämä leikkaus. Mutta muuten ei ole isompia takapakkeja ole ollut :)

Kiitos kaikille taustajoukoille ja lukijoille vuodesta 2011!

Sitten suunnataan katse tulevaisuuteen. Tarkoituksena olisi varmaan pikkuhiljaa siirtyä metrin luokkiin ja saada ennen kaikkea hyviä ja tasaisia ratoja. Muutama kilpailu vähän kauempana olisi suunnitteilla, jos Lilli on kunnossa niin mahdollisesti ypäjän kisaviikko. Sitten myöskin Lillin kunnosta riippuu se haetaanko poni- ja juniormeetingiin ypäjällä. Sen tarkempia suunitelmia ei tulevalle vuodelle ole :)

torstai 29. joulukuuta 2011

#199 takajalat jumissa



Moi! Toissapäivänä en päässyt postaamaan koska meilläkin oli ihanaakin ihananpi sähkökatko! Suurin ongelmahan hevosten kannalta on se että, meillä on oma kaivo, joten ei tuu vettä sähkökatkojen aikana. Onneksi oltiin varauduttu hyvin ja laskettu 5 ämpäriä vettä valmiiksi ;) Voin kertoa että oli erittäin mielenkiintoista tehdä ilta- ja aamutalli taskulampun valossa.. Karsinoidenkin siivous oli todella helppo kun oli vain yksi taskulamppu apuna, nytpä opitaan ettei pidä viivyttää karsinoiden siivousta iltaan asti :Dd

Mutta  nyt eiliseen. Taluteltiin aamula muutama kiekka kentällä ennen kun laitettin tarhoihin. Illalla sitten liikutettiin toisen kerran kunnolla. Laitoin ihan satulan selkään ja tällä kertaa turparemminkin, kun meinannut mennä ihan vallattomaksi Voiton suun aukominen kun ei sitä turpista ole ollut. Tekisi hirveesti mieli mennä ilman satulaa, mutta Voitto yleensä sen verran virkee ollu ja ottanu jos jonkinmoisia spurtteja. Ja sitten jos tipahdan ja Voitto pääsee irti ja alkaa juoksemaan, niin ei tee hyvää sen jalalle.






Kenttä oli aika huonossa kunnossa ja uran ympäristö oli jäinen, joten piti mennä joko pienemmällä kentällä uran sisäpuolella tai sitten ns. uran ulkopuolella. Kävelin pitkin ohjin ja huomasin heti et Voitto on toosi jäykkä takaa. Pinja sitten katto ettei onnu tai mitään, mutta töpötti ihan takajaloilla. Paikannettiin molemmat jäykkyys lonkkiin, mutta katsotaan nyt kun pyydetään hieroja käymään. Voitto verty hyvin jo siinä kun kävelin. Käveltiin joku 20min ja menin siitä ehkä 5min ihan ohjat tuntumalla ja "kunnolla".






maanantai 26. joulukuuta 2011

#198 Kuulumisia

Moi! Laittelen tähän nyt eilen otettuja sekä vähän vanhenpia talvikuvia, joita en ole vielä julkaissut.

Kumminkin ekana Voiton toipumiseen. Jalka on toipunut ihan tosi hyvin ja paraneminen senkun jatkuu, Voitto ei ole ontunut tai edes turvotellut jalkaa koko aikan, joka on tietysti todella hyvä asia:) Ongelmia ei siis ollut jalassa, mutta nenässä oli. En muista kerroinko jo mutta kerronpa nyt uudestaan. Voitolla oli klinikalla ilmeisesti mennyt nenän päältä vähän ihoa rikki ja se sai jonkun "sienen" sieltä. Aluksi nenän päälle (siihen turparemmin kohdalle) alkoi kasvamaan ihon alle pieniä (pienenpiä kuin herneet) pahkuroita. Sitten niiden päältä rupesi lähtemään iho ja alta paljastu semmosta mätää ja rupia.

Desinfioitiin kaikki harjat, päitset yms. ettei tarttuisi Lilliin tai muuale Voittoon. Pestiin haavaa ell ohjeiden mukaan hexocilillä (en tiedä miten kirjoitetaan.. :D) ja sitten laitettiin betadineä. Nyt on parantunut tosi hyvin, eikä tarttunut minnekkään muualle se. Nenässä ei vielä ole karvoja, mutta joskos nekin siihen kasvavat pian.



Voitto tarhaa tällä hetkellä ehkä reilun kahden karsinan kokoisessa, ehkä jopa kolmen karsinan kokoisessa tarhassa. Energiaa pukkaa kovasti vaikka saakin vain n.5dl kauraa päivässä. Joka päivä olen sitä melkein talutellut ja muutaman kerran käynyt selässäkin kävelemässä. 27.12 saisi laittaa isoon tarhaan, mutta ei ehkä laiteta kun riehuisi siellä ihan varmasti.

Varsinkin maastossa kun ollaan käyty kävelemässä on pöllö energiaa riittänyt, kuten tänäänkin. Siivoiltiin talli ja sitten lähdettiin kävelyttämään tohon tielle heppoja. Oon Voittoa talutellu suitsilla, mutta ilman mitään turpahihnoja, koska se hinkkaa juuri tohon paljaalle iholle muuten.






Taluteltiin sitten vielä illalla uudestaan. Tein vähän enemmän pysähdys, peruutus yms. tottelevaisuus harjoituksia. Kentällä ollessaan Voitto oli aika iisisti, eikä pahemmin hötkyillyt tai säikkynyt vaikka olikin piemää. Kokeilin Pinjan joululahjaksi antamaa kiillotuskäsinettä vai mikä lie nimeltään onkaan :D Joo mutta toimi kyllä ihan yllättävän hyvin ja tulee varmasti ahkeraan käyttöön kun alkaa taas valmennukset ja kisat.



sunnuntai 25. joulukuuta 2011

#198 Joululahjoja

Moi! Pitkästä aikaa tämmönen normi postaus :) Nyt on joulut vietelty ja lahjat availtu, esittelen tässä nyt osan lahjoista. Ne jotka teitä ehkä eniten kiinostavat ja liittyvät hevosiin. Nyt alan sitten postailemaan normaalisti, kai teitää kumminkin kiinostaa vaikka vähän yksitoikkoisia nämä päivät ovat kun ei saa muuta kun kävellä.. ?

 tasa 400lukijaa ihanasti jouluaattona

Eli siskoltani Pinjalta sain tommosen Mattesin lampaankarva käsineen, jolla pitäis saada pölyt hyvin pois ja turkki kiiltäväkis. Sitten itselle tollaisia heppaname:D


Joulun ehdottomasti odotetuin ja ihanin lahja Sigma 18-200mm F3.5-6.3II DC OS. Odotan et pääsee kunnolla testailemaan ;)



Sitten sain tämmösen kehyksen, kun mulla ei ole Voitosta vielä kunnon kuvaa huoneessa. Joten tähän laitan sitten pelkästään Votesta kuvia.

Armi ja Pinjan antame lelu. Armi rakastu tähän ihan kauheesti ja on kohta tuhonnut sen :D!

lauantai 24. joulukuuta 2011

JOULUKALENTERI 24.LUUKKU


HYVÄÄ JOULUA!




anteeksi kun en jaksanut panostaa tuohon viimeiseen osaa..

perjantai 23. joulukuuta 2011

JOULUKALENTERI 23.LUUKKU


Haluan kiittää näin joulun kunniaksi kaikkia ihania lukijoitani:) Olen ihan älyttömän tyytyväinen koko ajan kasvavaan lukijamäärään ja ihaniin kommentteihin. Negatiivisiä kommentteja ei ole oikeasti tullut kuin reilusti alle kymmenen ja ihmetteln sitä suuresti, mutta parempi tietysti niin!!

Nykyään on tosi ihanaa kun tulee monia kommentteja jokaiseen postaukseen ja se inspiroi bloggaamaan, joskus kun ei tee mieli päivitellä aattelen vaan että pakko se on teidän takia:D

 
Kommentteja on kiva saada, joten päätin nyt haastaa itseni kuten Riinakin, vaikkei tätä vuotta enään montaa päivää olekkaan. Aino ongelma on se, että blogger-tililläni ei voi kommentoida jossei kommenttikenttä ole ponnahdusikkunana tai sallittu nimimerkeille ja anonyymeill. Joten muuttakaahan kaikki bloginne, myös niin että voin kommentoida kirjautumatta sisään. Sen voi siis muuten muuttaa asetukset -> kommentit -> Ketkä voivat kommentoida? -> Kuka tahansa

"haastoin itseni kommentoimaan kaikkia lukemiani blogeja! Ainakin tämän vuoden loppuun pyrin kommentoimaan lähes jokaista postausta jonka luen - vaikkei mitään fiksua kommentoitavaa olisikaan, niin minulle ainakin tulee hyvä mieli kun vaan saan kommentteja :) Haastankin nyt kaikki muutkin kommentoimaan, vaikkei mitään asiaa olisikaan!"

ps. Olin muuten seuramme Kuor-Cupissa 11, joka oli suuri yllätys:)

torstai 22. joulukuuta 2011

JOULUKALENTERI 22.LUUKKU


VOITON LOIMET

Hansbon ulkoloimi jossa n.100g täyte ja liukas sisävuori. Ostettiin tämä välikausi loimeksi ja käytetään kesällä huonoilla ilmoilla ja sitten syksystä + alkutalvesta ja sitten taas lopputalvesta + keväällä. En oikein osaa sanoa tarkasti millon laitetaan tämä loimi, mutta johonkin vajaaseen kymmeneen pakkasasteeseen asti, riippu sitten jos tuulee tai sataa kovasti ja niin laitetaan paksumpi. Tää pitää hyvin sadetta ja muutenkin istuu Voitolle hyvin (: Kuvassa vähän märkä kun just tulivat hepat ulkoa..

Hööksin toppaulkoloimi, joka ei sovi Voitolle yhtään malliltaan. Valuu taakse ja kuristaa kaulasta.. Muuten ollut hyvä, pitää sadetta hyvin ja on aika lämpimän oloinen. Tässäkin sileä vuori sisällä ja joku 400g täyte. Tämä on sitten muuten myynnissä, kun ei tarvita mihinkään ;)

Bucasin kuivatusloimi joka oli kyllä ihan myyjän mainospuheiden veroinen! Sanoi, ettemme tarvitse montaa fleeceä mukaan valmennukseen jos ostetaan tämä loimi. Ja totta on, tää hengittää niin hyvin ja siirtää hien pois loimesta niin pysyy pitkään kuivana, eikä tarvi olla vaihtamassa koko ajan uutta loimea. Tässä on myös tosi hyvä tuo etuosa on siinä on toppaus solkien kohdalla, niin ei paina valuessaan taakse päin. Tämä on kuulemma lämpimämpikin kun normaali fleece ja sileä pinja on helppo puhdistaa (: Käytetään tätä lähinnä valmennusten jälkeen, ulkoloimen alla, kuljetuksessa yms.

Kävelytysloimi joka on oikeasti Lillin. Tämä tuli itseasissa Lillin mukana kun ostettiin sen, mutta Pinja lahjoitti tämän Voitolle ja mulle (: Merkkiä en tiedä, eikä olla paljoo edes käytetty. Mutta kivan värinen ja näkönen.

Eurohunterin fleece joka tilattiin jostakin. Tilasin sitten harmaan, mutta ei se oikeen harmaa oo.. Ihmeellisen punertava. Tämä ostettiin siis vaan sen takia, että tässä on kaulakappale. Ihan kiva perusloimi ja tulee käytettyä eniten kuivatusloimena. Ei hengitä hirveen hyvin ja kaulakappale on liian löysä Voitolle, eikä sen takia oikeen meinaa pysyä ylhäällä.

Bucasin ulkotoppaloimi jossa 300g täyte. Kaulakappaleessa ei ostettaessa täytettä ollut, mutta äiti laittoi sinne sitten myös n. 300g täytteen. Tämäkin istuu Voitolle hyvin, kuten Buasin loimet yleensä. Kaulakappale on Voitolle vähän pitkä, mutta muuten tää on lähes täydellinen loimi(: Käytetään tätä sitten kun tuo Hansbon vihreä loimi on liian ohut.

Eskadronin kävelytysfleece joka ostettiin viime jouluna alennusrekistä. Lähinnä käytetään valmennuksissa alku- ja loppukäyntien kävelyssä. Kuivatusloimenakin tosi hyvä, mutta maharemmejä kun ei ole niin ei ole niin kätevä. Eskadronin loimet ollaan todettu jo moneen kertaan heti Bucasin kuivatusloimien jälkeen parhaimmiksi:)

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

JOULUKALENTERI 21.LUUKKU


NÄMÄ HEVOSET TEKIVÄT MINUSTA RATSASTAJAN

 Olen tehnyt tän joskus aikasemminkin tänne, mutta kuvat oli jotenkin kadonneet näkymättömiksi ja muutenkin postaus oli niin huono, eikä antanut todellista arvoa näille hevosille! Joten tässä nyt tämä uutena painoksena.

edit. Tää taitaa toista aika paljon vanhaa ja kirjotusvirheitäkin on, mutten ehdi tarkistaa..



Tämä kuva varmaan ihan ekoilta ratsastustunneilta :D

Aloitimme Pinjan kanssa ratsastuksen Peikkometsässä. Vaihdoimme sieltä kumminkin ikävistä syistä nopeasti Vehmasmäkeen. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, että ei nuo paikat mitään maailman parhaita olleet ja ratsastukseni voisi olla jotain muuta jos olisin muualla aloittanut. Mutta en varmasti olisi oppinut silloin niin paljoo hevosten hoidosta, päättäväisyydestä ja vaikeista hevosista, jotka eivät aina olleet mitään huippukoulutettuja. Nimittäin en varmaan ikinä ole pelännyt tippumista sillä mielestäni liian usein kuulee ratsastuskouluilla, kuinka on aivan kamalan hirveän järkyttävää tipahtaa hevosen selästä, eikä haluta sitä hevosta joka ei suostu hyppäämään tai saattaa pukittaa yms. Anteeksi nyt poikkesin hieman liikaa aiheesta :D

Ihan ensimmäinen ratsuni oli ainakin vanhenpien muisteluiden mukaan saviskan Roxy, se oli jossain tapahtumassa talutusratsuna ja sillä sitten pääsi muutaman kierroksen ratsimaan :D Peikkometsässä jo muistan tykänneeni semmoisista hevosista ja poneista, joista kovin moni (ainakaan alkeistunneilla) ei pitänyt. Suosikkejani olivat Lotta ja Muskaat (:

Kuvassa Hellun Herkko Vehmasmäestä

Vehmasmäessä ei ollut kuin yksi poni/pieni hevonen joka oli tunti käytössä ja sekään ei ollut mikään lasten käsiteltävä, joskus kyllä taisi olla alkeistunneilla sillä ratsastaessa se ei ollut niin "paha". Mentiin sitten niillä isommilla hevosilla ihan sujuvasti (: Muistan etten oikein tykännyt niistä muutamasta automaatista mitä siellä oli, sen sijaan ihastuin suokki tamma Rosmariiniin, joka väisteli ensimmäisellä tunnillamme vesilätäköitä ja toi hieman haastetta ratsastukseen. Se kumminkiin myytiin jossain vaiheessa ja saimme niihin aikoihin aloittaa ratsastuksen opettajan vastustuksesta huolimatta Demsi-shettiksellä ratsastuksen.



 Demsi oli _hieman_ omapäinen ja siksi ei ollut käynyt vähään aikaan tunneilla. Ja sen omapäisyys tultiin kyllä huomaamaan:D Se tiputteli meitä lähes joka tunti selästä, sen jälkeen kunnon rodeot kentällä ja sitten portin ali juoksentelemaan eläinpuistolle :D Se osasi vaikka mitä temppuja ratsastajan selästä saamiseksi, se mm. meni piehtaroimaan jolloin oli pakko hypätä pois selästä. Jos kumminkin piti ohjista kiinni se puraisi, jolloin oli pakko päästä irti. Ennätykseni on tippua 6kertaa tunnin aikana ja kyseisenä tuntina en ollut pääsyt kunnolla edes uralle, ennen kuin jo se oli saanut minut alas. Kumminkin siskoni kanssa aina riitelimme siitä kumpi sillä saisi mennä ja se oli meidän molempien suosikki :D Demsi käsittääkseni elää vieläkin Vehmasmäessä Marja-aasi seuranaan. Niiden erottaminenkin oli aina oma hommansa, ne nimittäin asuivat samassa karsinassa.

ensimmäinen ratsastuskerta Ticolla. Jalka-,-



Sitten tallille tuli Tico Tico niminen poni, joka oli myöskin vähän hankalampi tapaus :D Se oli kova pukittelemaan ja muutenkin tiputtelemaan ratsastajia. Tähän poniin tietysti sitten myös rakastuin heti ja siitä tuli uusi lempparini. Ticokaan ei ollu mikään kovin suosittu ja sain mennä sillä aika usein. Muistan vieläkin elävästi kun olin päässyt Tuomaksen valmennukseen (joka oli n. 1/kk ja se oli tietysti "kunnia asia") Ticolla. Ja poni vetäsi aina päänsä esteen jälkeen alas ja tipuin neljä kertaa.. :DD Kävin myös muutamissa tallikisoissa sillä, ne menivät ihan hyvin eikä suurempia ongelmia ollut. Tico jouduttiin käsittääkseni lopettamaan, koska sen jalka murtui. Olimme silloin jo lopettaneet ratsastamisen vehmasmäessä.


Sitten naapuriimme muutti Jaana, jolla oli ylläpidossa/omistuksessa suokki tamma Usvan-Lilja. Saimme hoitaa ja ratsastaa sitä 1-2kertaa viikossa. Lilja ja Jaana opettivat meille paljon hevosen omistamisesta ja useat Jaanan opit onkin siirretty meidänkin hevosten hoitoon. Lilja opetti paljon olemalla loputtoman kärsivällinen ja kiltti, vaikka olikin melko iso! Oli ihanaa käydä maastossa ilman satulaa, ratsastaa Sinin kanssa tandemilla ja muutenkin ottaa vähän rennommin kun oli noin luotettava hevonen alla. Ei käyty sinä aikana ollenkaan ratsastuskoulussa, muutamia irtotunteja saviskassa lukuun ottamatta. Pitää vielä mainita, että saviskassa silloin tykkäsin mennä Toppilla(: Lilja sitten kuitenkin meni viettämään ansaittuja eläkepäiviään omistajansa luokse.

Kauppilan Ilona ja minä

Ulkokuori voi pettää :D Keskimäen Iita
Tuomaksen tallilla ( jossa Lilli siis asui vähän aikaa ja jossa Liljakin oli) saimme hoidella Tuomaksen poneja Ilonaa ja Iitaa. Sini ja Pinjakin muutaman kerran ratsastelivat Ilonalla ja Iitaa aluksi liikutteli vain äitimme taluttaen, koska se oli niin mahdottoman villi, kun nuori oli (: Iita sitten muutti meille Lillin seuraksi ja minulla ainakin oli siihen semmoinen viha-rakkaus suhde, sen verran välillä otti poni luonnon päälle omapäisyydellään ja ilkeydellään. Nyt Iitalla on maailman söpöin orivarsa Aatu.




Kauheaa kun en muista missä tässä välissä meillä oli issikoita vuokralla, mutta ne taisivat kyllä olla ennen Liljan tuloa kuvioihin.. No, kerron niistä nyt. Kävimme Sallan ja hänen Äitinsä kanssa tunneilla vehmasmäess, meidän lastentunti oli ekana ja sitten Tanjan ja minun äidin aikuisten tunti heti perään. Mutta meillä oli siis meidän pihassa heidän kanssaan Sahalasta vuokralla viikon kaksi issikkaa. Lysa oli meidän ja Hervör heidän, oli kyllä maailman parasta aikaa vaan päästellä menemään niillä maastossa, syötellä ja kantaa muutenkin vastuuta hevosesta. Sitten meillä oli samana kesänä muistaakseni vuokralla toisen ratsastavan ystäväperheen kanssa samasta paikasta Freija ja sama Hervör. Freija oli meidän ja toisen perheen oli sitten Hervör, toki kuten edellistenkin kanss avaihtelimme hevosia sujuvasti.  Sitten otimme vielä seuraavana kesänä omaksi kaksi issikkaa ja edelleen Sahalasta. Erill oli minun ja Perla Pinjan, nämä taisivat sitten olla kaksi viikkoa?:D En oikeasti jotenkin muista yhtään tätä aikaa..


Olen elämäni aikana käynyt vain yhdellä ratsastusleirillä (jos Lillin kanssa käytyä yksärileiri ei lasketa). Leiri oli Tahko Areenalla estepainoitteinen. Emme olleet leirillä yötä, koska nukuimme ihan lähellä olevassa satamassa veneessämme ja kävimme sieltä käsin leirillä. Jotenkin leirillä oleet ihmiset eivät sen takia ehkä tulleet niin tutuiksi ja olimme siellä pääasiassa kahdestaan. Jouduimme Pinjan kanssa aluksi "aloittelijoiden" ryhmää, joka oli se huononpi ryhmä.. Silloin se oli aivan kauhistuttavan järkyttävää, mutta loppujen lopuksi ryhmillä ei ollut mitään eroa ja minut vaihdettiin loppu leiriksi siihen "parempien" ryhmään. Menin leirillä oikeastaan kaikki tunnit hoitsullani Felixillä. Kun saatiin kierrellä ja katsella kenet haluttaisiin hoitsuksi päätin jo silloin haluavani Felixin tai Sheilan. Onneksi sain Felixin, koska se oli mukavampi hoitaa ja parempi siihen tilanteeseen ratsunakin.
Felix opetti minulle ihan kauheasti, se oli sopivan reipas ja välillä hieman haastavakin, mutta kummin peruskiltti ja sain keskittyä omaan ratsastukseen, enkä ponin koulutukseen kuten usein aiemmin. Yhdellä tunnilla halusin kokeilla sitä Sheilaa ja olisin muuten varmaan rakastunut siihen, mutta ihan omasta ja äitinikin kehotuksesta päätin pysyä Felixissä. Koska leirin tarkoituksena oli kehittyä itse ratsastajana, eikä kouluttaa ponia. En sillä, että Sheilaa olisi tarvinut "kouluttaa" mutta se oli paaaljon haastavampi kuin Felix, todella vauhdikas, eikä ottanut pidätteitä läpi kunnolla ja hoitaessakin ilkeähkö. Felix sitten rupesi ontumaan ja jouduin menemään yhden tunnin mielestäni maailman kauheimmalla hevosella Ompulla, joka oli juuri inhokkityyppiäni eli laiska! Olin kuullut siitä juttuja, että kuinka kauhean laiska se on yms. Mutta mielestäni sain sen kulkemaan aika hyvin ja reippaasti, eikä se nyt niin kauhea ollutkaan ;) Onneksi Felix ei ontunut kisapäivänä ja sain mennä sillä kisat, joista 0vp (: Ihan tälleen btw. että tuolla leirillä oli sillon "isosena" ja avustajana meidän nykyinen valmentaja Martta :D



Seuraavana kuvioihin astuu Lilli :D Ensimmäinen ponimme. Lilli on opettanut meille varmaan kaikista eniten hevosen omistamisesta. Ollaan monesti nykyään mietitty, että miten oikeen pärjättiin sille ponille sillon kun nyt tekee välillä tiukkaa? Mutta en kyllä muista mitään isoja ongelmia olleen :D Lilli oli kyllä mahtava opetusmestari ja toi meihin molempiin ihan mielettömästi varmuutta esteratsastuksessa, se ei kieltänyt kertaakaan minulla harjoituksissa ja hyppäsi oikeastaan mitä vain, mistä vain ja milloin vain. Ei itse tarvinut kuin ohjailla esteeltä toiselle. Lillillä opin myös kuinka käännetään pieniä teitä ja se on oikeasti ollut hyödyllinen taito, kun on pitänyt rueta kääntämään vähän isompaa ja einiin ketterää Voittoa:D



Sitten tuli Voitto, joka oli todella monta pykälää Lillistä vaativampi ja sillä tavalla "parempi". Sen liikkeet olivat aluksi valtavat ja vaikeat istua, mutta pikkuhiljaa niihin alkoi tottumaan. Voitto opetti myös sen, että vastoinkäymisistä selvitään ja yksi kielto ei ole katasrofi. Voiton kanssa myös olen oppinut paljon huollelisemmaksi ja tarkemmaksi, koska Voitto on sillä tavalla herkempi ja ottaa nokkiinsa virheistä, eikä pelastellut aluksi ollenkaan virheitäni. Voiton kanssa olen oppinut, että pitää myös ratsastaa saadakseen jotain aikaan :D Olen myös oppinut iloitsemaan hyvistä nolla ja jopa nelos radoista, kun Lillillä oltiin todella pettyneitä jos ei saatu ruusuketta (saatiin kyllä joka kerta jos vaan tuli nolla rata :D)

Pakko vielä mainita muutama hevonen/poni. Oon jotenkin tosi herkkä rakastumaan hevosiin ensi silmäyksellä, mutta siitä on ainakin hyötyä hevosta ostaessa ;) Jotenkin varsinkin pienet ja tempperamenttiset ponit iskee:D

Oon mennyt Eepillä vaan kaksi(?) kertaa, mutta rakastan sitä silti ihan kauheasti ja tykkäsin siitä heti eka näkemällä! Se on just sopivan vauhdikas, pieni, söpö ja vaikea (: Itse asiassa tässä on semoonen jännä juttu, että tää poni on Tuomaksella tuntikäytössä ja niinku ylläpidossa. Mutta tän omistaa Pinjan luokkakaveri Sohvi(:


Sitten ollaan käyty Hevosharjussa muutamia kertoja issikka vaelluksella ja oon joka kerta saanu mennä Freydiksellä, johonka myöskin rakastuin heti (: